Overly kind codependent people and narcissists attract each other like magnets

”Have your clients, who have suffered from a narcissistic person’s behavior, had similar personality traits?” my colleague once asked. Yes, they have. They are often very kind, compassionate and sensitive people. Those who would be willing to give their all and more to help others. Their empathy and goodwill often put other’s needs above their own.

”When they’re okay, I’m okay,” said a client who had been married to a narcissist for 20 years. Many have also talked about being ‘gullible’. A beautiful trait that, among other things, represents childlike trust in good. A person can hope and believe that things will return to how they were, even after all the bad, and believe that a person can change.

A person who is too kind can change, a narcissist can’t.

”I thought, that when you do good things to others, you would get something in return. I couldn’t believe, that with some people it doesn’t work like that at all. In fact, with some people, any kind of goodwill doesn’t have an impact.” –Man, 50 years old, business executive.

Codependency

Codependency is another widely discussed topic. As a word, it doesn’t sound like a nice thing. But as a trait, codependency tells us about a person’s empathy and kind-heartedness.

Codependency isn’t a trait unique only to the victims of narcissistic people. It’s also a trait that is greatly appreciated in the field of social and health services. It is good to recognize traits like these in one’s self. When they have been recognized, one can make sure that they don’t allow anyone to take advantage of their kindness and goodwill.

One doesn’t have to try to adjust to situations that cause suffering and make oneself feel bad. Nor does one have to please someone who causes those feelings, with their words or acts. If one does so, they are a perfect victim for a narcissist, who stomps and oppresses anyone that submits to it.

”Years later, I have come to understand that whatever I tried or how nice I acted, nothing was enough. And nothing would have ever been enough. I tried to adjust to difficult situations, I tried to change my behavior in order for it to be more acceptable, but now I understand that it didn’t matter. The fault wasn’t in me.” Said a 60-year-old female customer who had, for the last ten years, been suffering from guilt and anxiety from her former husband’s deprecation, scolding, criticism, and manipulation.

It is relieving to realize that one doesn’t have to lose one’s self and the things that are important to them just to please another. And that they aren’t a bad person if they refuse to be abused.

Over kind and narcissist

Overly kind codependent people and narcissists attract each other like magnets. They both tend to each other’s needs. They both get something from the other that makes them feel important, loved and approved.

Narcissists need and want attention, admiration, caretaking and appraisal. In turn, kind and codependent people want and are ready to give those things.

Kind and codependent people are easily attracted to a narcissist. This is because narcissists possess the traits that kind and codependent people themselves admire and wish for. For example grand external self-confidence and charisma; the very essence which a narcissist emanates.

A narcissist thinks that the world is indebted to them. They feel, that they have the right to special treatment and services. So they ask, what the world has to give to them. In turn, a codependent person feels like they are indebted to other people and the world. They ask what they can give to others and how they could save the whole world.

Beliefs and hopes

It’s often difficult to leave a relationship with a narcissist. For a kind and codependent person, it can cause great trouble, even if the person is aware that they are being mistreated. It is difficult, for a good-hearted, genuinely kind person, to fathom how someone is able to act so nice and lovable, and then transform to completely the opposite. Belief and hope that a narcissistic person can change can seem like a miserable act in other’s eyes and can provoke frustration and anger. Even causing relationships to end for the person who still believes in the narcissist’s ability to change.

It is common, that there are many attempts to separate. Many of my clients talk about “on-off –relationships”, that eventually culminate in a breakup.

Tolerance to what can be endured and what can’t be has had its last straw, which has led to breaking up. Before this last straw, the treatment endured from the narcissist has been cruel and repetitive. Keeping up with the relationship, even with some scraps of happiness, becomes an impossibility. Cruel treatment often means mental abuse, manipulation, pathological lying, cheating, and intentionally causing financial distress. They also affect the children of the couple, manipulating their morals and teaching them a crooked view of right and wrong.

More often than not, breaking up has been difficult due to the narcissist’s smart behavior. A narcissist often changes his persona to adapt to the situation after his mistakes. Apologizing and guaranteeing, that they will change and that the same thing won’t happen again, can be very convincing.

Narcissists might have had dramatic weeping fits in the rain on their knees or shows of eternal love and faithfulness. There might have been written contracts on how to treat each other in the future and how not to. All the reassurances can be so convincing, that a kind codependent person absolutely can’t believe that someone could put up an act like that, without even blinking an eye.

