Väkivaltaa ja narsismia, miten rakkaus silti jaksaa jatkaa?

Lontoon Yliopiston tutkija Andreas Bartels pääsi ensimmäisenä maailmassa kurkistamaan tulenpalavasti rakastuneen aivoihin kameralla. ”Syvästi ja palavasti rakastuneiden” aivot osoittivat magneettikuvien avulla, kuinka rakkauden tunne tekee täsmäiskun aivojen ”tunneosiin”,  jotka reagoivat myös mm. kokaiiniin. Kokaiini ravisuttaa koko limbistä järjestelmää aivoissa, kun taas rakkaus tekee täsmäiskun ja saa aikaan ainutlaatuisen huumaavan hyvänolontunteen. Ei siis ihme, että ”romanttinen rakkaus juovuttaa ja aiheuttaa riippuvuutta”.

Samalla kun aivojen ”tunneosat” janosivat lisää huumaavaa rakkauden tunnetta, huomasivat tutkijat Bartels ja Zeki aivojen etuotsalohkon, sosiaalista toimintaa kontrolloivan alueen ”lakkoilevan”. Tämä taas vaikutti siihen, että rakastunut saattoi tehdä järjettömältäkin tuntuvia ratkaisuja ja päätöksiä.

(Tiede -lehden nettiartikkeli ”Tosirakkaus kaappaa aivot”, 1.5.2003)

Järki vastaan tunteet

”Miksi en pääse hänestä yli, vaikka hän kohteli minua niin huonosti ja niin kauan? Pelkään, että sorrun taas kerran ja palaan takaisin lähtöruutuun. Miksi en yksinkertaisesti vain voi unohtaa ja jatkaa elämääni? Miksi toimin näin typerästi?”

Väkivaltaa ja vakavaa narsismia sisältäneissä parisuhteissa olleet kysyvät tätä usein itseltään. Miksi aivoni eivät toimi niin kuin haluaisin? Miksi tunteeni eivät kuuntele järkipuhetta ja siten anna mielenrauhaa? Miksi haluan takaisin sitä, joka minua on eniten satuttanut?

Bartelsin ja Zekin tutkimus aivoja villinneestä rakkauden huumeesta tuntuisi selittävän ilmiön ainakin yhdeltä osin. Mieli halajaa huumaavaa tunnetta, jota se rakastetultaan sai. Rakkauden aivomyrsky sekoittaa mielen, jossa tunteet ja järki eivät tunnu löytävän millään yhteistä sopimusta siitä, miten toimia ja ajatella, johdonmukaisesti, sekä järkevästi, niin kuin fiksu ihminen tekee. Tämä jos jokin aiheuttaa turhautumista itseen ja horjuttaa uskoa kykyyn kontrolloida omaa elämää.

Vaikka olisi päivänselvää, ettei kaipuu tai yhteenpaluu huonoksi koettuun parisuhteeseen ole järkevää, voi pienikin toivonpilkahdus rakkaudesta, tuon erityisesti suhteen alussa koetun hyvin voimakkaan tunteen takaisinsaamisesta viedä mukanaan. On kuin pakko käydä tarkistamassa, että mitä jos kuitenkin saisi vielä lisää tuota huumaavaa tunnetta, jota missään muualla ei tunnu olevan tarjolla.

Mitä jos kuitenkin?

Mikään parisuhde ei ala väkivaltaisesti. Narsismi ja väkivaltaiset käyttäytymisen piirteet pilkahtelevat esiin pikku hiljaa, kuin varkain. Ne tekevät itselleen jalansijaa varovasti, nostattaen kumppanin sietokykyä tulevaa suurempaa koitosta varten.

Narsismia ja väkivaltaa parisuhteissa kokeneet kertovat suhteen alkuvaiheen olleen hyvin ainutlaatuista, poikkeuksellisen huumaavaa. Sellaista tunnetta rakkaudesta, jota ei ollut koskaan ennen tuntenut ja jota tuskin koskaan enää tulisi uudestaan kohtaamaan. Tai näin mieli ainakin vahvasti itselleen vakuuttaa, kertoen kuitenkin samalla, kuinka kuuli kaukaista ja vaimeaa hälytyskellojen soitantaa jo ihan ensi viikoista alkaen.

