Uusia YouTube -videoita narsismista ja lähisuhdeväkivallasta

Kolmekymmentäkuusi vuotiaana tein sen rohkeasti, ihka ensimmäisen kerran, matkustin yksin ulkomaille. Ei minua matkustaminen pelota, äiti ja isä veivät jo pienenä minua kaikkialle. Kuusi vuotiaana pudottelin kylmän viileästi Itävallan Zell am See:ssä suoraan jyrkän ison rinteen alas asti, ihan yksin, koska isä ei kerennyt hissistä mukaan. Sinne jäi katselemaan äidin kanssa kauhuissaan, kun kerkesin jo mennä menojani. Oli niin hauskaa. Nyt kuitenkin yksin matkustaminen oli uutta, ilman seuraa, ihan vain mie minun kanssa. Tapahtuma, johon olin aina mieltänyt rakkaan seuralaisen kotiovelta asti, takaisin samalle ovelle. Se puuttui nyt. Sinne jäi kotiin Jari ja lapset, ja se oli mulle hurjan iso juttu.

Tai no en mie nyt kuitenkaan ihan yksin ollut. Lentomatkan päässä oli pikkuveli, hänen avopuolisonsa Maija ja valkoinen pörröinen, pitkäkarvainen Taavi-kissa. Taavi, jolla on hieno oranssi häntä ja jonka veli Leevi asuu suomessa Matildan kanssa. Pienin askelin tämä matkustamis-juttukin on otettava.

Neljä päivää ja neljä videota. Editointityökalu, joka sai heittäytymään sängylle kiroten, etten todellakaan ymmärrä yhtään mitään, en yhtään mistään. Piti ottaa pikku päikkärit, että kykeni jatkamaan ja mieli pystyi palaamaan omille uomilleen. Tietokoneen ruutua kymmeniä tunteja tuijottaen, videoita pätkien, pikkuveljeä viereen koko ajan vaatien. Kahvia ja jäätelöä, halpa punaviinipullo lähikaupasta. Kuntosalia ja kävelyretkiä. Kissojen kuvaamista ja terassilla tanssimista kuulokkeet päässä, ihan kuin oikeassa diskossa, välittämättä siitä, että näkikö joku.

Eetu onneks autto. Pikkuveli, joka jo viisivuotiaana korjasi rakkaan lapsuudenystäväni Elinan perheen videonauhurin, sen jälkeen, kun oli itse ensin työntänyt videokasetin paikalle pikkulusikan. Pikkuveli, jonka it-taidot ovat maailmasta, jossa on vain vilkkuvia kummallisia Matrix-lukuja ja erilaisia värikkäitä johdonpätkiä. Aina muka paheksuttiin sitä, että ei saa istua tietokoneella niin kauan, pitää mennä ulos leikkimään. Palloa potkimaan, vähintään edes hiihtämään, poika kun oli. Pah! Missä olisi hän, jos ei olisi istunut ja näpytellyt, pelannut ja juonut Ed:iä silmänaluset mustina niin, että jaksoi tuijottaa koko yön näyttöä? Ei ainakaan Maltalla.

Mietin lentokoneen aamuöisessä hiljaisuudessa tekemieni videoiden tarkoitusta. Miksi niitä kuvasin ja miksi tulisin kuvaamaan niitä vielä lisää? Ainakin se on hauskaa. Ideoida ja pohtia, kuvata monta tuntia muutaman minuutin pätkää, kiukutella, kun ei onnistu ja huutaa innoissaan perkelettä, kun onnistuu. Tuntea ja myöntää oma epätäydellisyys ja jatkaa silti sinnikkäästi eteenpäin.

Oman ilon, hauskuuttamisen, intohimon ja itsen haastamisen lisäksi tärkeä tarkoitus noilla videoilla on antaa ymmärrystä, tukea ja apua ihmisille, joiden hätä voi olla niin suuri, että se repii rintaa, ahdistaa ja sulkee mustan paksun oven koko tulevaisuuden eteen.

Narsismi ja lähisuhdeväkivalta ovat ilmiöitä, joita herkästi vähätellään.

”No kaikkihan ovat narsisteja nykyään! Kyllä sitä pitää vähän narsisti ollakin, että täällä pärjää! Kylmä ja kova maailma. Että semmosta. Ei muuta, kuin leuka rintaan ja kohti uusia haasteita (pettymyksiä)!”