Know yourself

It is important for overly kind and codependent people to learn to identify the traits in themselves that cause them to be vulnerable to mistreatment. Setting boundaries is one of the most important things that one should learn to do to protect them from abuse. One has to be able to know what can and cannot be done to them, and what to do when someone threatens to cross those borders? For a narcissist, these boundaries have to be very strict and one has to hold onto them with exceptional care. Even a single slip can be a sign to the narcissist that the boundaries aren’t that important after all.

Setting boundaries is a sign of healthy selfishness and one shouldn’t feel guilty about it. Healthy selfishness and the presumptuous selfishness of a narcissist are two different things.

We have often talked with my clients about how one must be able to act. Even for a moment, one should be confident about where their boundaries lie. And that those boundaries cannot be crossed. After the ”play” is over, they can return to being their own sweet and kind self. But even after that, one has to be convincing when protecting their boundaries. In time, that convincing “play” can persist as a natural trait, a part of one’s self without the acting part.

Written by Jenni Kiviniemi

solution focused therapist, psychiatric nurse , sexual health advisor

Miten itsetunto korjataan narsistisen parisuhteen jälkeen?

Olen pitänyt viime vuodesta alkaen pienryhmille kahden päivän kursseja narsistisesta parisuhteesta selviytymiseksi. Kiitollisena hyvästä palautteesta ja kursseilla vallinneesta lämpimästä ja turvallisesta ilmapiiristä, tulen pitämään lisää kursseja heti elokuusta alkaen.

Koska itsetunto näyttelee suurta osaa kaiken toimintamme ja ajattelumme taustalla, on tulevakin kurssini kohdistettu itsetunnon korjaamiseen, palauttamiseen ja eheyttämiseen.

Olen saanut viettää aikaa kurssipäivinä monien ihanien naisten kanssa, joiden tarinoista olen kuullut paljon samaa, kuin terapiavastaanotollanikin. Nuo naiset ovat vahvoja, kauniita, herkkiä ja hyvin empaattisia. He ovat ajautuneet elämän bussipysäkille, jossa on joutunut pakosta valitsemaan toisen linjan. Tuo suunnanvahto elämässä on voinut olla ehto henkiselle selviytymiselle, sekä eloonjäämiselle. Vaikka valinta ei ole ollut helppo, se on pitänyt tehdä.

Kuka oikein olen?

”Tuntui, kuin olisin yhtäkkiä hukannut itseni. En enää tunnistanut peilikuvaani, saatikka omaa toimintaani. Miksi minusta oli tullut tällainen? Olinko todella tulossa hulluksi vai kuvittelinkohan vain sittenkin kaiken tapahtuneen?”

Kertoisitko, mikä järkevä syy toimintasi taustalla oli? Miksi raivosit leijonan lailla ja heitit puhelimesi seinään?

”Koska en jaksanut enää. Hän oli nöyryyttänyt, alistanut, hallinnut pelolla ja kontrolloinut minua vuosia. Kun tajusin hänen tekevän samaa lapselleni en enää kestänyt. Menetin täysin itsehillintäni.”

Ahaa nyt ymmärrän, tunsit siis suurta vihaa, kun huomasit hänen kohtelevan kaltoin lastasi. Et sallinut sitä, halusit suojella ja puolustaa häntä. Hyvä! Löysit siis rajojasi ja ilmaisit sen, vaikkakin aika kovalla tavalla, mutta olisiko vähempi edes riittänyt, mitä luulet?”

”No ei, ei hän reagoinut tai ottanut kuuleviin korviinsa, kun yritin selittää asiallisesti ja saada ymmärtämään, ettei niin voi toimia. En vain enää kestänyt. Rajansa kaikella!”

Hienoa! Sallit vihan tunteen tulla, näytit sen ja sitä myötä sait itsekin huomata missä rajasi tällä hetkellä menevät. Vaikkakin olit antanut kohdella itseäsi huonosti jo vuosia, et sallinut sitä lapsellesi, hyvä! Mitä tuo tilanne sinulle opetti? Mitä voit ottaa tuosta mukaasi nyt myös itsesi suojelemiseen jatkossa?

”Minun pitää määritellä rajani ja opetella pitämään niistä kiinni. Tämä ei voi enää jatkua näin tai menetän kokonaan itseni ja lapseni.”

