Milloin parisuhteen voi oikeasti ajatella olevan vaarallinen?

Koti, jossa asuu aidosti välittävä rakkaus ei jätä sijaa väkivallan uhasta tulevalle pelon tunteelle. Rakkaus ja hyvinvoiva parisuhde tarvitsevat hengissä pysyäkseen paljon itsestä ja toisesta syntyvää turvallisuuden tunnetta. Omassa kodissa pitää pystyä hengittämään vapaasti ja kyetä olla seesteisin, sekä iloisin ja rauhallisin mielin. Terveessä ja hyvinvoivassa parisuhteessa vallitsee hyväksyvä, kannustava ja rento ilmapiiri. Parisuhteen sääntöjä luodaan yhdessä ja niistä saa ja voi keskustella avoimesti.

Parisuhteen ei tule olla arvaamaton ja pelottava, liiaksi kontrolloiva ja toista väheksyvä tai alistava. Terve itsekkyys on tärkeä voimavara, joka auttaa tietämään ja sisäistämään, ettei jatkuvaa vakavaa henkistä pahoinvointia tuottavaa ihmistä lähellä voi kukaan vaatia olemaan. Vastuu omasta hyvinvoinnista on ymmärrettävä ja uskallettava ottaa itselle ja sen eteen voi ja pitääkin joutua tekemään hieman töitä.

Valitettavasti lähisuhdeväkivallan voi sanoa olevan yksi maamme vakavista kansansairauksista. (thl.fi) Jos parisuhteessa on väkivaltaa; henkistä, fyysistä, seksuaalista, taloudellista tai uskonnollista, sen tiedetään ajan saatossa kasvavan.

Väkivalta alkaa yleensä aina pienistä teoista tai sanoista, kunnes lopulta normaaliuden raja on hälvennyt eikä selkeää rajaa oikein enää ole sille, mikä parisuhteessa on normaalia ja mikä ei. Oikean ja väärän raja hämärtyy. Väkivallan tekijä syyttää yleensä teoistaan uhriaan, jonka seurauksena uhri voi kokea suurta syyllisyyttä ja häpeää. Häpeä on edullinen seuralainen väkivallan tekijälle sen vuoksi, että se kykenee tavallisesti vaientamaan uhrin. On hyvä tietää, että häpeän suurin heikkous on se, että me puhumme siitä ääneen. Silloin sillä on tapana murtua.

Väkivalta ei koskaan ole sen kokijan syytä. Jotta tiedostaisimme milloin parisuhde, itsen tai ystävän, on oikeasti vaarallinen, on seuraava lista tärkeä painaa mieleen. Ihan meidän jokaisen.

Milloin parisuhteessa on vakavan vaaran merkkejä?

Jos vastaat seuraaviin kysymyksiin, edes yhteen kyllä, on parisuhteessa vakavan vaaran merkkejä. Tällöin on tärkeä huomioida, ettet jää yksin selvittämään ja ratkaisemaan ongelmia.

Lähteenä on käytetty Love ry yhdistyksen nettisivuilta löytyvää materiaalia. Kysymyksiä ja ohjeistusta on muokattu.