Koska ihminen on hyvin sopeutuvainen olento, on se valitettavasti keksinyt keinot sietää myös parisuhdeväkivaltaa. Hyvien hetkien kontrasti huonoihin on niin suuri, että pienikin hyvä tuntuu jopa jättimäiseltä. Normaaliuden raja hälvenee ja lopulta on vaikea tietää mitä tulee sietää ja mitä ei. Suhde on rajaton, jossa taustalla vaikuttaa ajatus:

”Mitä jos kuitenkin on vielä mahdollisuus siihen rakkauden tunteeseen, jonka hänen kanssaan koin? Onhan se kerran ollut olemassa, miksi se ei siis voisi olla vielä uudestaankin? Ehkä se tulee, jos yritän vielä vähän enemmän.”

Kunnes tulee aika, jolloin on pakko luovuttaa ja vierottautua eroon järjettömästä rakkauden mielihalusta, joka väkivaltaisissa ja narsistisissa suhteissa koituu lopulta ainakin toisen tuhoksi.

Mutta miten?

”Älä enää mieti sitä! Antaisit jo olla! Unohda se jo! Miksi vieläkin jauhat tuota samaa?”

Näiden tökeröiden kommenttien sijaan rakkautta janoava tarvitsee taitoa tiedostaa ja nimetä tunteitaan, sekä keinoja tunteiden hillitsemiseen ja hallitsemiseen ja uusien mielihyvää tuottavien kokemuksien etsimiseen.

Kun aivojen sosiaalista toimintaa kontrolloiva osa rakkauden johdosta lakkoilee ja sallii sekopäisetkin päätökset, on mielensisäinen puhe hyvä kohdistaa järjen sijaan ennemminkin juuri tunteille.

Alla kysymyksiä, jotka voivat auttaa pääsemään alkuun

Mieti tarkkaan, mitä rakastit ja mitä toivoisit edelleen saavasi rakastaa?

Mitä tapahtuisi, jos luopuisit rakkauden tunteesta tämän ihmisen suhteen?

Missä menevät rajasi rakkauden suhteen?

Mitä olet valmis tekemään ja mitä et?

Jos rakkauden tunne on hyvin haitallinen, mitä toivoisit saavasi tuon tunteen tilalle?

Mitä olet jo yrittänyt tehdä sen eteen ja mitä voisit tehdä vähän lisää?

Tiedostaessasi enemmän omaa ajattelua ja tunteita, sekä pohtimalla omia rajoja rakkauden suhteen olet jo askeleen pidemmällä irtaantumisessa haitallisesta ja vahingoittavasta rakkaudesta.

 

Kirjoittanut: Jenni Kiviniemi

 

Kaikki anteeksi narsistille

Sain juuri päätökseen Laura Mannisen, Kaikki Anteeksi -äänikirjan. Kuuntelin sitä maksimissaan aina puolen tunnin pätkissä. Huomasin painavani pausea joko tuhahdellen tai rauhallisesti hymähdellen, tietäen mihin tuo kaikki tulisi pättymään ja luottaen mihin tuo nainen tulisi lopulta, kaiken jälkeen kuitenkin vielä pääsemään.

Aamulehden Kulttuuri -osiosta tammikuulta 2018 löytynyt kirja-arvostelu oli antanut kirjalle arvioksi kaksi tähteä. Pah, voiko kirja-arvosteluihin kommentoida ”Väärin!” ?

Viisi tähteä. Viisi kirkkaan keltaista ja teräväreunaista tähteä. Ensimmäinen tähti ennen kaikkea rohkeudesta tarttua hyvin vaikeaan ja moniongelmaiseen aiheeseen, jota niin moni on kokenut parisuhteissaan tässä pienessä ja sievässä maassamme. Häpeä estää usein puhumasta lähisuhdeväkivallasta ja narsismin sanotaan olevan muoti-ilmiö ja sen myötä narsismin tuhoavaa olemassaolon mahdollisuutta herkästi vältellään näkemästä.

Kirjassa edellämainitut ongelmat nousevat esille ja päättyvät lopulta terveesti itsekkääseen ajatukseen: ei tarvitse saada tai löytää diagnoosia toiselle, jotta pääsisi itse eteenpäin ja selviytyisi kaikesta kokemastaan.

