Suojele Suomi naisiasi väkivallalta

Kuuntelin asiakkaani tarinaa hiljaa keskittyen noin 15 minuutin ajan. Mietin jälleen, kuinka hänen kokemuksensa henkisestä väkivallasta oli kuin tarkka kopio usean muun naisen kokemasta. Tarinassa toistuivat julma kohtelu, alistaminen, julkinen nöyryytys ja manipulointi. Sanat joiden merkitystä niitä henkilökohtaisesti kokematon ei pysty täysin ymmärtämään.

Pientä lastansa suojellakseen nainen oli onnekseen päässyt lähtemään helvetillisestä suhteestaan, niin kuin hän itse sitä kuvasi, nopeasti ja salaa. Lähtö oli tapahtunut nopeasti toimien ja mitään sanomatta, jotta reitti olisi mahdollisimman turvallinen.

Sukulaisten huomaan pakeneminen oli pelastus. Pakoa seurasi kuitenkin useiden vuosien vainoaminen ja fyysinen seuraaminen, jota jätetty entinen puoliso toteutti välittämättä viranomaisten puhutteluista. Lähestymiskieltoa ei saatu, koska viranomaisten mukaan todisteita ei ollut riittävästi.

Tilanne rauhottui vasta, kun nainen muutti salaa toiselle paikkakunnalle ja rakensi elämäänsä uudestaan turvallisten ihmisten lähelle.

Kun muistelu kauhukokemuksista oli päättynyt kerroin tarinan kuulostavan tutulta ja pahoittelin tapahtunutta. Kehuin vahvuutta, jota hänessä oli täytynyt olla varsinkin lähdön hetkellä ja kaiken hänen kokemansa jälkeen. Naisen elämä oli nyt uomillaan, mutta muistot palasivat öisin traumaattisina unina, jotka vaikuttivat mielialaan vielä pitkälle päivään.

Tapaamisemme lopuksi sain huojentuneen kiitoksen. Se koostui kuulluksi tulemisen tunteesta ja siitä, että joku oli uskonut hänen kokemansa kauhutarinan ilman voimia vieviä vakuutteluja. Otin kertomuksen vastaan sellaisenaan, jonka nainen sanoi auttavan tietämään, ettei hän olekaan hullu ja ettei hän ollut syyllinen tapahtuneeseen.

Valitettavasti kuulen ja otan tämän tarinan vastaan useita kertoja viikossa eri ihmisiltä. Yleensä naisilta. Valitettavaa ei ole se, että näitä kokemuksia tuodaan ja annetaan minulle vaan se, kuinka paljon vastaavia kokemuksia on ja kuinka vähän niitä on asiakkaiden kokemuksien mukaan uskottu tai osattu ottaa vastaan.

Liioittelu, masennusdiagnoosi ja exän katkera mollaaminen ovat olleet yleisimpiä vääriä tulkintoja, niin ammattilaisilta, kuin läheisiltäkin henkistä väkivaltaa lähi-ihmissuhteissaan kokeneiden avunpyyntöihin.

Suojele Suomi naisiasi väkivallalta

Oikeusvertailun ja Yleisen oikeustieteen emeritaprofessori Kevät Nousiainen Turun yliopistosta sanoi Aamulehden nettisivuilla 20.7.2017, ettei Suomessa pystytä suojelemaan naisia väkivallalta tai sen uhkalta riittävän hyvin.

Nousiainen sanoi myös, että Suomessa väkivallalta suojeluun hakeminen on uhrin itsensä vastuulla, samalla, kun viranoimaiset keskittävät huomionsa vain tekijään.

Professori Nousiaisen mukaan Suomessa ei toteuteta Länsi-Eurooppalaista ajattelutapaa, jossa nainen on heikko ja lain tehtävä on suojella häntä väkivallalta. Nousiainen sanoo naisiin kohdistuvan väkivallan olevan erittäin vakava ihmisoikeusongelma Suomessa.

Länsiväylä uutisoi 23.7.2017 ”Huonoja uutisia; Istanbulin sopimus ei toteudu suomessa”. Se tarkoittaa sitä, ettei Suomi ole pystynyt toteuttamaan sitoumustaan 2015 vuonna allekirjoittamaansa sopimukseen, jonka mukaan Valtio kustantaa turvakotien toiminnan.