  • Tuntuuko sinusta, että olet vaarassa?
  • Rajoitetaanko tai estetäänkö sinua olemasta yhteydessä ystäviin ja sukulaisiin?
  • Määritteleekö kumppanisi ketä saat tavata ja ketä et?
  • Kontrolloidaanko sinua (esim .liikkumista, tekemistä) hyvin tiheään joko puhelimen tai viestien välityksellä?
  • Koetko, että velvollisuutesi on soittaa ja ilmoittaa useita kertoja päivässä, missä olet ja kenen kanssa ja mitä olet tekemässä?
  • Pelkäätkö seurauksia, mitä tapahtuu, ellet soita? Eikö keskustelu aiheesta ole onnistunut lukuisten yritystesi jälkeen?
  • Katsotaanko puhelintasi, tietokonettasi, pankkitiliäsi tai laskujasi ilman lupaa?
  • Etkö saa päättää omasta rahankäytöstäsi?
  • Kun annat kumppanillesi negatiivista tai hienovaraisesti sanoitettua palautetta asiallisesti, kääntääkö hän syyn lopulta kuitenkin aina sinuun, jopa täysin absurdilla tavalla?
  • Suututaanko sinulle, jos sairastut?
  • Etkö uskalla tai eikö sinulla ole lupa kieltäytyä seksistä?
  • Lyödäänkö sinua tai uhkaillaanko sinua lyömisellä?
  • Paiskiiko tai rikkooko kumppanisi riitojen yhteydessä tavaroita tai asuntoa?
  • Uhkaileeko hän fyysisellä väkivallalla, ks. Fyysisen väkivallan tunnusmerkit?
  • Tarttuuko hän sinuun riidan yhteydessä?
  • Lyökö tai satuttaako hän kotieläimiä?
  • Uhkaileeko hän satuttaa lapsia henkisesti tai fyysisesti?
  • Satuttaako hän lapsia fyysisesti tai henkisesti?
  • Kosketteleeko kumppanisi lapsia sopimattomasti?
  • Onko hän sairaalloisen (esim. musiikista tai elokuvista) mustasukkainen?

 

Mitä tehdä?

Jos sinusta tuntuu, että sinä tai lapsesi ja kotieläimet ovat vaarassa, suhtaudu tunteeseen vakavasti!

Hanki tilanteesta näyttöä, videoimalla, nauhoittamalla ääntä tai ottamalla kuvia erityisesti vakavista väkivallan jäljistä. Puheluiden ja keskusteluiden nauhoittaminen, joihin myös itse osallistut, ei ole kiellettyä.

Mieti toimintasuunnitelma/turvasuunnitelma valmiiksi ja toimi sen mukaan. Käy mielessäsi läpi toimintasuunnitelma myös ”pahin tapaus”- skenaarion varalta, jos kaikki suunniteltu menee pieleen. Mieti, miten voit lieventää vaikutuksia, jos ”pahin” tapahtuu .

Ei-toivotut yhteydenotot

Kun ei-toivottuja yhteydenottoja on yhteydenottokieltojesi jälkeen tullut jonkin aikaa, viimeistään kahden viikon jälkeen ala toimenpiteisiin. Ole yhteydessä esimerkiksi paikalliseen sosiaali- ja kriisipäivystykseen, poliisiin, tai yleiseen hätänumeroon: 112!

Tee samoin, jos henkilö ilmaantuu kutsumatta kotiisi/tulee väkisin sisään kotiin tai työpaikalle (tai työpaikan ulkopuolelle). Muista myös, että puhelimeen ei tarvitse aina vastata ja tarkista puhelinnumero ennen kuin vastaat.

Puhelinvakoilua epäiltäessä; palauta puhelin tehdasasetuksiin.

Kun olet yhteydessä viranomaisiin, sinun ei tarvitse vähätellä kokemaasi uhkaa. Usko kokemaasi tunteeseen siitä, että olet vaarassa ja tarvitset ja haluat apua.

Jos toinen uhkailee itsemurhalla, joka on yksi henkisen väkivallan piirteistä, on hyvä tietää, ettei se ole sinun syysi.

Älä kriminalisoi/syyttele tai vähättele itseäsi ja kokemaasi vaaran tunnetta. Meidän tulee itse ottaa päävastuu omasta terveydestä ja hyvinvoinnista, siitä miten voimme. Tuota vastuuta ei tule antaa kenenkään muun käsiin.

Jos olet kokenut tai koet edelleen pelkoa tai väkivaltaa parisuhteessasi ja haluaisit keskustella siitä, olet lämpimästi tervetullut tarjoamaani ratkaisukeskeiseen terapiaan, joko terapiavastaanotolle Helsinkiin tai puhelinterapiaan. Terapiassa etsimme mm. keinoja selviytymiseen, sekä irtipääsemiseen noista haastavista kokemuksista.

kirjoittanut: Jenni Kiviniemi

Väkivaltaa ja narsismia, miten rakkaus silti jaksaa jatkaa?