Narsismia ja lähisuhdeväkivaltaa kokeneen kokemukset ja tunne-elämä ovat tavallisesti hyvin tuskallisia. Hämmennystä, epätoivoa, syyllisyyttä ja häpeää. Pelkoa ja surua. Vaikeaa ahdistusta. Noiden tunteiden ja kaiken tapahtuneen murtamiseksi me tarvitsemme puhetta. Paljon paljon puhetta. Tarvitsemme myös empatiaa ja ymmärrystä, sekä tietoa siitä, mitä narsismi on ja mitä se ei ole. Ennen kaikkea me tarvitsemme tietoa siitä, ettemme ole yksin. Kun luemme tai kuulemme oman tuskallisen tarinamme jonkun toisen sanomana, ymmärrämme, ettemme ole yksin tässä maailmassa näiden kaikkien kokemustemme kanssa. Siten saamme toivoa selviytymiseen ja vahvuutta taisteluun.

Ensimmäisen videon sisältö kertoo lyhyesti siitä, mitä narsismi on ja mitä se ei ole. Pian ladattavat uudet videot tiivistävät muun muassa narsistisen parisuhteen piirteitä ja narsistin uhrin toipumisprosessia. Narsismi ja lapset, lapset siinä kaiken tuskan välissä, ovat myös aihe, jota tulen käsittelemään.

Narsismi ja lähisuhdeväkivalta ovat vakavia ilmiöitä, jotka ulottuvat laajasti elämän eri osa-alueisiin. Maailmaan, jossa lehdet härnäävät meitä otsikoillaan; ”Pitääkö lapsista kasvattaa narsisteja, jotta he pärjäisivät työelämässä?” tarvitaan lisää empatiaa, yhteenkuuluvuuden tunnetta, sekä rakkautta. Paljon paljon rakkautta. Jos jotain, niin niitä toivon videoideni antavan, edes pikkuriikkisen ripauksen.

 

Jenni Kiviniemi

Milloin parisuhteen voi oikeasti ajatella olevan vaarallinen?

Koti, jossa asuu aidosti välittävä rakkaus ei jätä sijaa väkivallan uhasta tulevalle pelon tunteelle. Rakkaus ja hyvinvoiva parisuhde tarvitsevat hengissä pysyäkseen paljon itsestä ja toisesta syntyvää turvallisuuden tunnetta. Omassa kodissa pitää pystyä hengittämään vapaasti ja kyetä olla seesteisin, sekä iloisin ja rauhallisin mielin. Terveessä ja hyvinvoivassa parisuhteessa vallitsee hyväksyvä, kannustava ja rento ilmapiiri. Parisuhteen sääntöjä luodaan yhdessä ja niistä saa ja voi keskustella avoimesti.

Parisuhteen ei tule olla arvaamaton ja pelottava, liiaksi kontrolloiva ja toista väheksyvä tai alistava. Terve itsekkyys on tärkeä voimavara, joka auttaa tietämään ja sisäistämään, ettei jatkuvaa vakavaa henkistä pahoinvointia tuottavaa ihmistä lähellä voi kukaan vaatia olemaan. Vastuu omasta hyvinvoinnista on ymmärrettävä ja uskallettava ottaa itselle ja sen eteen voi ja pitääkin joutua tekemään hieman töitä.

Valitettavasti lähisuhdeväkivallan voi sanoa olevan yksi maamme vakavista kansansairauksista. (thl.fi) Jos parisuhteessa on väkivaltaa; henkistä, fyysistä, seksuaalista, taloudellista tai uskonnollista, sen tiedetään ajan saatossa kasvavan.

Väkivalta alkaa yleensä aina pienistä teoista tai sanoista, kunnes lopulta normaaliuden raja on hälvennyt eikä selkeää rajaa oikein enää ole sille, mikä parisuhteessa on normaalia ja mikä ei. Oikean ja väärän raja hämärtyy. Väkivallan tekijä syyttää yleensä teoistaan uhriaan, jonka seurauksena uhri voi kokea suurta syyllisyyttä ja häpeää. Häpeä on edullinen seuralainen väkivallan tekijälle sen vuoksi, että se kykenee tavallisesti vaientamaan uhrin. On hyvä tietää, että häpeän suurin heikkous on se, että me puhumme siitä ääneen. Silloin sillä on tapana murtua.