Väkivaltaa kokeneille tarkoitettuja Turvakoteja on avattu lisää tänäkin vuonna, mutta ne eivät silti riitä. Istanbulin sopimuksen määräämä luku ei toteudu.

”Lähes puolet avio- tai avoeron läpi käyneistä naisista kertoo kokeneensa vähintäänkin uhkailuja entisen puolisonsa taholta. ”              ( Väestöliitto.fi )

Ensi- ja turvakotien liiton perhe- ja lähisuhdeväkivallan ehkäisyn asiantuntija Johanna Matikka sanoo Länsiväylän uutisessa, että ”Turvakotiin pääsemiseksi riittää se, että pelkää olla kotona. Jatkuvassa pelossa eläminen ylläpitää stressitasoa ja on myrkyllistä terveydelle. Erityisesti lapsille uhan ja pelon ilmapiiri tekee hallaa, sillä heidän keinonsa säädellä sitä ovat rajalliset”.

Turvakodista apua hakevat eniten 25-40 vuotiaat äidit, joilla on pieniä lapsia. Heitä uhkaa Matikan mukaan useimmiten entinen tai nykyinen kumppani. Matikankin mukaan on hyvin tavallista, että perheväkivaltaa siedetään jopa useita vuosia, ennen kuin apua haetaan.

Häpeä on yksi suurimmista avun hakemista estävistä tekijöistä.

Turvakodeissa väkivallan kokemuksia ei tarvitse vakuutella. Turvakoti on paikka, jossa kokemukset osataan ottaa vastaan ja jossa ympäristö on tehty uhrille niin fyysisesti, kuin henkisestikin turvalliseksi.

Ken uskoisi tarinani?

Otan seuraavan asiakkaani vastaan ja pysähdyn kuuntelemaan. Tarina jatkuu siitä mihin edellisen asiakkaani kanssa jäin. Nyt sitä kertoo kuitenkin eri ihminen, nainen joka ihmettelee omia reagtioitaan, pohtii miten on joutunut näin vaikeaan tilanteeseen ja kyseenalaistaa jopa omaa mielenterveyttään.

Otan tarinan vastaan. En kyseenalaista. Tämä on hänen kokemuksensa ja nämä ovat hänen tunteitansa. Ymmärretyksi ja kuulluksi tulemisen tunteen arvo on jälleen korvaamaton.

Annan luvan tuntea ja sanoa, juuri niin kuin ne tunnetaan ja sanoitetaan. Väkivaltaisessa suhteessa eläneellä edellä mainitut asiat ovat voineet olla tähän asti kiellettyjä, vähäteltyjä ja pahasti vääristeltyjä. Niillä ei ole ollut lupaa olla olemassa sellaisenaan. Nyt niiden on kuitenkin saatava tulla näkyviin, jotta ihminen pystyy itse ymmärtämään tilanteensa. Sen missä on elänyt, mitä on kokenut ja mitä on nähnyt.

Ilman ymmärrystä ja myöntämistä tapahtuneista on vaikea jatkaa matkaa.

Miten sinä voit auttaa?

EU:n perusoikeusviraston vuonna 2014 tekemä tutkimus vahvistaa, että Suomi on naisille Euroopan väkivaltaisimpia maita.

Vain yksi maa menee ohi Suomen. Tutkimuksen mukaan 47 prosenttia suomalaisista naisista on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa 15 ikävuoden jälkeen

Ihmisoikeusliiton tutkimuspäällikkö Milla Aaltonen sanoi Ylen nettiartikkelissa jo 02/2015, että luvut naisiin kohdistuvasta väkivallasta Suomessa ovat järkyttäviä. Aaltonen kertoi naisiin kohdistuvan väkivallan oleva vakava ihmisoikeusloukkaus, jonka yleisyys on ollut pitkään tiedossa.

Väkivaltaa lähi-ihmissuhteissaan kokenut kertoo tavallisesti kokemastaan ensimmäiseksi läheisilleen, perheelle tai ystäville. On hyvin surullista ja henkisesti sairastuttavaa jos kokemuksia ei oteta vastaan, jos niitä ei uskota.