Hienoa, lupaan auttaa sinua siinä parhaani mukaan!

Mitä hyvä itsetuntoni oikein on?

Hyvä itsetunto – mitä se edes merkitsee? Psykiatri Ben Furman, jonka ajatuksista ja kirjoituksista kovasti pidän, puhuu itsetuntemuksesta You Tube -haastattelussaan.  Tuolla videolla hän kertoo meidän, sekä erityisesti itsetuntemuksemme, olevan pääosin kulttuurimme tuotosta.  On turha tavoitella itsetuntoa, jota esimerkiksi jotkut sosiaalisessa mediassa vahvoina naisina esiintyvät ihmiset kertovat sen olevan. Miksi? Koska he kertovat omasta tulkinnastaan, siitä miten he ovat ymmärtäneet hyvän itsetunnon tarkoittavan.

Se mistä naapurin Sannan hyvä itsetunto koostuu, ei välttämättä sovi minulle tai sinulle ollenkaan. Se mikä tekee Sannasta vahvan ja varman, voi tehdä minusta jopa heikon sekä aran. Miksi? Koska me kaikki olemme niin erilaisia. Koostumme erilaisista paloista, joiden muodot ja värit meidän on muovattava itse.

Keskustelimme kurssilaisten kanssa itsetunnon merkityksestä, jokainen vuorollaan. Käsitykset saattoivat poiketa toisistaan merkittävästi tai olla hyvin identtisiä. Kuka meihin olikaan asettanut valmiin kasetin, jonka soittamien sävelten mukaan etsimme itsetuntoa, jota uskoimme tarvitsevamme? Oliko se äitini ajatus vahvan naisen luonteenpiirteistä vai entisen kumppanini vaativa äänensävy piirteistä, joita minulla ei ollut? Ehkä se oli kaikki edellä mainitut yhdessä, emmekä olleet huomanneet niiden muovaamaa lopputulosta: minua tässä hetkessä ihmettelemässä valintojani, ajatuksiani ja tekojani.

Minä ennen ja minä nyt

”Ehkä en olisi tällainen nyt, ilman kaikkea sitä mitä koin. Ehkä en olisi pysähtynyt tähän hetkeen, yhdessä teidän kanssa. Ehkä etsisin vielä tuskissani jotain sellaista, mitä kaikki muut eteeni muokkaavat. On vaikea tietää mitä kohti mennä, ellei kuule omaa ääntä tai näe omaa päämäärää.”

Niin kauan, kuin mielesi keskittyy ja pystyy katsomaan vain menneeseen, niin kauan sen silmät ovat suljettu etsimään ja menemään kohti uutta. Mutta jos et kohtaa vanhaa ja pysähdy hetkeksi sen ääreen, se voi huokua esiin mustana möykkynä, sellaisena, jonka tunnet rinnassasi ja joka estää hengittämästä vapaasti.

”On helpottavaa ja hyvin vapauttavaa kuulla näitä samoja ajatuksia myös teiltä. Minussa herää toivo ja myös usko paremmasta. Huomaan, että olin menettänyt kokonaan toivoni. Pystyn näkemään nyt paremmin sitä mitä voi olla tulossa. Tiedostan, ettei sitä tuoda eteeni, vaan minun on itse aloitettava matka sitä kohti.”

On äärimmäisen tärkeä tietää, ettei sinun tarvitse yrittää selviytyä yksin. Pidän kovasti Tommy Hellstenin sanoista ”älä sairastu vahvuuteen, suurinta rohkeutta on näyttää omat heikkoutensa”. Me koostumme vahvuuksistamme ja heikkouksistamme. Kun oppii pitämään tuosta yhtälöstä on mukava ja helppo olla tämä minä, joka tällä hetkellä on. Yhdessä nykyisen ja vanhan minäsi ja kaikkien kokemuksiesi kanssa voit lähteä eteenpäin, kohti tulevaa, jonka sisältöä et yksinkertaisesti voi millään tietää.

”Onneksi tulevaisuus on ei kenenkään maa, jossa on tilaa kaikenlaisille haaveille ja toiveille.”

(Ahola T. & Ahola M., Väkivallasta turvallisuuteen. 2016. Lyhytterapiainstituutti Oy.)