Jotta pääsee pois uhrin roolista, kohti selviytyjä vaihetta ennen omaa kukoistustaan, on myönnettävä, ymmärrettävä ja tiedostettava mitä todella tapahtui. (Dolan 2017). Sanat ja ääneen puhutut tunteet ovat häpeän väkevä myrkky.

Toinen tähti

Toinen tähti tietenkin taidosta sanoittaa ja pukea sanoiksi henkinen väkivalta ja narsistinen käyttäytyminen parisuhteessa. Löysin googlettamalla useita kirjailijalle ja kirjalle osoitettuja kiitoskirjoituksia, lyhyitä ja pidempiä, jotka menivät suunnilleen näin:

”Kiitos tästä kirjasta. Se oli kuin suoraan omasta elämästäni. Uskomatonta lukea omaa tarinaansa toisen kirjoittamana. Hetken mietin oliko joku salakatsellut sivusta elämääni ja kirjoittanut siitä kirjan”.

Vaikka Aamulehden kirja-arvostelija oli saanut liian laimean kuvan Lauran miesystävästä, olivat kertomuksen Lauran kanssa samaa kokeneet, myös minut mukaan lukien ymmärtäneet täysin niin Lauran, kuin miehen, perheen koiran ja lastenkin tavan reagoida.

Manipuloinnin, narsismin ja henkisen väkivallan lähisuhteissa kokenut nappaa herkästi kiinni Lauran kuvauksesta, jossa naamiotaan vaihtava mies solahtaa sukkelasti roolista toiseen, eikä syvintä omaa, pysyvää minää tai olemusta oikeastaan edes ole olemassa. On vain peilitalon vankina elävä hahmo, jolle kumppanit toimivat peileinä, vuorotellen ja sitä mukaa narsisti tuntee olevansa joko elossa tai vetämässä viimeistä henkäystään.

Kolmas tähti

Sinnikkyys. Jos jokin, on sinnikkyys lopulta palkitsevaa. Sitä voi kutsua myös perisuomalaiseksi sisuksi, niin olen kuullut monen terapia-asiakkaani sanovankin.

Aluksi sinnikkyys ja periksiantamattomuus näkyvät lempeänä ja toistuvana anteeksiantona väkivallan tekijälle, ihan joka kerta. Jossain vaiheessa sinnikkyys joutuu kohtaamaan todellisuuden ja nöyrtymään. Sen jälkeen se muuttuu terveeksi itsekkyydeksi, vaikkakin ehkä vähän väkisin ja pakottaen, itsestään kiinni pitäen, mutta muuttuu kuitenkin. Tuo muutos on ehdoton, ilman sitä kirjassa kuvatut vihaiset myrskytulvat hukuttavat alleen, kuin pienen ohuen virttyneen rievun.

Terve itsekkyys yhdessä sisun ja sinnikyyden kanssa vievät meitä kohti turvapaikkaa, jonka ovet on lukittava ja jossa selusta on varmistettava ja on myös uskallettava pyytää ulkopuolista apua.

Neljäs tähti

Empatia ja myötätunto. Tuo kaunis piirre ja taito, jonka syntymiseksi ihmismielessä tarvitaan varhaislapsuudessa muun muassa vanhempien turvaa, lämpöä, aitoa rakkautta ja läheisyyttä. Empatian ja myötätunnon kasvamiseen tarvitsemme sitä ensin itse, jotta osaamme antaa sitä myöhemmin muillekin. Ja sitten vielä se kääntöpuoli: liiallinen empatia ja myötätunto. Kaiken ymmärtävä ja aina hyvään muutokseen luottava.

Tasapainoilu terveissä mittakaavoissa pysyvän empatian ja myötätunnon kanssa ei ole aina helppoa. Varsinkaan, kun mukaan sekoittuu rakkauden kemikaalimyrsky, josta aivomme ovat sykkyrällään ja haluaisivat sitä aina vain lisää ja lisää ja olisivat valmiit maksamaan siitä mitä tahansa hintaa. Aivan kuin narkomaani mielen ja kehon optimaalisessa tilassa pitävästä huumeestaan.

