Narsisti hallitsee hajottamalla kumppanin itsetunnon


Hajota ja hallitse. Tuhoa hiljaa kaikessa rauhassa, pienen pieniin palasiin. Vie kaikki sen oma. Rajoita sen lähipiiri. Tuhoa mahdollisuus työhön ja ystäviin. Pakota uskomaan, ettei siitä ole mihinkään, ei enää koskaan, ei ilman sinua. Muistuta kuinka mitätön ja pieni, ruma ja yksin. Toista. Toista loputtomiin. Niin se antautuu ja jää. Itkee jaloissa ja pyytää jäämään.

Heikko olento. Ihminen, se sellainen, joka tuntee kummia ja huutaa outoja hulluja vaatimuksiaan. Tulee jostain muualta, jostain muka kauniista, jonka se väittää olevan olemassa, mutta mitä ei varmasti ole. Kohta se uskoo sen täysin itsekin, kun työ on valmis, kun sen oma on viety. Sitten työ on tehty. Taputellen valmis. Kuitenkin vielä paha olo. Perkele! Kaikki sen syytä. Kaikki.

Narsisti rikkoo kumppanin itsetunnon ja kun itsetunto on hajotettu, katoaa kumppanin luottamus omiin ajatuksiin, tunteisiin ja kykyihin. Vanha toimiva taktiikka, jossa uhri ensin hajotetaan tuo mahdollisuuden hallita. Rikottua mieltä on helpompi hallita ja manipuloida, kuin itseensä uskovaa ihmistä.

Miksi ihminen sitten antaa jonkun rikkoa itsensä ja itsetuntonsa? Miksi se ei vain lähde pois, kun huono kohtelu alkaa? Kas kuinka helppoa, mutta kun ei kuitenkaan. Tiedämme, että huonolle kohtelulle ja väkivallalle siedätytään, pikku hiljaa sopeudutaan. Niin kuin se sammakko, joka heitetään lempeän lämpöiseen pehmeään veteen. Lämpötilan noustessa kiehuvaksi sammakko sopeutuu ja tottuu, kunnes sydän pysähtyy ja sammakko kuolee. Ihminenkin on sopeutuvainen, hyvin sopeutuvainen erittäin huonoihinkin olosuhteisiin, varsinkin rakastuttuaan.

Rakkaus todella sekoittaa pään. Se myllertää aivokemikaalit ja iskee suoraan tunneosiin, niin kuin vahvin huume. Rakkaus koukuttaa ja tahdomme sitä lisää keinoja kaihtamatta.

Narsistin voisi sanoa antavan kumppanille suhteen alussa kaiken hyvän mitä hänessä on. Tuon nopean tyhjennyksen jälkeen on lopulta jäljellä vain vaatimus saada kaikki takaisin, hirvittävien korkojen kera.

Kuinka päästä pois?

Vieroittautuminen. Irti päästäminen. Tunnesiteiden katkaisu. Etäisyys. Välimatka. Nollakontakti.

Älä toivo ystävyyttä narsistin kanssa, en ole koskaan kuullut sen toimivan. Luovu ajatuksesta pitää vihollinen vielä lähempänä, kuin ystävä. Toivo sen sijaan takaisin omaa itseäsi. Sinua, joka olit ennen häntä ja joka sinusta vielä muodostuu, kun hän on pois.

Itsen korjaaminen narsistisen suhteen jälkeen voi olla raskasta ja vaativaa, uskomattomankin raskasta, mutta aika korjaa. Kliseinen aika, josta aina puhutaan ja kirjoitetaan. Kyllä se eheyttää ja korjaa, kunhan vaan kuljet sen mukana. Ja kun voimat vahvistuvat tulee sinun tehdä vähän lisää, jotta keräät kokemuksia onnistumisesta.

Voit kuvitella uudelleenohjelmoivasi mieltäsi, jotta se saisi uutta ajateltavaa ja pohdittavaa. Ilman onnistumisen kokemuksia mieli pysyy vanhassa ja toistaa samaa surullista lauluaan.