Väkivaltaa kokeneita naisia on maassamme siis paljon. Jos kukaan ei ole vielä kertonut sinulle ehkä uskomattomaltakin kuulostavaa tarinaa, on hyvin todennäköistä, että joku tulee sen joskus vielä kertomaan. Sen tapahtuessa kuuntele ja tue, älä painosta. Älä syyllistä, se pahentaa asiaa.

Tärkeintä kaikista on ottaa todesta. Ei painaa villaisella, ei vähätellä. Ei hakea syytä toisaalta, vaan ottaa vastaan juuri se mitä annetaan.

”Jos arvelet läheisesi kohtaavan väkivaltaa, mutta hän ei itse kerro sitä, kysy rohkeasti. Hän voi myös kiistää väkivallan. Kerro, että olet tukena ja olet käytettävissä myös myöhemmin, jos tuntuu siltä.”                               ( Mtkl, Henkinen ja fyysinen väkivalta )

Kirjoittanut: Jenni Kiviniemi, 24.8.2017

Narsistivanhemman aikuinen lapsi ei uskalla tuntea ja näyttää vihaa

Kiitos äiti ja isä. Minulla oli paljon lapsuudessani ja siten minulla on paljon nytkin. Jos määrittelisin paljon -sanan lyhyesti, se olisi rakkautta, turvallisuuden tunnetta sekä iloa.

Kuten tiedämme, kaikki eivät valitettavasti ole saaneet kokea onnellista ja turvattua lapsuutta. Useat joutuvat kertomaan lapsuudestaan tokaisemalla lyhyesti ”se oli vaikea”. Vaikea lapsuus tarkoittaa tässä yhteydessä lapsuutta, jossa pieni lapsi ei saanut kokea hänelle kuuluvaa pyyteetöntä rakkautta. Pyyteetön rakkaus on minun ajatuksissani rakkautta, jossa rakkautta ei tarvitse yrittää ansaita tai voittaa puolelleen vaan se on ilman ehtoja olemassa olevaa läheisyyttä, jossa lapsi saa esimerkiksi kannustusta, turvaa ja paljon rakkaudellisia katseita.

Jokaisen lapsen tulisi saada vanhemmaltaan vahva tunne siitä, että hänen olemassaolonsa on hyväksytty ja toivottu. Tämän tunteen avulla lapsen itsetunto, kokemus omasta minästä vahvistuu ja hän voi luottaa tulevaisuudessa niin itseensä, kuin ympärillä oleviin ihmisiinkin.

Narsistivanhemman lapselle, jota narsisti ei pitänyt minään, nämä persoonaamme hyvällä tavalla tukevat ja kasvattavat asiat ovat vieraita. Niitä ei ole. Niitä ei ole saatu koskaan kokea omalta vanhemmaltaan. Rakkaudellisten katseiden sijaan lapsi on saanut tuntea nahoissaan inhoa, syyllisyyttä ja mittaamatonta riittämättömyyttä.

Mikään, mitä lapsi on yrittänyt tehdä, ei ole riittänyt. Hyvien kouluarvosanojen tai harrastuksissa menestymisen jälkeen ansaittujen kehujen tilalla ovat kaikuneet vain vertailut, kuinka joku toinen teki saman suorituksen paremmin tai kuinka tämä oli vain poikkeus huonojen suoritusten lomassa.

Mikään lapsen onnistumisista ei ansaitse kiitosta tai kehuja, koska ne ovat narsistisen identiteetin uhka. Uhka sille, että joku, tässä tapauksessa oma lapsi, olisi itseä parempi.

Lapsessa olevaa heikkoutta ja keskeneräisyyttä narsisti ei siedä. Se on häpeä, hänen kokemansa oman (virheellisen) täydellisyyden rinnalla ja herättää narsistissa avuttomuuden tunnetta, jota hän huonosti kestää.

Lukuisat viestit, mitä narsistivanhempien lapset ovat saaneet, ovat olleet pelottavia viestejä hylkäämisestä. Paitsi ne lapset, jotka ovat olleet narsistivanhemman silmäterän roolissa. Narsistivanhempi, jolla on enemmän kuin yksi lapsi, ottaa yleensä yhden tähtilapsekseen, jonka tarkoituksena on toteuttaa narsistin omia unelmia ja haaveita. Joku lapsista joutuu tavallisesti asemaan, jonka niskaan kaadetaan kaikki viat, olivatpa ne hänen tai muiden tekemiä.