Väkivalta ei koskaan ole sen kokijan syytä. Jotta tiedostaisimme milloin parisuhde, itsen tai ystävän, on oikeasti vaarallinen, on seuraava lista tärkeä painaa mieleen. Ihan meidän jokaisen.

Milloin parisuhteessa on vakavan vaaran merkkejä?

Jos vastaat seuraaviin kysymyksiin, edes yhteen kyllä, on parisuhteessa vakavan vaaran merkkejä. Tällöin on tärkeä huomioida, ettet jää yksin selvittämään ja ratkaisemaan ongelmia.

Lähteenä on käytetty Love ry yhdistyksen nettisivuilta löytyvää materiaalia. Kysymyksiä ja ohjeistusta on muokattu.

  • Tuntuuko sinusta, että olet vaarassa?
  • Rajoitetaanko tai estetäänkö sinua olemasta yhteydessä ystäviin ja sukulaisiin?
  • Määritteleekö kumppanisi ketä saat tavata ja ketä et?
  • Kontrolloidaanko sinua (esim .liikkumista, tekemistä) hyvin tiheään joko puhelimen tai viestien välityksellä?
  • Koetko, että velvollisuutesi on soittaa ja ilmoittaa useita kertoja päivässä, missä olet ja kenen kanssa ja mitä olet tekemässä?
  • Pelkäätkö seurauksia, mitä tapahtuu, ellet soita? Eikö keskustelu aiheesta ole onnistunut lukuisten yritystesi jälkeen?
  • Katsotaanko puhelintasi, tietokonettasi, pankkitiliäsi tai laskujasi ilman lupaa?
  • Etkö saa päättää omasta rahankäytöstäsi?
  • Kun annat kumppanillesi negatiivista tai hienovaraisesti sanoitettua palautetta asiallisesti, kääntääkö hän syyn lopulta kuitenkin aina sinuun, jopa täysin absurdilla tavalla?
  • Suututaanko sinulle, jos sairastut?
  • Etkö uskalla tai eikö sinulla ole lupa kieltäytyä seksistä?
  • Lyödäänkö sinua tai uhkaillaanko sinua lyömisellä?
  • Paiskiiko tai rikkooko kumppanisi riitojen yhteydessä tavaroita tai asuntoa?
  • Uhkaileeko hän fyysisellä väkivallalla, ks. Fyysisen väkivallan tunnusmerkit?
  • Tarttuuko hän sinuun riidan yhteydessä?
  • Lyökö tai satuttaako hän kotieläimiä?
  • Uhkaileeko hän satuttaa lapsia henkisesti tai fyysisesti?
  • Satuttaako hän lapsia fyysisesti tai henkisesti?
  • Kosketteleeko kumppanisi lapsia sopimattomasti?
  • Onko hän sairaalloisen (esim. musiikista tai elokuvista) mustasukkainen?

 

Mitä tehdä?

Jos sinusta tuntuu, että sinä tai lapsesi ja kotieläimet ovat vaarassa, suhtaudu tunteeseen vakavasti!

Hanki tilanteesta näyttöä, videoimalla, nauhoittamalla ääntä tai ottamalla kuvia erityisesti vakavista väkivallan jäljistä. Puheluiden ja keskusteluiden nauhoittaminen, joihin myös itse osallistut, ei ole kiellettyä.

Mieti toimintasuunnitelma/turvasuunnitelma valmiiksi ja toimi sen mukaan. Käy mielessäsi läpi toimintasuunnitelma myös ”pahin tapaus”- skenaarion varalta, jos kaikki suunniteltu menee pieleen. Mieti, miten voit lieventää vaikutuksia, jos ”pahin” tapahtuu .

Ei-toivotut yhteydenotot

Kun ei-toivottuja yhteydenottoja on yhteydenottokieltojesi jälkeen tullut jonkin aikaa, viimeistään kahden viikon jälkeen ala toimenpiteisiin. Ole yhteydessä esimerkiksi paikalliseen sosiaali- ja kriisipäivystykseen, poliisiin, tai yleiseen hätänumeroon: 112!