Kerää uusia kokemuksia yksi kerrallaan, yhdessä niiden ihmisten kanssa, joihin voit luottaa ja joiden seurassa tunnet tulevasi kuulluksi ja ymmärretyksi. Voit kiertää kaukaa ne, joiden seurassa tulee kummallisen heikko ja huono olo. Kuuntele, kuinka kehosi kertoo missä sinun on hyvä olla.

Puhu kokemuksistasi

Tarve puhua vaikeista kokemuksista on suuri, siispä puhu! Puhu niin kauan, kunnes totut tarinaasi.

”Näin minulle tapahtui, näin minä koin. Se oli minun tarinani ennen, nyt rakennan uutta”.

Mutta muista: ne jotka eivät ole kokeneet samaa eivät voi täysin ymmärtää mistä puhut. Älä siis hämmenny vastaanotosta, vaan jatka silti. Kerro kuulijalle sen verran, kuin tuntuu hyvältä kertoa.

Painota itsellesi: se mitä koit, näit ja tunsit, oli sinulle täyttä totta. Muiden sanat ja reaktiot eivät niitä muuksi muuta. Lopulta tarinasi on kerrottu, ehkä jopa puhki kulunut. Ajan myötä tarinasi muuttaa muotoaan ja sitä on helpompi käsitellä.

Vahvempi itsetunto, vahvempi sinä

Mikä sinua auttoi selviytymään? Mikä on korjannut sinua parhaiten? -kysyin kolmeltatoista kurssilaiselta, vuonna 2018 järjestämilläni Vahvempi itsetunto, vahvempi sinä -kursseilla.


”Aika, ystävät, vertaistuki ja terapia. Ne ovat auttaneet toipumaan parhaiten.”

Aika, jonka etenemistä emme pysty pysäyttämään, emmekä nopeuttamaan. Armoton apulainen, jonka kyydissä on pysyttävä. Ihana ystävä, joka hitaasti, mutta varmasti tuo tullessaan helpotuksen.

Ystävät, lämpimät halaukset ja yhdessä jaettu suru. Tunne siitä, että olemme osa jotain merkittävää ja meillä on väliä. Ymmärrys ja lohtu. Hulluista jutuista seurannut itku ja nauru.

Vertaistuki, jossa samaa kokenut voi yhdellä sanalla täydentää tarinaasi ja vahvistaa katseellaan, ettet ole hullu, et sekoamassa, vaan sinä, arvokkaana omana itsenäsi.

Terapia, jossa lämmin ja hyväksyvä ilmapiiri rauhoitti ja vahvisti sen, minkä jo jossain määrin tiesi, mutta mitä kuitenkin niin paljon epäili. Keskustelut, joilla paketoitiin mennyt ja luotiin kartta uuteen parempaan.

Seuraava kurssi

Järjestyksessään viides Vahvempi itsetunto, vahvempi sinä -kahden päivän kurssi järjestetään 9. ja 16.3.2019, Helsingissä. Kurssi on tarkoitettu lähisuhdeväkivaltaa ja narsismia lähisuhteissa kokeneille.

Kurssille otetaan mukaan enintään kuusi osallistujaa.

Kurssisisältö

Ratkaisukeskeisen terapian työkaluja, terapeuttista ja vertaistuellista keskustelua, vaikuttavia ja miellyttäviä kirjoitustehtäviä, sekä konkreettisia harjoituksia arkeen.

Kurssilla vahvistamme itsetuntoa ja positiivista minäkuvaa ratkaisukeskeisin menetelmin, sekä asetamme tavoitteita, joita kohti ratkaisukeskeiset työkalut auttavat pienin askelin pääsemään.

