Uskallatko sanoa #metoo narsismista aiheutuneille vakaville haitoille?

Yle:n A-studiossa keskusteltiin 31.1-18 #metoo -kampanjasta ja sen esiinnostamasta seksuaalisesta häirinnästä elokuva- ja kulttuuri-alalla.

A-studion keskustelussa mukana ollut Teatterikorkeakoulun näyttelijäntyön professorina toimiva Elina Knihtilä oli helpottunut, että elokuvaohjaaja ja elokuvakerronnan professori Lauri Törhösen nimi ja teot tulivat vihdoin esiin.

Lukuisten naisten mukaan Törhönen oli häirinnyt heitä seksuaalisesti ja ehdottanut heille seksiä muun muassa pääsykokeissa. Törhösen törkeä käytös oli saanut jatkua 1980- luvulta 2000-luvulle saakka. Asiasta tiedettiin, mutta se painettiin villaisella, siitä oltiin hiljaa. Miksi?

Vaikka moni tiesi asiasta ei siihen silti puututtu. Vaikka moni kärsi ja koki, siitä ei puhuttu ääneen, ei ainakaan tarpeeksi lujaa. Korkeassa virassa ja elokuva-alan ison tittelin takaa pystyi toimimaan miten tahtoi. Valta ja röyhkeys hiljensivät heikommassa asemassa olevia. Seurauksista ei kannattanut puhua, koska kukaan ei olisi välttämättä uskonut ja vaikka olisikin, olisi oma ura ja unelmat nuorena aloittelevana näyttelijänä voineet jäädä siihen.

Häpeä, jonka nöyryyttävä kokemus oli uhreissa aiheuttanut oli estänyt puhumasta tapahtumista.

Valitettavasti seksuaalinen häirintä tai hyväksikäyttö ei ollut ollut ainoa uhrien kokema nöyryytys, vaan se oli jatkunut joillakin myös niiden ihmisten myötä, jotka eivät olleet osanneet tai tienneet, miten ottaa kokemus vastaan tai miten reagoida siihen oikein. Vähättely, tapahtuneen mitätöinti ja maton alle lakaisemiseen kannustaminen olivat aiheuttaneet jopa vuosikymmeniä jatkuvaa tuskaa.

Asian salaaminen ja peittely olivat vieneet uskon omaan itseen, koko ammattikuntaan, sekä kadottaneet luottamuksen tunteen muita ihmisiä kohtaan.

Puhutaan kovempaa ja otetaan vastaan

”Ongelmat eivät pidä päivänvalosta” -kuuluttaa ratkaisukeskeinen sanonta.

Ongelmat eivät pidä siitä, että ne nostetaan esiin, eivätkä siitä, että niistä puhutaan lujaa ääneen ja niiden toimintaperiaatteet tutkitaan edestä ja takaa. Ongelmat kärsivät julkisesta keskustelusta, koska silloin voimme löytää niiden taltuttamiseksi uusia toimivia ratkaisukeinoja.

Yhtenä ratkaisuna seksuaalisen häirintään elokuva-alalle oli tehty yksinkertainen opas, joka kertoo mitä seksuaalinen häirintä on ja mitä häirinnän kohteeksi joutuneelle tulee sanoa ja tehdä.

Opas on hieno alku. Opas jättää kuitenkin suuren vastuun sitä lukevalle ja seksuaalisen häirinnän uhrin tarinan vastaanottajalle. Yhdelläkin kokemusta mitätöivällä tai vähättelevällä lauseella voi olla tuhoisat seuraukset.

Vertaan seksuaalisen häirinnän kokemusta nyt toiseen vähintäänkin yhtä vakavaan aiheeseen ja ilmiöön; narsimiin lähi-ihmissuhteissa, johon kohdistan terapia- ja auttamistyötäni. Narsismia ja lähisuhdeväkivaltaa kokeneiden ihmisten kokemuksia ei ole kukaan nähnyt, eikä kukaan muu ole niistä kuullut. Ulkopuolisille kokemukset eivät näy, eivät kuulu, eivätkä tunnu.

Kokemus narsimista ja lähisuhdeväkivallasta on uhrille aina hyvin henkilökohtainen ja raskas ja jota on tavallisesti äärimmäisen vaikea kertoa ulkopuolisille. Narsismiin kuuluva manipulointi ja patologinen valehtelu voivat saada uhrin kokemukset kuulostamaan väritetyltä ja hyvin liioitellulta sadulta, jossa ei ole päätä eikä häntää.

Narsismin aiheuttamat traumaattiset kokemukset voivat olla mahdottomia todistaa tapahtuneeksi, niin kuin on henkinen väkivaltakin. Jos läheiset tai ystävät eivät narsismista aiheutuneita kokemuksia ymmärrä tai osaa ottaa vastaan jää uhrille toivo ammattiavusta, jossa saisi viimein ymmärretyksi ja kuulluksi tulemisen tunteen.

Valitettavasti terapiatyöni arkipäivää on kuulla asiakkaideni kertovan häpeän ja surun tunteita siitä, kuinka eri auttaja-ammateissa olevatkaan eivät ole uskoneet heidän kokemaansa tai ymmärtäneet kuulemaansa. Onko oma kokemus silloin totta, jos ammattilainenkaan ei anna tukeaan tai apuaan?

Oma mielenterveys kyseenalaistetaan  ja keinot sen tasaamiseksi ja vahvistamiseksi ovat vähäiset.