Neljäs tähti siitä, että tuo suuri ja valpas empatia, yhdessä myötätunnon kanssa osasi lopulta kääntyä kirjassa katsomaan kirjan päähenkilöä, Lauraakin kohti. T ämän käännöksen merkityksen uskon olevan lukijalle suuri. Se voi auttaa ymmärtämään ja näkemään, kuinka joidenkin ihmisten, erityisesti narsistin kanssa mikään määrä empatiaa ei riitä. Kuinka joskus on viisasta ja ehto elämän jatkumiselle kohdistaa huolenpitonsa itseensä, eikä aina ensimmäiseksi muihin.

Viides tähti

Kuvitellaan, että olet yksin maailmassa, jossa henkistä, fyysistä, seksuaalista ja taloudellista väkivaltaa koet vain sinä, yksin sinä. Et voi puhua kokemuksistasi kenellekään, eikä kukaan usko, kuinka rakkauden talossasi yhtä suurinta läheisyyttä, seksiä harrastetaan veitsi kurkulla, uhaten ja pakosta. Aamukahvia keittäessä tiedät, ettei yön tapahtumista tule puhua ja jäät peloissasi odottamaan seuraavaa kertaa, samalla kun yrität muistaa kuinka hymyillä kumppanisi lapsille ja muistutat samalla rientämisestä ajoissa bussipysäkille, jotta he ehtisivät kouluun. Kun talo hiljenee, olet yksin ja tiedät ettei kukaan muu koe samaa ja jos kerrot jollekin, sinua ei uskota ja mikä pahinta, mutta tapahtunutta sekin, tiedät, että kumppanisi saisi käännettyä kaikki sinun syyksesi. On siis oltava hiljaa, ihan hiljaa ja ihan yksin.

Vertaistuki. Viimeinen viides tähti vertaistuesta. Olen kysynyt niin terapiassa, kursseillani ja myös luennoillani mikä auttoi selviytymään lähisuhdeväkivallasta ja vakavasta narsismista parisuhteissa? Vertaistuki mahtuu aina kärkikolmikkoon. Sen tietäminen, ettei ole yksin kokemuksiensa kanssa. Se auttaa ymmärtämään,ettei syy vältämättä ole kokijassa ja uskomaan, kuinka väkivalta on aina tekijän vastuulla.

Vertaistuki auttaa avautumaan, puhumaan, sanomaan ääneen ja saamaan helpotuksen tunnetta. Se auttaa etsimään apua ja vahvistamaan tervettä itsekkyyttä, jonka avulla pystyy aloittamaan rakennusurakan oman tulevaisuuden kasaamiseksi, uudelleen, ehkä jopa alusta asti.

Kaikki anteeksi, on hyvin vahvistava tarina kaikessa vertaistuessaan jota se kykenee antamaan kirjan ensimmäisiltä sivuilta alkaen. Kirjan kuvaus lähisudeväkivallasta ja narsismista on kuvaus kaavasta, jonka olen nähnyt toistuvan terapiatyöni kautta satojen ja taas satojen ihmisten kokemuksissa.

Kiitos paljon kirjastasi Laura! Olisin antanut vielä useita muitakin tähtiä, mutta näissä kirja-arvosteluissa on jostain syystä aina vain viisi.

 

Jenni Kiviniemi

 

Overly kind codependent people and narcissists attract each other like magnets

”Have your clients, who have suffered from a narcissistic person’s behavior, had similar personality traits?” my colleague once asked. Yes, they have. They are often very kind, compassionate and sensitive people. Those who would be willing to give their all and more to help others. Their empathy and goodwill often put other’s needs above their own.

”When they’re okay, I’m okay,” said a client who had been married to a narcissist for 20 years. Many have also talked about being ‘gullible’. A beautiful trait that, among other things, represents childlike trust in good. A person can hope and believe that things will return to how they were, even after all the bad, and believe that a person can change.

A person who is too kind can change, a narcissist can’t.

”I thought, that when you do good things to others, you would get something in return. I couldn’t believe, that with some people it doesn’t work like that at all. In fact, with some people, any kind of goodwill doesn’t have an impact.” –Man, 50 years old, business executive.

Codependency

Codependency is another widely discussed topic. As a word, it doesn’t sound like a nice thing. But as a trait, codependency tells us about a person’s empathy and kind-heartedness.

Codependency isn’t a trait unique only to the victims of narcissistic people. It’s also a trait that is greatly appreciated in the field of social and health services. It is good to recognize traits like these in one’s self. When they have been recognized, one can make sure that they don’t allow anyone to take advantage of their kindness and goodwill.