Kurssin hyödyt

  • itsetunto ja positiivinen minäkuva vahvistuvat
  • käsitys ja ajatus omasta itsestä selkiytyvät
  • ratkaisukeistä terapiaa ja terapeuttista keskusteluapua
  • ymmärrystä menneistä haitallisista tapahtumista ja kokemuksista, sekä uusi selkeämpi suunta tulevaisuuteen
  • vertaistukea
  • mahdollisuus ystävystyä uusien samaa kokeneiden kanssa.

Palautetta kurssista

Tämä kurssi on järjestyksessään viides. Aikaisemmat, vuonna 2018 järjestetyt kahden päivän kurssit saivat osallistujilta hyvää palautetta ja kiitosta.

13 osallistujaa arvioi itsetuntonsa asteikolla 0-10 ennen ja jälkeen kurssin. Keskiarvo itsetunnon kohoamisesta oli 25%.

”Hyvä sysäys itsetunnon löytymiseen ja tietoa itsenäiseen työskentelyyn arjessa”.

”Jennin rauhallinen ja vakaa ääni ja tapa ilmaista asioita vakuuttavasti oli rauhoittavaa omassa kaaoksessa”.

”Pienin askelin uskallan unelmoida jälleen!”


Lisätietoja kurssista ja ilmoittautumislinkin löydät täältä!


Lämpimästi tervetuloa mukaan vahvistamaan itsetuntoa ja positiivista minäkuvaa!

Uusia YouTube -videoita narsismista ja lähisuhdeväkivallasta

Kolmekymmentäkuusi vuotiaana tein sen rohkeasti, ihka ensimmäisen kerran, matkustin yksin ulkomaille. Ei minua matkustaminen pelota, äiti ja isä veivät jo pienenä minua kaikkialle. Kuusi vuotiaana pudottelin kylmän viileästi Itävallan Zell am See:ssä suoraan jyrkän ison rinteen alas asti, ihan yksin, koska isä ei kerennyt hissistä mukaan. Sinne jäi katselemaan äidin kanssa kauhuissaan, kun kerkesin jo mennä menojani. Oli niin hauskaa. Nyt kuitenkin yksin matkustaminen oli uutta, ilman seuraa, ihan vain mie minun kanssa. Tapahtuma, johon olin aina mieltänyt rakkaan seuralaisen kotiovelta asti, takaisin samalle ovelle. Se puuttui nyt. Sinne jäi kotiin Jari ja lapset, ja se oli mulle hurjan iso juttu.

Tai no en mie nyt kuitenkaan ihan yksin ollut. Lentomatkan päässä oli pikkuveli, hänen avopuolisonsa Maija ja valkoinen pörröinen, pitkäkarvainen Taavi-kissa. Taavi, jolla on hieno oranssi häntä ja jonka veli Leevi asuu suomessa Matildan kanssa. Pienin askelin tämä matkustamis-juttukin on otettava.

Neljä päivää ja neljä videota. Editointityökalu, joka sai heittäytymään sängylle kiroten, etten todellakaan ymmärrä yhtään mitään, en yhtään mistään. Piti ottaa pikku päikkärit, että kykeni jatkamaan ja mieli pystyi palaamaan omille uomilleen. Tietokoneen ruutua kymmeniä tunteja tuijottaen, videoita pätkien, pikkuveljeä viereen koko ajan vaatien. Kahvia ja jäätelöä, halpa punaviinipullo lähikaupasta. Kuntosalia ja kävelyretkiä. Kissojen kuvaamista ja terassilla tanssimista kuulokkeet päässä, ihan kuin oikeassa diskossa, välittämättä siitä, että näkikö joku.