Tee samoin, jos henkilö ilmaantuu kutsumatta kotiisi/tulee väkisin sisään kotiin tai työpaikalle (tai työpaikan ulkopuolelle). Muista myös, että puhelimeen ei tarvitse aina vastata ja tarkista puhelinnumero ennen kuin vastaat.

Puhelinvakoilua epäiltäessä; palauta puhelin tehdasasetuksiin.

Kun olet yhteydessä viranomaisiin, sinun ei tarvitse vähätellä kokemaasi uhkaa. Usko kokemaasi tunteeseen siitä, että olet vaarassa ja tarvitset ja haluat apua.

Jos toinen uhkailee itsemurhalla, joka on yksi henkisen väkivallan piirteistä, on hyvä tietää, ettei se ole sinun syysi.

Älä kriminalisoi/syyttele tai vähättele itseäsi ja kokemaasi vaaran tunnetta. Meidän tulee itse ottaa päävastuu omasta terveydestä ja hyvinvoinnista, siitä miten voimme. Tuota vastuuta ei tule antaa kenenkään muun käsiin.

Jos olet kokenut tai koet edelleen pelkoa tai väkivaltaa parisuhteessasi ja haluaisit keskustella siitä, olet lämpimästi tervetullut tarjoamaani ratkaisukeskeiseen terapiaan, joko terapiavastaanotolle Helsinkiin tai puhelinterapiaan. Terapiassa etsimme mm. keinoja selviytymiseen, sekä irtipääsemiseen noista haastavista kokemuksista.

kirjoittanut: Jenni Kiviniemi

Väkivaltaa ja narsismia, miten rakkaus silti jaksaa jatkaa?

Lontoon Yliopiston tutkija Andreas Bartels pääsi ensimmäisenä maailmassa kurkistamaan tulenpalavasti rakastuneen aivoihin kameralla. ”Syvästi ja palavasti rakastuneiden” aivot osoittivat magneettikuvien avulla, kuinka rakkauden tunne tekee täsmäiskun aivojen ”tunneosiin”,  jotka reagoivat myös mm. kokaiiniin. Kokaiini ravisuttaa koko limbistä järjestelmää aivoissa, kun taas rakkaus tekee täsmäiskun ja saa aikaan ainutlaatuisen huumaavan hyvänolontunteen. Ei siis ihme, että ”romanttinen rakkaus juovuttaa ja aiheuttaa riippuvuutta”.

Samalla kun aivojen ”tunneosat” janosivat lisää huumaavaa rakkauden tunnetta, huomasivat tutkijat Bartels ja Zeki aivojen etuotsalohkon, sosiaalista toimintaa kontrolloivan alueen ”lakkoilevan”. Tämä taas vaikutti siihen, että rakastunut saattoi tehdä järjettömältäkin tuntuvia ratkaisuja ja päätöksiä.

(Tiede -lehden nettiartikkeli ”Tosirakkaus kaappaa aivot”, 1.5.2003)

Järki vastaan tunteet

”Miksi en pääse hänestä yli, vaikka hän kohteli minua niin huonosti ja niin kauan? Pelkään, että sorrun taas kerran ja palaan takaisin lähtöruutuun. Miksi en yksinkertaisesti vain voi unohtaa ja jatkaa elämääni? Miksi toimin näin typerästi?”

Väkivaltaa ja vakavaa narsismia sisältäneissä parisuhteissa olleet kysyvät tätä usein itseltään. Miksi aivoni eivät toimi niin kuin haluaisin? Miksi tunteeni eivät kuuntele järkipuhetta ja siten anna mielenrauhaa? Miksi haluan takaisin sitä, joka minua on eniten satuttanut?

Bartelsin ja Zekin tutkimus aivoja villinneestä rakkauden huumeesta tuntuisi selittävän ilmiön ainakin yhdeltä osin. Mieli halajaa huumaavaa tunnetta, jota se rakastetultaan sai. Rakkauden aivomyrsky sekoittaa mielen, jossa tunteet ja järki eivät tunnu löytävän millään yhteistä sopimusta siitä, miten toimia ja ajatella, johdonmukaisesti, sekä järkevästi, niin kuin fiksu ihminen tekee. Tämä jos jokin aiheuttaa turhautumista itseen ja horjuttaa uskoa kykyyn kontrolloida omaa elämää.

