Milloin parisuhteen voi oikeasti ajatella olevan vaarallinen?

Koti, jossa asuu aidosti välittävä rakkaus ei jätä sijaa väkivallan uhasta tulevalle pelon tunteelle. Rakkaus ja hyvinvoiva parisuhde tarvitsevat hengissä pysyäkseen paljon itsestä ja toisesta syntyvää turvallisuuden tunnetta. Omassa kodissa pitää pystyä hengittämään vapaasti ja kyetä olla seesteisin, sekä iloisin ja rauhallisin mielin. Terveessä ja hyvinvoivassa parisuhteessa vallitsee hyväksyvä, kannustava ja rento ilmapiiri. Parisuhteen sääntöjä luodaan yhdessä ja niistä saa ja voi keskustella avoimesti.

Parisuhteen ei tule olla arvaamaton ja pelottava, liiaksi kontrolloiva ja toista väheksyvä tai alistava. Terve itsekkyys on tärkeä voimavara, joka auttaa tietämään ja sisäistämään, ettei jatkuvaa vakavaa henkistä pahoinvointia tuottavaa ihmistä lähellä voi kukaan vaatia olemaan. Vastuu omasta hyvinvoinnista on ymmärrettävä ja uskallettava ottaa itselle ja sen eteen voi ja pitääkin joutua tekemään hieman töitä.

Valitettavasti lähisuhdeväkivallan voi sanoa olevan yksi maamme vakavista kansansairauksista. (thl.fi) Jos parisuhteessa on väkivaltaa; henkistä, fyysistä, seksuaalista, taloudellista tai uskonnollista, sen tiedetään ajan saatossa kasvavan.

Väkivalta alkaa yleensä aina pienistä teoista tai sanoista, kunnes lopulta normaaliuden raja on hälvennyt eikä selkeää rajaa oikein enää ole sille, mikä parisuhteessa on normaalia ja mikä ei. Oikean ja väärän raja hämärtyy. Väkivallan tekijä syyttää yleensä teoistaan uhriaan, jonka seurauksena uhri voi kokea suurta syyllisyyttä ja häpeää. Häpeä on edullinen seuralainen väkivallan tekijälle sen vuoksi, että se kykenee tavallisesti vaientamaan uhrin. On hyvä tietää, että häpeän suurin heikkous on se, että me puhumme siitä ääneen. Silloin sillä on tapana murtua.

Väkivalta ei koskaan ole sen kokijan syytä. Jotta tiedostaisimme milloin parisuhde, itsen tai ystävän, on oikeasti vaarallinen, on seuraava lista tärkeä painaa mieleen. Ihan meidän jokaisen.

Milloin parisuhteessa on vakavan vaaran merkkejä?

Jos vastaat seuraaviin kysymyksiin, edes yhteen kyllä, on parisuhteessa vakavan vaaran merkkejä. Tällöin on tärkeä huomioida, ettet jää yksin selvittämään ja ratkaisemaan ongelmia.

Lähteenä on käytetty Love ry yhdistyksen nettisivuilta löytyvää materiaalia. Kysymyksiä ja ohjeistusta on muokattu.