Kun tuo toinen ei ole mitään, ei minun tarvitse tuntea huonommuutta hänen rinnallaan.

En tiennyt mitä rakkaus on tai voi olla ennen kuin tapasin nykyisen puolisoni. Epäilen välillä tämän olevan vain peliä, joka päättyy samalla tavalla, kuin kaikki ne harvat onnistumiset lapsuudessani. Nöyryytys ja häpeä. Suru ja murhe siitä, ettei minusta ole mihinkään. -Sanna

Toive muutoksesta

Narsistinen persoonallisuushäiriö voi valitettavasti aiheuttaa sen, että ihminen voi tuntea edellä mainituilla tavoilla omaa lastaan kohtaan. Narsistiset piirteet on kuitenkin tärkeää erottaa diagnosoidusta häiriöstä. Piirteet ovat aina vain piirteitä.

Oma halu muutokselle omassa elämässä on hyvä lähtökohta terapiassa.

Ihmisen itse tiedostaessa ja huomatessa haastavia piirteitään on niiden kanssa mahdollista työskennellä ja saavuttaa lopputulos, jossa hän itse ja häntä lähellä elävät ihmiset voisivat paremmin.

Kun pystyy olemaan avoin ja rehellinen on narsismin aiheuttamia haasteita mahdollista tutkia ja muuttaa siten, että elämä olisi helpompaa niin itselle kuin muille lähipiirissä oleville.


Valeminä

Janne Viljamaa puhuu kirjassaan Narsistin lapsena (2015) ”valeminuudesta”, jota narsistivanhempi yrittää lapselleen tarjota. Narsistivanhemman hokemat nöyryyttävät solvaukset jäävät tavalliseen tapaansa pyörimään lapsen herkkään mieleen. Siellä ne soittavat päättymätöntä surkeaa levyään usein aikuisuuteen asti ja yrittävät jäädä pysyväksi osaksi identiteettiä.

Tämän levyn mollivoittoinen sävel loppuu vain jos ihminen ymmärtää mistä on kyse. Kyseenalaistaessa levyllä soivien kappaleiden sisällön, sanoittajan ja esittäjän on hyvä mahdollisuus löytää vihdoin tie, jonka kautta vähättelevien ja moittivien sanojen tulva saadaan ulos mielestä.

Näin ollen on aika vaihtaa levy uuteen, jonka sisällön voi tuottaa täysin itse tai niiden henkilöiden kanssa, jonka äänen todella haluaa kuulla. Kappaleiden sointu vaihtuu duuriin ja sävelet hivelevät niin kehoa kuin mieltä. Ne lohduttavat ja kannustavat. Ne tukevat ja rakastavat. Näiden sanojen nauhoittaminen vaatii luonnollisesti harjoittelua ja useita, useita toistoja.

Loukattu mieli ei ehkä aluksi usko kuulemaansa, vaan ihmettelee mihin korvamato, vanha ja tuttu levy on kadonnut. Kouluttaessamme mieltämme uskomaan uutta ajatusta itsestämme on hyödyllistä ja usein tarpeellistakin kertoa tämä itselle ensin peilin edessä katsomalla itseään silmiin.

Toistojen määrä ja tärkeiden ihmisten tuki on hyödyksi. Avoimuus ja ääneen puhuminen. Olenko, olenhan minä todella tällainen mistä minulla on ollut aina kuitenkin jonkinmoinen ajatus sisälläni? Enhän ole täysin kelvoton? Onhan minussa paljon hyvääkin, tiedän sen, tiedätkö sinäkin? Haluaisin kuulla sen myös sinun suustasi, jotta korvanikin kuulisi sen ja mieleni sekä kehoni ymmärtäisivät ja ottaisivat sen myös vastaan.

On tärkeää huomata ja tietää, kenen antaa määritellä itseään ja sitä mitä todellisuudessa on. Huonot mielessä soivat määritelmät itsestämme ovat usein ulkopuolelta tulleita. Kuuntele siis tarkkaan kenen ääni sisälläsi soi.