Seuraavat kurssit

Lopuksi toivotan sinut lämpimästi tervetulleeksi seuraavalle kahden päivän (2x4h)  kurssille ”Vahvempi itsetunto – Vahvempi sinä” , joka järjestetään Helsingissä 2.8 & 9.8.2018. Kurssin vierailijaluennon tulee pitämään yhteistyökumppanini, ratkaisukeskeinen valmentaja, entinen radiojuontaja ja liikunnanohjaaja Akseli Ahola / Brainreaction.

Pidämme yhdessä Akselin kanssa, elo-syyskuussa myös kolme kertaa 4h ratkaisukeskeisen Workshopin ”Onnellisemmille ihmissuhteille”, joista saa mukaan uusia ratkaisukeskeisiä vaikuttavia työkaluja parempien ja hyvinvoivien parisuhteiden toimimiseksi, sekä luomiseksi. Workshopiin voit tulla joko yksin, tai yhdessä ystävän tai kumppanin kanssa.

Katso lisää tulevista kursseista, sekä Workshopeista:

jennikiviniemi.fi/kurssit/luennot/workshopit

Lämpimästi tervetuloa!

 

Kirjoittanut: Jenni Kiviniemi

 

 

Akseli Ahola, ratkaisukeskeisesti isältä pojalle

Kirjoitan teille otteen keskustelustamme, jota kävimme Akselin kanssa. Olimme lähdössä pian palaveriin, jossa suunniteltaisiin tulevia työkuvioita, joten ote keskustelusta poimii esiin hetkiä Akselin elämästä, joka pikku hiljaa johti hänen nykyiseen ammattiinsa, radiojuontajasta ratkaisukeskeiseksi, henkiseksi valmentajaksi.

”Sain sen jo äidinmaidossani, ratkaisukeskeisyyden. Ensimmäinen muistoni isäni työstä oli hänen jokin koulutusreissu, liittyen isän silloiseen työhön, joko Mannerheimin Lastensuojeluliitossa, A-klinikkasäätiöllä tai kesäyliopistolla. Siellä minulle kerrottiin isän olevan opettajien opettaja. Pikkupojan reaktio isän touhuiluihin oli: niin?

Muistan, kuinka ollessani viisivuotias pasianssipelikaverini, Amerikkalainen psykoterapeutti, nyt jo edesmennyt John Frykman kommunikoi kanssani pelkin hymähdyksin. Yhteistä kieltä ei vielä viisivuotiaan suomalaispojan kanssa ollut, mutta hymähdyksin ja elein hän kyseli miltä minusta tuntui ja peli eteni hyvin näppärästi. Ymmärrän nyt, että isä kollegoineen nosti aina esiin omaa ääntäni ja mielipiteitäni. Edelleen minulle on hyvin luonnollista se, että sanon avoimesti ajatuksiani ääneen. Joka paikkaan se ei ole aina sopinut, mutta elämä opettaa.

En tiennyt kaikkia vieraita, joita lapsuudenkodissani kävi. Myöhemmin kuulin heidän nimiään, mainittuina niiden ammattilaisten joukossa, jotka toivat ratkaisukeskeisyyttä Suomeen ja opettivat sitä muille, kuten siis isäni, Tapani Ahola.”

Ratkaisukeskeisyys jalkapallokentillä

”Muistan kuinka jalkapalloharrastuksessani isän ainutlaatuinen taito ratkaisukeskeisenä taitajana ja jalkapallovalmentajana näkyi kommenttina pelikaverilleni: Mikset sä syöttänyt?, pelikaveri sanoi: Mä yritin syöttää!, -isä: No mä näinki, et sä yritit syöttää, hienoa!

Ongelmapuheen sijaan isä osasi luonnostaan nostaa pienetkin aikeet tehdä tai onnistua ja vakkei pelikaveri olisikaan aikonut syöttää, hän oppi syöttämään, kun isäni tuki ja vahvisti ajatuksen, että niinhän hän tulee pian tekemään.

Isä tiesi aina mitä meidän fudisjoukkueelle kuului, koska se jutteli meille, brassaili, leikitteli. Isäni on ikuinen lapsi ja niin aion olla minäkin, koska on jotenkin paljon helpompaa kohdata asioita lapsen vinkkelistä.

Aikuisuuden kynnyksellä, 18-vuotis synttäreillä, kun valmistauduimme baariin lähtöön isä tuli kysymään kavereiltani mitä heille kuuluu. Muistan selvästi hänen kommenttinsa: Jos olisin teidän ikäinen nyt ja minulla olisi kaikki tietotaito mitä minulla nyt on, olisin ihan pitelemätön. Okei -sanoin ja pistin isäni menemään. Silloin en saanut kiinni mitä isä tarkoitti, nyt saan.”