One doesn’t have to try to adjust to situations that cause suffering and make oneself feel bad. Nor does one have to please someone who causes those feelings, with their words or acts. If one does so, they are a perfect victim for a narcissist, who stomps and oppresses anyone that submits to it.

”Years later, I have come to understand that whatever I tried or how nice I acted, nothing was enough. And nothing would have ever been enough. I tried to adjust to difficult situations, I tried to change my behavior in order for it to be more acceptable, but now I understand that it didn’t matter. The fault wasn’t in me.” Said a 60-year-old female customer who had, for the last ten years, been suffering from guilt and anxiety from her former husband’s deprecation, scolding, criticism, and manipulation.

It is relieving to realize that one doesn’t have to lose one’s self and the things that are important to them just to please another. And that they aren’t a bad person if they refuse to be abused.

Over kind and narcissist

Overly kind codependent people and narcissists attract each other like magnets. They both tend to each other’s needs. They both get something from the other that makes them feel important, loved and approved.

Narcissists need and want attention, admiration, caretaking and appraisal. In turn, kind and codependent people want and are ready to give those things.

Kind and codependent people are easily attracted to a narcissist. This is because narcissists possess the traits that kind and codependent people themselves admire and wish for. For example grand external self-confidence and charisma; the very essence which a narcissist emanates.

A narcissist thinks that the world is indebted to them. They feel, that they have the right to special treatment and services. So they ask, what the world has to give to them. In turn, a codependent person feels like they are indebted to other people and the world. They ask what they can give to others and how they could save the whole world.

Beliefs and hopes

It’s often difficult to leave a relationship with a narcissist. For a kind and codependent person, it can cause great trouble, even if the person is aware that they are being mistreated. It is difficult, for a good-hearted, genuinely kind person, to fathom how someone is able to act so nice and lovable, and then transform to completely the opposite. Belief and hope that a narcissistic person can change can seem like a miserable act in other’s eyes and can provoke frustration and anger. Even causing relationships to end for the person who still believes in the narcissist’s ability to change.

It is common, that there are many attempts to separate. Many of my clients talk about “on-off –relationships”, that eventually culminate in a breakup.

Tolerance to what can be endured and what can’t be has had its last straw, which has led to breaking up. Before this last straw, the treatment endured from the narcissist has been cruel and repetitive. Keeping up with the relationship, even with some scraps of happiness, becomes an impossibility. Cruel treatment often means mental abuse, manipulation, pathological lying, cheating, and intentionally causing financial distress. They also affect the children of the couple, manipulating their morals and teaching them a crooked view of right and wrong.

More often than not, breaking up has been difficult due to the narcissist’s smart behavior. A narcissist often changes his persona to adapt to the situation after his mistakes. Apologizing and guaranteeing, that they will change and that the same thing won’t happen again, can be very convincing.

Narcissists might have had dramatic weeping fits in the rain on their knees or shows of eternal love and faithfulness. There might have been written contracts on how to treat each other in the future and how not to. All the reassurances can be so convincing, that a kind codependent person absolutely can’t believe that someone could put up an act like that, without even blinking an eye.

Know yourself

It is important for overly kind and codependent people to learn to identify the traits in themselves that cause them to be vulnerable to mistreatment. Setting boundaries is one of the most important things that one should learn to do to protect them from abuse. One has to be able to know what can and cannot be done to them, and what to do when someone threatens to cross those borders? For a narcissist, these boundaries have to be very strict and one has to hold onto them with exceptional care. Even a single slip can be a sign to the narcissist that the boundaries aren’t that important after all.

Setting boundaries is a sign of healthy selfishness and one shouldn’t feel guilty about it. Healthy selfishness and the presumptuous selfishness of a narcissist are two different things.

We have often talked with my clients about how one must be able to act. Even for a moment, one should be confident about where their boundaries lie. And that those boundaries cannot be crossed. After the ”play” is over, they can return to being their own sweet and kind self. But even after that, one has to be convincing when protecting their boundaries. In time, that convincing “play” can persist as a natural trait, a part of one’s self without the acting part.

Written by Jenni Kiviniemi

solution focused therapist, psychiatric nurse , sexual health advisor