Eetu onneks autto. Pikkuveli, joka jo viisivuotiaana korjasi rakkaan lapsuudenystäväni Elinan perheen videonauhurin, sen jälkeen, kun oli itse ensin työntänyt videokasetin paikalle pikkulusikan. Pikkuveli, jonka it-taidot ovat maailmasta, jossa on vain vilkkuvia kummallisia Matrix-lukuja ja erilaisia värikkäitä johdonpätkiä. Aina muka paheksuttiin sitä, että ei saa istua tietokoneella niin kauan, pitää mennä ulos leikkimään. Palloa potkimaan, vähintään edes hiihtämään, poika kun oli. Pah! Missä olisi hän, jos ei olisi istunut ja näpytellyt, pelannut ja juonut Ed:iä silmänaluset mustina niin, että jaksoi tuijottaa koko yön näyttöä? Ei ainakaan Maltalla.

Mietin lentokoneen aamuöisessä hiljaisuudessa tekemieni videoiden tarkoitusta. Miksi niitä kuvasin ja miksi tulisin kuvaamaan niitä vielä lisää? Ainakin se on hauskaa. Ideoida ja pohtia, kuvata monta tuntia muutaman minuutin pätkää, kiukutella, kun ei onnistu ja huutaa innoissaan perkelettä, kun onnistuu. Tuntea ja myöntää oma epätäydellisyys ja jatkaa silti sinnikkäästi eteenpäin.

Oman ilon, hauskuuttamisen, intohimon ja itsen haastamisen lisäksi tärkeä tarkoitus noilla videoilla on antaa ymmärrystä, tukea ja apua ihmisille, joiden hätä voi olla niin suuri, että se repii rintaa, ahdistaa ja sulkee mustan paksun oven koko tulevaisuuden eteen.

Narsismi ja lähisuhdeväkivalta ovat ilmiöitä, joita herkästi vähätellään.

”No kaikkihan ovat narsisteja nykyään! Kyllä sitä pitää vähän narsisti ollakin, että täällä pärjää! Kylmä ja kova maailma. Että semmosta. Ei muuta, kuin leuka rintaan ja kohti uusia haasteita (pettymyksiä)!”

Narsismia ja lähisuhdeväkivaltaa kokeneen kokemukset ja tunne-elämä ovat tavallisesti hyvin tuskallisia. Hämmennystä, epätoivoa, syyllisyyttä ja häpeää. Pelkoa ja surua. Vaikeaa ahdistusta. Noiden tunteiden ja kaiken tapahtuneen murtamiseksi me tarvitsemme puhetta. Paljon paljon puhetta. Tarvitsemme myös empatiaa ja ymmärrystä, sekä tietoa siitä, mitä narsismi on ja mitä se ei ole. Ennen kaikkea me tarvitsemme tietoa siitä, ettemme ole yksin. Kun luemme tai kuulemme oman tuskallisen tarinamme jonkun toisen sanomana, ymmärrämme, ettemme ole yksin tässä maailmassa näiden kaikkien kokemustemme kanssa. Siten saamme toivoa selviytymiseen ja vahvuutta taisteluun.

Ensimmäisen videon sisältö kertoo lyhyesti siitä, mitä narsismi on ja mitä se ei ole. Pian ladattavat uudet videot tiivistävät muun muassa narsistisen parisuhteen piirteitä ja narsistin uhrin toipumisprosessia. Narsismi ja lapset, lapset siinä kaiken tuskan välissä, ovat myös aihe, jota tulen käsittelemään.

Narsismi ja lähisuhdeväkivalta ovat vakavia ilmiöitä, jotka ulottuvat laajasti elämän eri osa-alueisiin. Maailmaan, jossa lehdet härnäävät meitä otsikoillaan; ”Pitääkö lapsista kasvattaa narsisteja, jotta he pärjäisivät työelämässä?” tarvitaan lisää empatiaa, yhteenkuuluvuuden tunnetta, sekä rakkautta. Paljon paljon rakkautta. Jos jotain, niin niitä toivon videoideni antavan, edes pikkuriikkisen ripauksen.

 

Jenni Kiviniemi

Milloin parisuhteen voi oikeasti ajatella olevan vaarallinen?