Minä ja minun valintani

”Minä itse, minä kuljen omia polkujani. En seurannut isäni uraa, vaan halusin luoda oman ja päädyin radio-alalle. Radio Novan editoinnista tuottajaksi ja taloa vaihtamalla juontajaksi. Samaan aikaan isä vannoi vielä joku päivä opettavansa minulle nää jutut. Mietin silloin, että joo joo.

Jossain vaiheessa, kun kuulin ohimennen isäni ja perhetuttavamme psykiatri Ben Furmanin sunnittelevan seuraavaa juttua tai haastattelua naistenlehtiin ja kun Ben soitti tv-ohjelmansa jälkeen isälleni kysyen: No, miten meni? -aloin ymmärtää, että muutkin puhuivat näistä miehistä, kuin vain he itse meille, heidän työstään, sekä opeistaan.

Olisiko heillä sittenkin, minun isälläni, joku tärkeä pointti, jota en ollut vielä tarpeeksi hyvin ymmärtänyt? Taisipa olla. Nyt olen kouluttautunut ratkaisukeskeiseksi valmentajaksi ja perustanut oman yrityksen (Brain Reaction) vakuuttunut isäni opeista, sekä hyväksi ne havainnut. Siksi seuraan nyt isäni tekemää hienoa työtä ja haluan olla siinä vähintäänkin parempi kuin hän. (Tästä kommentista tulee sanomista.)

Nyt pystyn nielemään ylpeyteni ja seuraamaan sitä, mitä minulle on annettu tietämättänikin aina, kaikessa kanssakäymisessä pienestä pitäen. Nyt haluan viedä ja antaa eteenpäin sitä kaikkea ihmisten välistä vuorovaikutusta helpottavaa maanläheistä ja erittäin toimivaa menetelmää, ratkaisukeskeisyyttä.

Ratkaisukeskeisellä, henkisellä valmennuksella  pystyn nostamaan esiin ihmisen tämänhetkisen, minkä tahansa ongelman ydintä ja löytämään yhdessä hänen kanssaan ne juuri hänelle toimivat keinot, jotka vievät kohti oikeasti parempaa huomista ja tulevaisuutta.

Tulevaisuutta, joka isäni sanoin on maaperä, jota kukaan ei omista ja jossa on tilaa kaikenlaisille haaveille ja unelmille.

Huumori, yksi vahvuuksista

”Hurtti huumori perheessämme on ollut aina olemassa. Huumoriamme ja suhtautumistamme elämän vakavuuteen kuvaa mielestäni hyvin isäni veljen vene, nimeltään ”Väkivalta 1”. Sen seilatessa Rajavartiolaitoksen myötävirrassa oli meistä aina kovin hauskaa. (Vähättelemättä tietenkään väkivallan ja sen seurasten vakavuutta. )

Väkivalta 1:sen seilatessa Rajavartiolaitosta vastaan putkahti Aholan dynastiasta uusin kirja nimeltään ”Väkivallasta turvallisuuteen”. Rankka työ vaatii rankat huvit, tämänhän me kaikki jo tiesimmekin.”

Niin kutsuttu haastattelumme keskeytyi hervottomaan nauruun. Viimeisin kirjani, jonka tilasin ja jota suurella mielenkiinnolla terapiatyöni puolesta luin oli juurikin tämä kirja.

Haastattelu ja kirjoitus päättyy nyt tähän, on lähdettävä valmistautumaan asiakastapaamiseen.

Ratkaisukeskeisen menetelmän mukaan Akseli kertoi miettivänsä edellisiä onnistumisia ja jos ei niitä ole, niin hänen isänsä sanoin:

”Tullaksesi päiväperhoseksi, sinun on läpikäytävä koko toukkamaisuutesi”.


Katso lisää ja varaa aikasi Akselin ratkaisukeskeiseen valmennukseen:

brainreaction.fi

Valmennuksesta on hyötyä ja apua mihin tahansa elämän ongelmaan, painonpudotuksesta liikunnan aloittamiseen ja parisuhteen haasteista lasten kasvatukseen.


Kirjoittanut: Jenni Kiviniemi