Vihasta voimaa

Olen kauhuissani, olen viime aikoina tuntenut niin paljon vihaa. Olen raivonnut ja huutanut, se ei kuulu tapoihini. Mikä minussa on vikana? Uskontonikin kehottaa hillitsemään itseään, tuntuu niin pahalta, kun en aina kykene siihen. -Sanna

Vihan tunteen ryöppy. Jättimäinen liekki rinnassa joka kohoaa kallon reunoihin asti ja ryöppyää ulos saumoista ilman mitään mahdollisuutta saada sitä sammumaan tai edes hillittyä sitä. Suuttuminen ja raivo. Musta möykky rinnassa. Se on päästettävä ulos ja pian. Viha.

Kiukun, suuttumisen ja raivon piilottamisen pakko lapsuudessa jää mieleen. Lapsi joka luottaa vanhempaansa ja tuntee turvaa uskaltaa raivostua ja näyttää vihan tunteitaan- sanotaan. Narsistivanhemman lapsella ei ole lupaa näyttää tunteita. Narsistivanhemmalla on tavallisesti puutteelliset taidot käsitellä lapsensa tunteita, eikä tiedä mitä niille pitäisi tehdä, joten ne voi olla helpompi kieltää. Ja jos hyvälläkään, lähes täydellisen kiltillä käyttäytymisellä ei saa rakkautta, on oltava tarkka, ettei kiukuttele. On oltava ihan varpaisillaan, varovaisesti, viittä vaille valmista ja minut hylätään.

Useat narsistivanhemman aikuiset lapset, joilla on ehkä itselläänkin jo omia lapsia heräävät huomaamaan, kuinka he eivät ole uskaltaneet tuntea tai näyttää vihaansa. Omien tunteiden uudet tuulet voivat olla pelottavia ja saada aikaan suurta hämmennystä. Mitä tämä on, olen ollut aina niin kiltti? En ole tällainen, tästä tulee huono omatunto, saako näin tuntea?

Vihan tunne on voinut tulla voimakkaasti esiin esimerkiksi silloin jos on joutunut näkemään tai puolustamaan omia lapsiaan huonolta kohtelulta.

Vihan tunteelle on siis ollut järkevä syy. Se on tullut esiin puolustamaan rajoja, joita ei välttämättä ole koskaan edes nimetty. Miten minua ja läheisiäni saa kohdella? Mitä minulle saa sanoa? Miten minua ei saa kohdella ja mitä minulle ei saa sanoa?

Vihan tunteen olemassaololle voi olla hyvin selkeitä ja hyviäkin tarkoitusperä sekä syitä. Viha ja suuttumus ovat vain tunteina niin suuria, että tärkeät asiat niiden takana jäävät usein huomaamatta.

Antamalla itselle luvan tuntea ja näyttää sekä sanoa ääneen kaikkia niitä tunteita mitä meissä sisällä syntyy, kuuntelee ja huomioi omaa itseään. Vihan tunnetta voi myös oppia käsittelemään ja käyttämään hyödykseen. Mitä varten tämä tunne minulle tuli? Mitä ajattelin ennen sitä? Mitä järkevää ja minulle tärkeää asiaa ehdin hetken miettiä ennen kuin vihan ja suuttumuksen tunne valtasi mieleni ja kehoni?

Kysy näitä ratkaisukeskeisiä kysymyksiä itseltäsi aina silloin, jos tunnet huonoa omaatuntoa vihasta, inhosta, kiukusta tai puhtaasta raivosta.

 
Kirjoittanut: Jenni Kiviniemi

Lähteet: Viljamaa Janne, Narsistin lapsena, 2015, Minerva

Lapin isäntä opettaa onnellisuutta

Onnellisuus on tärkeää, sehän on selvää. Isänpäivän lähestyessä olen katsellut tuota Lapista kotoisin olevaa miestäni. Olen katsellut lapseni isää miettien, mikä tekee tuon miehen onnelliseksi? Se vaikuttaa onnelliselta. Se on sanonutkin olevansa onnellinen, kunhan sillä on oma pieni perhe lähellään, terveys, hyvää ruokaa, työ, välillä jotain ekstra mukavaa ja sali. Jep sali ja ne puntit siellä (ja sitä rahkaa, sitä on oltava, paljon).