Lontoon Yliopiston tutkija Andreas Bartels pääsi ensimmäisenä maailmassa kurkistamaan tulenpalavasti rakastuneen aivoihin kameralla. ”Syvästi ja palavasti rakastuneiden” aivot osoittivat magneettikuvien avulla, kuinka rakkauden tunne tekee täsmäiskun aivojen ”tunneosiin”,  jotka reagoivat myös mm. kokaiiniin. Kokaiini ravisuttaa koko limbistä järjestelmää aivoissa, kun taas rakkaus tekee täsmäiskun ja saa aikaan ainutlaatuisen huumaavan hyvänolontunteen. Ei siis ihme, että ”romanttinen rakkaus juovuttaa ja aiheuttaa riippuvuutta”.

Samalla kun aivojen ”tunneosat” janosivat lisää huumaavaa rakkauden tunnetta, huomasivat tutkijat Bartels ja Zeki aivojen etuotsalohkon, sosiaalista toimintaa kontrolloivan alueen ”lakkoilevan”. Tämä taas vaikutti siihen, että rakastunut saattoi tehdä järjettömältäkin tuntuvia ratkaisuja ja päätöksiä.

(Tiede -lehden nettiartikkeli ”Tosirakkaus kaappaa aivot”, 1.5.2003)

Järki vastaan tunteet

”Miksi en pääse hänestä yli, vaikka hän kohteli minua niin huonosti ja niin kauan? Pelkään, että sorrun taas kerran ja palaan takaisin lähtöruutuun. Miksi en yksinkertaisesti vain voi unohtaa ja jatkaa elämääni? Miksi toimin näin typerästi?”

Väkivaltaa ja vakavaa narsismia sisältäneissä parisuhteissa olleet kysyvät tätä usein itseltään. Miksi aivoni eivät toimi niin kuin haluaisin? Miksi tunteeni eivät kuuntele järkipuhetta ja siten anna mielenrauhaa? Miksi haluan takaisin sitä, joka minua on eniten satuttanut?

Bartelsin ja Zekin tutkimus aivoja villinneestä rakkauden huumeesta tuntuisi selittävän ilmiön ainakin yhdeltä osin. Mieli halajaa huumaavaa tunnetta, jota se rakastetultaan sai. Rakkauden aivomyrsky sekoittaa mielen, jossa tunteet ja järki eivät tunnu löytävän millään yhteistä sopimusta siitä, miten toimia ja ajatella, johdonmukaisesti, sekä järkevästi, niin kuin fiksu ihminen tekee. Tämä jos jokin aiheuttaa turhautumista itseen ja horjuttaa uskoa kykyyn kontrolloida omaa elämää.

Vaikka olisi päivänselvää, ettei kaipuu tai yhteenpaluu huonoksi koettuun parisuhteeseen ole järkevää, voi pienikin toivonpilkahdus rakkaudesta, tuon erityisesti suhteen alussa koetun hyvin voimakkaan tunteen takaisinsaamisesta viedä mukanaan. On kuin pakko käydä tarkistamassa, että mitä jos kuitenkin saisi vielä lisää tuota huumaavaa tunnetta, jota missään muualla ei tunnu olevan tarjolla.

Mitä jos kuitenkin?

Mikään parisuhde ei ala väkivaltaisesti. Narsismi ja väkivaltaiset käyttäytymisen piirteet pilkahtelevat esiin pikku hiljaa, kuin varkain. Ne tekevät itselleen jalansijaa varovasti, nostattaen kumppanin sietokykyä tulevaa suurempaa koitosta varten.