Koti, jossa asuu aidosti välittävä rakkaus ei jätä sijaa väkivallan uhasta tulevalle pelon tunteelle. Rakkaus ja hyvinvoiva parisuhde tarvitsevat hengissä pysyäkseen paljon itsestä ja toisesta syntyvää turvallisuuden tunnetta. Omassa kodissa pitää pystyä hengittämään vapaasti ja kyetä olla seesteisin, sekä iloisin ja rauhallisin mielin. Terveessä ja hyvinvoivassa parisuhteessa vallitsee hyväksyvä, kannustava ja rento ilmapiiri. Parisuhteen sääntöjä luodaan yhdessä ja niistä saa ja voi keskustella avoimesti.

Parisuhteen ei tule olla arvaamaton ja pelottava, liiaksi kontrolloiva ja toista väheksyvä tai alistava. Terve itsekkyys on tärkeä voimavara, joka auttaa tietämään ja sisäistämään, ettei jatkuvaa vakavaa henkistä pahoinvointia tuottavaa ihmistä lähellä voi kukaan vaatia olemaan. Vastuu omasta hyvinvoinnista on ymmärrettävä ja uskallettava ottaa itselle ja sen eteen voi ja pitääkin joutua tekemään hieman töitä.

Valitettavasti lähisuhdeväkivallan voi sanoa olevan yksi maamme vakavista kansansairauksista. (thl.fi) Jos parisuhteessa on väkivaltaa; henkistä, fyysistä, seksuaalista, taloudellista tai uskonnollista, sen tiedetään ajan saatossa kasvavan.

Väkivalta alkaa yleensä aina pienistä teoista tai sanoista, kunnes lopulta normaaliuden raja on hälvennyt eikä selkeää rajaa oikein enää ole sille, mikä parisuhteessa on normaalia ja mikä ei. Oikean ja väärän raja hämärtyy. Väkivallan tekijä syyttää yleensä teoistaan uhriaan, jonka seurauksena uhri voi kokea suurta syyllisyyttä ja häpeää. Häpeä on edullinen seuralainen väkivallan tekijälle sen vuoksi, että se kykenee tavallisesti vaientamaan uhrin. On hyvä tietää, että häpeän suurin heikkous on se, että me puhumme siitä ääneen. Silloin sillä on tapana murtua.

Väkivalta ei koskaan ole sen kokijan syytä. Jotta tiedostaisimme milloin parisuhde, itsen tai ystävän, on oikeasti vaarallinen, on seuraava lista tärkeä painaa mieleen. Ihan meidän jokaisen.

Milloin parisuhteessa on vakavan vaaran merkkejä?

Jos vastaat seuraaviin kysymyksiin, edes yhteen kyllä, on parisuhteessa vakavan vaaran merkkejä. Tällöin on tärkeä huomioida, ettet jää yksin selvittämään ja ratkaisemaan ongelmia.

Lähteenä on käytetty Love ry yhdistyksen nettisivuilta löytyvää materiaalia. Kysymyksiä ja ohjeistusta on muokattu.