Vaikka olisi päivänselvää, ettei kaipuu tai yhteenpaluu huonoksi koettuun parisuhteeseen ole järkevää, voi pienikin toivonpilkahdus rakkaudesta, tuon erityisesti suhteen alussa koetun hyvin voimakkaan tunteen takaisinsaamisesta viedä mukanaan. On kuin pakko käydä tarkistamassa, että mitä jos kuitenkin saisi vielä lisää tuota huumaavaa tunnetta, jota missään muualla ei tunnu olevan tarjolla.

Mitä jos kuitenkin?

Mikään parisuhde ei ala väkivaltaisesti. Narsismi ja väkivaltaiset käyttäytymisen piirteet pilkahtelevat esiin pikku hiljaa, kuin varkain. Ne tekevät itselleen jalansijaa varovasti, nostattaen kumppanin sietokykyä tulevaa suurempaa koitosta varten.

Narsismia ja väkivaltaa parisuhteissa kokeneet kertovat suhteen alkuvaiheen olleen hyvin ainutlaatuista, poikkeuksellisen huumaavaa. Sellaista tunnetta rakkaudesta, jota ei ollut koskaan ennen tuntenut ja jota tuskin koskaan enää tulisi uudestaan kohtaamaan. Tai näin mieli ainakin vahvasti itselleen vakuuttaa, kertoen kuitenkin samalla, kuinka kuuli kaukaista ja vaimeaa hälytyskellojen soitantaa jo ihan ensi viikoista alkaen.

Koska ihminen on hyvin sopeutuvainen olento, on se valitettavasti keksinyt keinot sietää myös parisuhdeväkivaltaa. Hyvien hetkien kontrasti huonoihin on niin suuri, että pienikin hyvä tuntuu jopa jättimäiseltä. Normaaliuden raja hälvenee ja lopulta on vaikea tietää mitä tulee sietää ja mitä ei. Suhde on rajaton, jossa taustalla vaikuttaa ajatus:

”Mitä jos kuitenkin on vielä mahdollisuus siihen rakkauden tunteeseen, jonka hänen kanssaan koin? Onhan se kerran ollut olemassa, miksi se ei siis voisi olla vielä uudestaankin? Ehkä se tulee, jos yritän vielä vähän enemmän.”

Kunnes tulee aika, jolloin on pakko luovuttaa ja vierottautua eroon järjettömästä rakkauden mielihalusta, joka väkivaltaisissa ja narsistisissa suhteissa koituu lopulta ainakin toisen tuhoksi.

Mutta miten?

”Älä enää mieti sitä! Antaisit jo olla! Unohda se jo! Miksi vieläkin jauhat tuota samaa?”

Näiden tökeröiden kommenttien sijaan rakkautta janoava tarvitsee taitoa tiedostaa ja nimetä tunteitaan, sekä keinoja tunteiden hillitsemiseen ja hallitsemiseen ja uusien mielihyvää tuottavien kokemuksien etsimiseen.

Kun aivojen sosiaalista toimintaa kontrolloiva osa rakkauden johdosta lakkoilee ja sallii sekopäisetkin päätökset, on mielensisäinen puhe hyvä kohdistaa järjen sijaan ennemminkin juuri tunteille.

Alla kysymyksiä, jotka voivat auttaa pääsemään alkuun

Mieti tarkkaan, mitä rakastit ja mitä toivoisit edelleen saavasi rakastaa?

Mitä tapahtuisi, jos luopuisit rakkauden tunteesta tämän ihmisen suhteen?

Missä menevät rajasi rakkauden suhteen?

Mitä olet valmis tekemään ja mitä et?

Jos rakkauden tunne on hyvin haitallinen, mitä toivoisit saavasi tuon tunteen tilalle?

Mitä olet jo yrittänyt tehdä sen eteen ja mitä voisit tehdä vähän lisää?

Tiedostaessasi enemmän omaa ajattelua ja tunteita, sekä pohtimalla omia rajoja rakkauden suhteen olet jo askeleen pidemmällä irtaantumisessa haitallisesta ja vahingoittavasta rakkaudesta.

 

Kirjoittanut: Jenni Kiviniemi