Narsismia ja väkivaltaa parisuhteissa kokeneet kertovat suhteen alkuvaiheen olleen hyvin ainutlaatuista, poikkeuksellisen huumaavaa. Sellaista tunnetta rakkaudesta, jota ei ollut koskaan ennen tuntenut ja jota tuskin koskaan enää tulisi uudestaan kohtaamaan. Tai näin mieli ainakin vahvasti itselleen vakuuttaa, kertoen kuitenkin samalla, kuinka kuuli kaukaista ja vaimeaa hälytyskellojen soitantaa jo ihan ensi viikoista alkaen.

Koska ihminen on hyvin sopeutuvainen olento, on se valitettavasti keksinyt keinot sietää myös parisuhdeväkivaltaa. Hyvien hetkien kontrasti huonoihin on niin suuri, että pienikin hyvä tuntuu jopa jättimäiseltä. Normaaliuden raja hälvenee ja lopulta on vaikea tietää mitä tulee sietää ja mitä ei. Suhde on rajaton, jossa taustalla vaikuttaa ajatus:

”Mitä jos kuitenkin on vielä mahdollisuus siihen rakkauden tunteeseen, jonka hänen kanssaan koin? Onhan se kerran ollut olemassa, miksi se ei siis voisi olla vielä uudestaankin? Ehkä se tulee, jos yritän vielä vähän enemmän.”

Kunnes tulee aika, jolloin on pakko luovuttaa ja vierottautua eroon järjettömästä rakkauden mielihalusta, joka väkivaltaisissa ja narsistisissa suhteissa koituu lopulta ainakin toisen tuhoksi.

Mutta miten?

”Älä enää mieti sitä! Antaisit jo olla! Unohda se jo! Miksi vieläkin jauhat tuota samaa?”

Näiden tökeröiden kommenttien sijaan rakkautta janoava tarvitsee taitoa tiedostaa ja nimetä tunteitaan, sekä keinoja tunteiden hillitsemiseen ja hallitsemiseen ja uusien mielihyvää tuottavien kokemuksien etsimiseen.

Kun aivojen sosiaalista toimintaa kontrolloiva osa rakkauden johdosta lakkoilee ja sallii sekopäisetkin päätökset, on mielensisäinen puhe hyvä kohdistaa järjen sijaan ennemminkin juuri tunteille.

Alla kysymyksiä, jotka voivat auttaa pääsemään alkuun

Mieti tarkkaan, mitä rakastit ja mitä toivoisit edelleen saavasi rakastaa?

Mitä tapahtuisi, jos luopuisit rakkauden tunteesta tämän ihmisen suhteen?

Missä menevät rajasi rakkauden suhteen?

Mitä olet valmis tekemään ja mitä et?

Jos rakkauden tunne on hyvin haitallinen, mitä toivoisit saavasi tuon tunteen tilalle?

Mitä olet jo yrittänyt tehdä sen eteen ja mitä voisit tehdä vähän lisää?

Tiedostaessasi enemmän omaa ajattelua ja tunteita, sekä pohtimalla omia rajoja rakkauden suhteen olet jo askeleen pidemmällä irtaantumisessa haitallisesta ja vahingoittavasta rakkaudesta.

 

Kirjoittanut: Jenni Kiviniemi

 

Kaikki anteeksi narsistille

Sain juuri päätökseen Laura Mannisen, Kaikki Anteeksi -äänikirjan. Kuuntelin sitä maksimissaan aina puolen tunnin pätkissä. Huomasin painavani pausea joko tuhahdellen tai rauhallisesti hymähdellen, tietäen mihin tuo kaikki tulisi pättymään ja luottaen mihin tuo nainen tulisi lopulta, kaiken jälkeen kuitenkin vielä pääsemään.

Aamulehden Kulttuuri -osiosta tammikuulta 2018 löytynyt kirja-arvostelu oli antanut kirjalle arvioksi kaksi tähteä. Pah, voiko kirja-arvosteluihin kommentoida ”Väärin!” ?