Koska olen itsekin kotoisin Lapista, halusin saada onnellisuus ajatuksia kotokaupunkini ihmiseltä. Mikä tekee lappilaisen onnelliseksi ja erityisesti lappilaisen miehen? Palanderin Kallelta, tuolta pohjoisen syöksysankarilta olisi voinut saada paljon sinne tänne syöksähteleviä suuria ajatuksia, mutta minusta Tornion Maken elämänote on viehättävämpi.

”Tästä vapaiden viimeisestä päivästä on muodostunut meille sellainen rutiini toimi, että ollaan kahdestaan kokopäivä. Musiikkia, pelejä, hyvää ruokaa, siivousta, pyykkien pesua, itkua ja naurua, tunteita joka suuntaan. Välillä hermot menee molemmilla ja välillä ”hokisenset” on ihan tapissa. Sanoisinko, että tässä kodissa asustelee kaksi pallosalamaa. Iltapäivällä on jo sitten hiljaista. Iloa sinunkin torstaihin. Heippa ja soitellaan! M&M ” 3.11.2016

Markon Facebook-päivitykset ovat rentouttaneet kaupunkilaistumaan päin menevän lappilaisen mieleni. Niissä tuo pohjoisen pieni, mutta suuri ja hieno mies on kiehautellut 6+8 sörrit aina aamuisin ja päräyttänyt urheasti hopealla Toyota Corollallaan sorvin ääreen Outokummulle. Tuolle jättiläismäiselle tehtaalle, joka on jo useiden vuosikymmenien ajan taannut vakautta torniolaisten kotitalouksiin. Tuolle tehtaalle joka saa aikaan työntekijöiden vuoronvaihdon yhteydessä Röyttäntielle sen Tornion yhden ja ainoan ruuhkan.

Työviikon lopuksi on Marko napannut napanterin tai kaksi, jos tarve niin on vaatinut. Fitness villityksen tuomaa stressiä, lihasmassan menettämisen pelkoa tai terveellisen ruokavalion ojaan suistumis huolta ei ole kuulunut eikä näkynyt.

Tornion Ice Hockey Clubissa sekä Tornion Palloveikoissa poikasena SM-kultaa jääpalloilleen miehen elämä etenee edelleen mukavan liukkaasti. Esipuheeni loppuu tähän. Annan Markon itsensä jatkaa Lapin miehen onnellisuudesta. Ole hyvä Marko ja tervetuloa etäterapiavastaanotolleni! Kiitos! (kuvittelisin hänen kohteliaana lappilaisena isäntänä sanovan.)

Lapinmiestä haastatellaan

Oleksie Marko onnellinen mies?

Kiitos kysymästä, kyllä mie taidan kuule olla onnellinen.

Asteikolla 0-10, mikä on sinun mielestä tarpeeksi, jotta voi olla onnellinen?

Kait sitä voi olla jo nolla- luvusta lähtien onnellinen. Se tuo onni on meikäläisen mielestä päästä kiinni. Tervepäinen osaa olla onnellinen vaikka välistä kaikki onki päin persettä.

Kerro mulle viis asiaa mitä lappilainen mies tarvii, jotta se voi hyvin?

Hahahaaaa viinaa ja *piiiip* (viittaa seksuaalisen haluunsa), kait sitä muuta tarvi. No joo siihen ois kylkeen hyvä saada ystäviä ja kavereita. Kait se täällä pohjolassa on melko tärkiä tuo työpaikkaki siihen hyvinvointiin, vaikka ainahan seki vastaa hermoon herätä aamuyöllä ja lähteä töihin. Onni ja vitutus siis samassa.

Kumman ajattelutyylin sie valittet: tyylin, jossa nostetaan asioista esiin niiden huono puoli vai tyylin, jossa vastoinkäymisistäkin etsitään ja löydetään huumoria ja käännetään vastoinkäymiset voitoksi? Kerroks mulle ainaki kaks hyvää syytä miksi valittet sen tyylin minkä valittet?