  • Tuntuuko sinusta, että olet vaarassa?
  • Rajoitetaanko tai estetäänkö sinua olemasta yhteydessä ystäviin ja sukulaisiin?
  • Määritteleekö kumppanisi ketä saat tavata ja ketä et?
  • Kontrolloidaanko sinua (esim .liikkumista, tekemistä) hyvin tiheään joko puhelimen tai viestien välityksellä?
  • Koetko, että velvollisuutesi on soittaa ja ilmoittaa useita kertoja päivässä, missä olet ja kenen kanssa ja mitä olet tekemässä?
  • Pelkäätkö seurauksia, mitä tapahtuu, ellet soita? Eikö keskustelu aiheesta ole onnistunut lukuisten yritystesi jälkeen?
  • Katsotaanko puhelintasi, tietokonettasi, pankkitiliäsi tai laskujasi ilman lupaa?
  • Etkö saa päättää omasta rahankäytöstäsi?
  • Kun annat kumppanillesi negatiivista tai hienovaraisesti sanoitettua palautetta asiallisesti, kääntääkö hän syyn lopulta kuitenkin aina sinuun, jopa täysin absurdilla tavalla?
  • Suututaanko sinulle, jos sairastut?
  • Etkö uskalla tai eikö sinulla ole lupa kieltäytyä seksistä?
  • Lyödäänkö sinua tai uhkaillaanko sinua lyömisellä?
  • Paiskiiko tai rikkooko kumppanisi riitojen yhteydessä tavaroita tai asuntoa?
  • Uhkaileeko hän fyysisellä väkivallalla, ks. Fyysisen väkivallan tunnusmerkit?
  • Tarttuuko hän sinuun riidan yhteydessä?
  • Lyökö tai satuttaako hän kotieläimiä?
  • Uhkaileeko hän satuttaa lapsia henkisesti tai fyysisesti?
  • Satuttaako hän lapsia fyysisesti tai henkisesti?
  • Kosketteleeko kumppanisi lapsia sopimattomasti?
  • Onko hän sairaalloisen (esim. musiikista tai elokuvista) mustasukkainen?

 

Mitä tehdä?

Jos sinusta tuntuu, että sinä tai lapsesi ja kotieläimet ovat vaarassa, suhtaudu tunteeseen vakavasti!

Hanki tilanteesta näyttöä, videoimalla, nauhoittamalla ääntä tai ottamalla kuvia erityisesti vakavista väkivallan jäljistä. Puheluiden ja keskusteluiden nauhoittaminen, joihin myös itse osallistut, ei ole kiellettyä.

Mieti toimintasuunnitelma/turvasuunnitelma valmiiksi ja toimi sen mukaan. Käy mielessäsi läpi toimintasuunnitelma myös ”pahin tapaus”- skenaarion varalta, jos kaikki suunniteltu menee pieleen. Mieti, miten voit lieventää vaikutuksia, jos ”pahin” tapahtuu .

Ei-toivotut yhteydenotot

Kun ei-toivottuja yhteydenottoja on yhteydenottokieltojesi jälkeen tullut jonkin aikaa, viimeistään kahden viikon jälkeen ala toimenpiteisiin. Ole yhteydessä esimerkiksi paikalliseen sosiaali- ja kriisipäivystykseen, poliisiin, tai yleiseen hätänumeroon: 112!

Tee samoin, jos henkilö ilmaantuu kutsumatta kotiisi/tulee väkisin sisään kotiin tai työpaikalle (tai työpaikan ulkopuolelle). Muista myös, että puhelimeen ei tarvitse aina vastata ja tarkista puhelinnumero ennen kuin vastaat.

Puhelinvakoilua epäiltäessä; palauta puhelin tehdasasetuksiin.

Kun olet yhteydessä viranomaisiin, sinun ei tarvitse vähätellä kokemaasi uhkaa. Usko kokemaasi tunteeseen siitä, että olet vaarassa ja tarvitset ja haluat apua.

Jos toinen uhkailee itsemurhalla, joka on yksi henkisen väkivallan piirteistä, on hyvä tietää, ettei se ole sinun syysi.

Älä kriminalisoi/syyttele tai vähättele itseäsi ja kokemaasi vaaran tunnetta. Meidän tulee itse ottaa päävastuu omasta terveydestä ja hyvinvoinnista, siitä miten voimme. Tuota vastuuta ei tule antaa kenenkään muun käsiin.

Jos olet kokenut tai koet edelleen pelkoa tai väkivaltaa parisuhteessasi ja haluaisit keskustella siitä, olet lämpimästi tervetullut tarjoamaani ratkaisukeskeiseen terapiaan, joko terapiavastaanotolle Helsinkiin tai puhelinterapiaan. Terapiassa etsimme mm. keinoja selviytymiseen, sekä irtipääsemiseen noista haastavista kokemuksista.

kirjoittanut: Jenni Kiviniemi