Viisi tähteä. Viisi kirkkaan keltaista ja teräväreunaista tähteä. Ensimmäinen tähti ennen kaikkea rohkeudesta tarttua hyvin vaikeaan ja moniongelmaiseen aiheeseen, jota niin moni on kokenut parisuhteissaan tässä pienessä ja sievässä maassamme. Häpeä estää usein puhumasta lähisuhdeväkivallasta ja narsismin sanotaan olevan muoti-ilmiö ja sen myötä narsismin tuhoavaa olemassaolon mahdollisuutta herkästi vältellään näkemästä.

Kirjassa edellämainitut ongelmat nousevat esille ja päättyvät lopulta terveesti itsekkääseen ajatukseen: ei tarvitse saada tai löytää diagnoosia toiselle, jotta pääsisi itse eteenpäin ja selviytyisi kaikesta kokemastaan.

Jotta pääsee pois uhrin roolista, kohti selviytyjä vaihetta ennen omaa kukoistustaan, on myönnettävä, ymmärrettävä ja tiedostettava mitä todella tapahtui. (Dolan 2017). Sanat ja ääneen puhutut tunteet ovat häpeän väkevä myrkky.

Toinen tähti

Toinen tähti tietenkin taidosta sanoittaa ja pukea sanoiksi henkinen väkivalta ja narsistinen käyttäytyminen parisuhteessa. Löysin googlettamalla useita kirjailijalle ja kirjalle osoitettuja kiitoskirjoituksia, lyhyitä ja pidempiä, jotka menivät suunnilleen näin:

”Kiitos tästä kirjasta. Se oli kuin suoraan omasta elämästäni. Uskomatonta lukea omaa tarinaansa toisen kirjoittamana. Hetken mietin oliko joku salakatsellut sivusta elämääni ja kirjoittanut siitä kirjan”.

Vaikka Aamulehden kirja-arvostelija oli saanut liian laimean kuvan Lauran miesystävästä, olivat kertomuksen Lauran kanssa samaa kokeneet, myös minut mukaan lukien ymmärtäneet täysin niin Lauran, kuin miehen, perheen koiran ja lastenkin tavan reagoida.

Manipuloinnin, narsismin ja henkisen väkivallan lähisuhteissa kokenut nappaa herkästi kiinni Lauran kuvauksesta, jossa naamiotaan vaihtava mies solahtaa sukkelasti roolista toiseen, eikä syvintä omaa, pysyvää minää tai olemusta oikeastaan edes ole olemassa. On vain peilitalon vankina elävä hahmo, jolle kumppanit toimivat peileinä, vuorotellen ja sitä mukaa narsisti tuntee olevansa joko elossa tai vetämässä viimeistä henkäystään.

Kolmas tähti

Sinnikkyys. Jos jokin, on sinnikkyys lopulta palkitsevaa. Sitä voi kutsua myös perisuomalaiseksi sisuksi, niin olen kuullut monen terapia-asiakkaani sanovankin.

Aluksi sinnikkyys ja periksiantamattomuus näkyvät lempeänä ja toistuvana anteeksiantona väkivallan tekijälle, ihan joka kerta. Jossain vaiheessa sinnikkyys joutuu kohtaamaan todellisuuden ja nöyrtymään. Sen jälkeen se muuttuu terveeksi itsekkyydeksi, vaikkakin ehkä vähän väkisin ja pakottaen, itsestään kiinni pitäen, mutta muuttuu kuitenkin. Tuo muutos on ehdoton, ilman sitä kirjassa kuvatut vihaiset myrskytulvat hukuttavat alleen, kuin pienen ohuen virttyneen rievun.

Terve itsekkyys yhdessä sisun ja sinnikyyden kanssa vievät meitä kohti turvapaikkaa, jonka ovet on lukittava ja jossa selusta on varmistettava ja on myös uskallettava pyytää ulkopuolista apua.

Neljäs tähti

Empatia ja myötätunto. Tuo kaunis piirre ja taito, jonka syntymiseksi ihmismielessä tarvitaan varhaislapsuudessa muun muassa vanhempien turvaa, lämpöä, aitoa rakkautta ja läheisyyttä. Empatian ja myötätunnon kasvamiseen tarvitsemme sitä ensin itse, jotta osaamme antaa sitä myöhemmin muillekin. Ja sitten vielä se kääntöpuoli: liiallinen empatia ja myötätunto. Kaiken ymmärtävä ja aina hyvään muutokseen luottava.