Mie taidan olla monlempia, perus lapinjäärä jolla on kaikki päin helvettiä, mutta silti onki kaikki hyvin. Se on monesti helpompi vetää läskiksi entä ajatella aivoila. Toisaalta mie piän, että on hyvä olla vähän molempia. Hyvä minä.

Mitkä elämän alamäet on opettanu sinua eniten?

Aikoinaan tullu oltua vähän liian paskoisa piireisä. Tuota taakkaa kannan varmaan hautaan asti, se on avartanut aika paljon omaa ajatusmaailmaa.

Mikä on paras oppi mitä Lapin mies voi alamäistä saaha?

Lisää vittumaista sinniä.

Ihan tähän väliin vain kysyn, että voiko lappilainen isäntä sanoa sanan ”ihana” ilman, että se on liian akkamaista?

Tottakai voi, mie sanoin viimeks yhele akalle että opa ihana tämä rommitoti. Me muuten *piiip* (harrastivat hellää läheisyyttä) sitte aamuyölä.

Miten kunnon Lapin isäntä toimii jos sille sanotaan, että se onki ollu väärässä? Kattooko se peiliin vai tinttaako suorilta turpaan?

Nokka poskele vaan! No ei kait sitä ennää semmosta. Kait sitä katselee peiliin ja toteaa, että komeus on vakio ja tuumailee että en ollut väärässä, annoin hälle nyt siimaa.

Mikä sinusta naisissa/Lapin emännissä on kaikista parasta?

Mie tykkään, että akat on ihania semmosenaan, kauneutta lisää jos akalla on aivot. Itterakkaat ämmät hirvittää. Ne muuten hirvittää meitä kaikkia miehiä…tai no kehäkolmosen sisällä asustavista ole niin varma. Kuspäät. (lappilaista huumoria, tiesithän?)

Miten lappilainen mies kohtelee naista, kun se pitelee sitä niinkö hillan kukkaa kämmenellä?

Aamulla sille voi keittää jämäkät sörrit. Voi sen akan viiä syömäänki joskus tai ostaa sille pullon jaloviinaa.

Pittääkö miehillä olla unelmia vai onko se vain akkojen höpinää?

Pittää tietenki, sole mikkään joka ei unelmoi.

Mistä sie unelmoit?

Tällä hetkellä rahasta. Oispa rahaa.

Mitä sie oot jo tehny oman unelman eteen, edes pientä?

Panin ex vaimon tiineeksi, jonka seurauksena syntyi pikku-Make.

Mitä aiot seuraavaksi tehä oman unelmas eteen?

En ainakaan panna ex akkaa.

Tämä selvä. Noh, mitä jos sinun kotia astelis 85 vuotias Marko, eli sie ite, niin mitä uskot, että se haluais sulle sanoa, jotta sie miehenä voisit vieläki paremmin ko nyt?

Mie piän että se sanos, että löysää vähän niiden sun mielipiteides kanssa, muillaki on niitä.

Vanhat ja viisaat

Mitkä asiat sinun mielestäsi ovat olleet niitä kaikista tärkeimpiä asioita elämässä? Vanhin, keneltä tätä silloisessa työpaikassani kysyin oli 104 vuotias mies. Kysyin sitä myös monelta muulta ikäihmiseltä, jota hoidin, syötin ja puin.

94 vuotias nainen, jonka suihkutuolin vierellä seisoin, hänen pestessä tehokkaasti hiuksiaan sanoi elämän tärkeimmän asian olevan onnellisuus. Se, että voi todella sanoa olleensa onnellinen. Se, että voi muistella hetkiä, jolloin oli niin hauskaa, että meinasi tulla pissa housuun tai joskus jopa lusikallinen lirahtikin.

Laidasta laitaan nämä elämää jopa 70 vuotta minua enemmän nähneet vähättelivät työn, kolutuksen ja sitä myötä tulleen aseman arvoa onnellisuuden suhteen. Laidasta laitaan nämä elämänsä viimeisessä paikassa, sairaalan osastolla olevat ihmiset kertoivat onnellisten hetkien olevan tärkeimpiä.

Menneet onnelliset hetket toivat heille edelleenkin hyvän mielen, eikä mikään muu elämässä ollut heidän mielestään tärkeämpää.