• Tuntuuko sinusta, että olet vaarassa?
• Rajoitetaanko tai estetäänkö sinua olemasta yhteydessä ystäviin ja sukulaisiin?
• Määritteleekö kumppanisi ketä saat tavata ja ketä et?
• Kontrolloidaanko sinua (esim .liikkumista, tekemistä) hyvin tiheään joko puhelimen tai viestien välityksellä?
• Koetko, että velvollisuutesi on soittaa ja ilmoittaa useita kertoja päivässä, missä olet ja kenen kanssa ja mitä olet tekemässä?
• Pelkäätkö seurauksia, mitä tapahtuu, ellet soita? Eikö keskustelu aiheesta ole onnistunut lukuisten yritystesi jälkeen?
• Katsotaanko puhelintasi, tietokonettasi, pankkitiliäsi tai laskujasi ilman lupaa?
• Etkö saa päättää omasta rahankäytöstäsi?
• Kun annat kumppanillesi negatiivista tai hienovaraisesti sanoitettua palautetta asiallisesti, kääntääkö hän syyn lopulta kuitenkin aina sinuun, jopa täysin absurdilla tavalla?
• Suututaanko sinulle, jos sairastut?
• Etkö uskalla tai eikö sinulla ole lupa kieltäytyä seksistä?
• Lyödäänkö sinua tai uhkaillaanko sinua lyömisellä?
• Paiskiiko tai rikkooko kumppanisi riitojen yhteydessä tavaroita tai asuntoa?
• Uhkaileeko hän fyysisellä väkivallalla, ks. Fyysisen väkivallan tunnusmerkit?
• Tarttuuko hän sinuun riidan yhteydessä?
• Lyökö tai satuttaako hän kotieläimiä?
• Uhkaileeko hän satuttaa lapsia henkisesti tai fyysisesti?
• Satuttaako hän lapsia fyysisesti tai henkisesti?
• Kosketteleeko kumppanisi lapsia sopimattomasti?
• Onko hän sairaalloisen (esim. musiikista tai elokuvista) mustasukkainen?

Mitä tehdä?

Jos sinusta tuntuu, että sinä tai lapsesi ja kotieläimet ovat vaarassa, suhtaudu tunteeseen vakavasti!

Hanki tilanteesta näyttöä, videoimalla, nauhoittamalla ääntä tai ottamalla kuvia erityisesti vakavista väkivallan jäljistä. Puheluiden ja keskusteluiden nauhoittaminen, joihin myös itse osallistut, ei ole kiellettyä.

Mieti toimintasuunnitelma/turvasuunnitelma valmiiksi ja toimi sen mukaan. Käy mielessäsi läpi toimintasuunnitelma myös ”pahin tapaus”- skenaarion varalta, jos kaikki suunniteltu menee pieleen. Mieti, miten voit lieventää vaikutuksia, jos ”pahin” tapahtuu .

Ei-toivotut yhteydenotot

Kun ei-toivottuja yhteydenottoja on yhteydenottokieltojesi jälkeen tullut jonkin aikaa, viimeistään kahden viikon jälkeen ala toimenpiteisiin. Ole yhteydessä esimerkiksi paikalliseen sosiaali- ja kriisipäivystykseen, poliisiin, tai yleiseen hätänumeroon: 112!

Tee samoin, jos henkilö ilmaantuu kutsumatta kotiisi/tulee väkisin sisään kotiin tai työpaikalle (tai työpaikan ulkopuolelle). Muista myös, että puhelimeen ei tarvitse aina vastata ja tarkista puhelinnumero ennen kuin vastaat.

Puhelinvakoilua epäiltäessä; palauta puhelin tehdasasetuksiin.

Kun olet yhteydessä viranomaisiin, sinun ei tarvitse vähätellä kokemaasi uhkaa. Usko kokemaasi tunteeseen siitä, että olet vaarassa ja tarvitset ja haluat apua.

Jos toinen uhkailee itsemurhalla, joka on yksi henkisen väkivallan piirteistä, on hyvä tietää, ettei se ole sinun syysi.

Älä kriminalisoi/syyttele tai vähättele itseäsi ja kokemaasi vaaran tunnetta. Meidän tulee itse ottaa päävastuu omasta terveydestä ja hyvinvoinnista, siitä miten voimme. Tuota vastuuta ei tule antaa kenenkään muun käsiin.

Jos olet kokenut tai koet edelleen pelkoa tai väkivaltaa parisuhteessasi ja haluaisit keskustella siitä, olet lämpimästi tervetullut tarjoamaani ratkaisukeskeiseen terapiaan, joko terapiavastaanotolle Helsinkiin tai puhelinterapiaan. Terapiassa etsimme mm. keinoja selviytymiseen, sekä irtipääsemiseen noista haastavista kokemuksista.

kirjoittanut: Jenni Kiviniemi