Tasapainoilu terveissä mittakaavoissa pysyvän empatian ja myötätunnon kanssa ei ole aina helppoa. Varsinkaan, kun mukaan sekoittuu rakkauden kemikaalimyrsky, josta aivomme ovat sykkyrällään ja haluaisivat sitä aina vain lisää ja lisää ja olisivat valmiit maksamaan siitä mitä tahansa hintaa. Aivan kuin narkomaani mielen ja kehon optimaalisessa tilassa pitävästä huumeestaan.

Neljäs tähti siitä, että tuo suuri ja valpas empatia, yhdessä myötätunnon kanssa osasi lopulta kääntyä kirjassa katsomaan kirjan päähenkilöä, Lauraakin kohti. T ämän käännöksen merkityksen uskon olevan lukijalle suuri. Se voi auttaa ymmärtämään ja näkemään, kuinka joidenkin ihmisten, erityisesti narsistin kanssa mikään määrä empatiaa ei riitä. Kuinka joskus on viisasta ja ehto elämän jatkumiselle kohdistaa huolenpitonsa itseensä, eikä aina ensimmäiseksi muihin.

Viides tähti

Kuvitellaan, että olet yksin maailmassa, jossa henkistä, fyysistä, seksuaalista ja taloudellista väkivaltaa koet vain sinä, yksin sinä. Et voi puhua kokemuksistasi kenellekään, eikä kukaan usko, kuinka rakkauden talossasi yhtä suurinta läheisyyttä, seksiä harrastetaan veitsi kurkulla, uhaten ja pakosta. Aamukahvia keittäessä tiedät, ettei yön tapahtumista tule puhua ja jäät peloissasi odottamaan seuraavaa kertaa, samalla kun yrität muistaa kuinka hymyillä kumppanisi lapsille ja muistutat samalla rientämisestä ajoissa bussipysäkille, jotta he ehtisivät kouluun. Kun talo hiljenee, olet yksin ja tiedät ettei kukaan muu koe samaa ja jos kerrot jollekin, sinua ei uskota ja mikä pahinta, mutta tapahtunutta sekin, tiedät, että kumppanisi saisi käännettyä kaikki sinun syyksesi. On siis oltava hiljaa, ihan hiljaa ja ihan yksin.

Vertaistuki. Viimeinen viides tähti vertaistuesta. Olen kysynyt niin terapiassa, kursseillani ja myös luennoillani mikä auttoi selviytymään lähisuhdeväkivallasta ja vakavasta narsismista parisuhteissa? Vertaistuki mahtuu aina kärkikolmikkoon. Sen tietäminen, ettei ole yksin kokemuksiensa kanssa. Se auttaa ymmärtämään,ettei syy vältämättä ole kokijassa ja uskomaan, kuinka väkivalta on aina tekijän vastuulla.

Vertaistuki auttaa avautumaan, puhumaan, sanomaan ääneen ja saamaan helpotuksen tunnetta. Se auttaa etsimään apua ja vahvistamaan tervettä itsekkyyttä, jonka avulla pystyy aloittamaan rakennusurakan oman tulevaisuuden kasaamiseksi, uudelleen, ehkä jopa alusta asti.

Kaikki anteeksi, on hyvin vahvistava tarina kaikessa vertaistuessaan jota se kykenee antamaan kirjan ensimmäisiltä sivuilta alkaen. Kirjan kuvaus lähisudeväkivallasta ja narsismista on kuvaus kaavasta, jonka olen nähnyt toistuvan terapiatyöni kautta satojen ja taas satojen ihmisten kokemuksissa.

Kiitos paljon kirjastasi Laura! Olisin antanut vielä useita muitakin tähtiä, mutta näissä kirja-arvosteluissa on jostain syystä aina vain viisi.

 

Jenni Kiviniemi