Onnellisuus tutkimukset

Onnellisuudesta on tehty suuri määrä tutkimuksia. Psykologian emeritusprofessori Markku ”onnellisuustohtori” Ojanen neuvoo tavoittelemaan onnea pienistä asioista, pienten tekojen kautta.

Onnellisuustohtorin mainitsemat viisi pientä asiaa ovat: myönteinen puhe, pienet ystävälliset teot, kiitollisuus, lapsenomaisuus ja kokemusten, ei pelkästään materian ostaminen.

Psykologi Martin Seligmanin (2002) mukaan erittäin onnelliset ihmiset muistavat enemmän hyviä tapahtumia, kuin todellisuudessa edes tapahtui ja unohtavat osan huonoista tapahtumista. Erittäin onnelliset ihmiset osaavat iloita myös muidenkin, kuin vain omasta menestyksestä ja he osaavat jakaa huolta toisten epäonnistuessa. Sen sijaan ne ihmiset, jotka olivat vähitenonnellisia eivät osanneet iloita toisten onnistumisista, ja he kokivat olonsa helpottuneeksi toisten epäonnistuessa (Lyubomisrsky, 2007: 117).

Dienerin ja Seligmanin (2002) tutkimuksessa erittäin onnellisista ihmisistä vain yksi elämäntapaan liittyvä yhdistävä tekijä nousi esiin. He olivat muihin verrattuna hyvin sosiaalisia, viettivät enemmän aikaa toisten ihmisten seurassa ja he viettivät vähiten aikaa yksin.

Lapin miehelle, Markolle onnea tuovat asiat vahvistavat omalta osaltaan tutkimuksissakin todettuja seikkoja onnellisuuden rakentumisesta.

Omaa onnellisuuttaan voi myös opetella lisäämään. Duodecim nettisivuilla on olemassa harjoituksia, joiden tarkoitus on vahvistaa ja lisätä onnellisuuden tunnetta ja onnellisuuden kokemista omassa elämässä.

Onnellisuusharjoituksia pääset tekemään täältä!

Onnea onnentonkijoille

Voi meitä loputtomia onnentonkijoita. Lottovoitoista ja design-purkkiloisista haaveilevia peukalon omistavia pikku touhuilijoita. Onnellisuus on taito, jonka etsimiseksi tutkimme ja analysoimme, etsimme, kunnes löydämme tai kunnes emme mitään sen kummempaa edes löydä.

Opimme suhtautumistamme elämän myönteisiin sekä haasteellisiin asioihin kotoamme, omilta vanhemmiltamme.

On lapsen onni elää kodissa, jossa asustelevat myös huumori ja elämänmyönteisyys. Ne synnyttävät onnellisuutta. Positiivinen ajattelutapa on vahva voima, se suojaa meitä sairastumasta mm.masennukseen. (Seligman 2008).

Markon, aidosti onnellisen lappilaisen isännän positiivinen elämänasenne siirtyy hyvin todennäköisesti myös hänen omalle jälkikasvulleen onnea tuomaan. Tuo tatuoitu kaljupää, selfieitäkin silloin tällöin ottava Paranoidin popittaja takaa omilla pienillä onnen nautinnoillaan pikku pojalleenkin onnen ja ilon löytämisen taidot. Meerin möykystä, Pittsburgh Penguins- pipo päässä talvisin nauttiva jämäkkä isäntä on mielestäni erittäin pätevä onnellisuuden esimerkki ja opettaja, niin sinulle, kuin minullekin.

Markon ja Markon jälkikasvun seikkailuja Facebookin kautta seuratessa olen toivonut tämän rennon ja onnellisuutta huokuvan elämänotteen tarttumista myös muihin kanssa tepastelijoihin.

Onnellista viikonjatkoa niin lappilaisille, kuin Lapin rajojen ulkopuolellakin asuville isännille sekä emännille.

Jenni Kiviniemi, 3.11.2016

Lähteet:

Miten onnelliset elävät? Mattila, Antti S. Artikkeli Duodecim nettisivuilla. Julkaistu 31.8.2009. Haettu 1.11.2016.

Onnellisuus artikkelit. Ojanen, Markku. www.markkuojanen.com. Haettu 1.11.2016.

Seligman, Martin, E.P. 2008. Aito onnellisuus. Art House Oy. Helsinki.