Tiedosta, ymmärrä ja hyväksy

Otsikko kuvastaa narsismia kokeneen toipumisprosessin alkuvaihetta, jossa narsismin olemassaolo ja piirteet tiedostetaan. Sen jälkeen on mahdollista alkaa vahvistaa itseään, itsetuntoaan ja omia rajoja. On myös tiedettävä, että ainoa johon voi todella vaikuttaa on oma toiminta, ketään muuta emme voi muuttaa.

Tiedosta, ymmärrä ja hyväksy pätevät meihin kaikkiin. Narsististen piirteiden yleisyys ja niiden siirtyminen sukupolvilta toisille ovat olleet olemassa jo vuosikymmeniä. Muutokset kulttuurissamme ja helposti saatavilla oleva tieto aiheesta ovat tehneet niitä näkyvimmiksi. Siltikään emme vielä tiedä ja tiedosta tarpeeksi narsismin vakavuutta ja yleisyyttä. Haitat näkyvät yhteiskunnallisella tasolla muun muassa masennuksena ja sairauspoissaoloina.

Ratkaisukeskeisen ajattelutavan mukaan ihminen on itse oman elämänsä asiantuntija. Tämä pätee myös narsismin aiheuttamiin kokemuksiin. Narsismia, niin kuin muitakaan haitallisia kokemuksia ei voi täysin ymmärtää, ellei niitä ole itse kokenut.

Siksi ainoa mitä voi tehdä on kuunnella ja ottaa mahdottomiltakin kuulostavat kokemukset vastaan. Kun uhri on saanut kertoa kokemuksensa hänellä on mahdollisuus mennä eteenpäin. Ilman ymmärrystä voi eteneminen olla täysin mahdotonta.

Yksi tärkein kuulemani lopputulema A-studion keskustelussa oli:

Vain puhumalla lujaa ääneen voimme muuttaa vallitsevaa kulttuuria.

Kirjoittanut: Jenni Kiviniemi

 

 

 

Kun sinä syntyi uudelleen narsistisen ihmissuhteen jälkeen

Pidän yllä jatkuvasti kasvavaa, nyt n.400 ihmisen suljettua Narsismi.info -keskusteluryhmää Facebookissa. Ryhmä on osa Narsismi.infon ainutlaatuista narsismiin erikoistunutta palvelukokonaisuutta lähisuhdeväkivaltaa ja narsismia lähi-ihmissuhteissa kokeneiden hyväksi. Keskusteluryhmä antaa jäsenilleen erityisesti lämmintä vertaistukea ja se toimii 24/7 -kuuntelijana.

Olen saanut seurata kuinka ryhmän jäsenet antavat toisilleen hyvin paljon kannustavaa, kaunista ja toivoa antavaa tukeaan. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisena olen mukana keskusteluissa, tuoden ratkaisukeskeistä tukea ja apua, yhdessä kollegani Hanna Markkasen kanssa, jonka kanssa jatkuvasti laajennamme ja kehitämme Narsismi.infon toimintaa.

Niin kuin hyvin usein tapana on, kohdistuvat ihmisten väliset keskustelut menneeseen aikaan ja tapahtumiin, jotka sattuivat eilen tai kauan, kauan ennen eilistä. Niin myös Narsismi.info -keskustelu ryhmässä menneisyys saa luonnollisesti mittavan osansa.

Lähisuhdeväkivaltaan liittyvät menneet traumaattiset tapahtumat nostavat usein päätään esimerkiksi erityisinä päivämäärinä ja juhlapäivinä, kuten traumoilla on tapana tehdä. Ne puistattavat ja ne ravistelevat. Ne nostattavat niskakarvat pystyyn ja huutavat kovaa saadakseen huomiota, jottei niitä unohdettaisi. Ne eivät halua vaipua unholaan, eivät tietenkään, koska sehän koituisi niiden surkeaksi kohtaloksi.

Anna mielesi maalata uusi ihana tulevaisuutesi

Jotta menneet saisivat vertaistaan vastusta, on katsottava rohkeasti eteenpäin. Koska niin kauan kuin katsoo menneeseen, ei voi nähdä tulevaa.

On myös tarkkaan ymärrettävä ne seikat, ettei kukaan muu katso, tee, hae, tai suunnittele tulevaisuuttasi. Sitä ei tuoda valkoisin ratsuin ovellesi vaikka kuinka suruasi huutaisit. On noustava itse ylös ja lähdettävä matkaan, mutta matkaasi, siihen sinä kyllä saat apua.

Lähde hetkeksi mukaan sädehtivään mielikuvitusleikkiin, jossa lentäisit yli traumojesi ja hymyilisit niille.

Niin kuin lapsenkin leikillä, on tälläkin leikillä oma suuri ja hyvin tärkeä merkityksensä. Kun unelmoit tulevasta ja haaveilet kaikesta kauniista, on mielelläsi ja kehollasi mahdollisuus saada hetkeksi kiinni tunteesta, joka todella motivoi tekemään kaiken haaveilemasi. Älä siis mieti mikä on järkevää haaveilua ja mikä ei, vaan anna ajatustesi lentää mahdollisimman korkealla.

Ota miellyttävä asento, niin miellyttävä kuin vain pystyt. Ei ole kiire. Jos istut bussissa tai seisot ylipitkässä kassajonossa tiedä; tässä hetkessä sinulle ei tapahdu mitään pahaa. On olemassa vain sinä ja ajatuksesi.

Kun sinä syntyi uudelleen

Kuvitellaan, että kaikki kokemasi olisi jo ohitse, kuin vahvimmasta taiasta tuupertuneena se kaikki olisi nyt vihdoin ohi.  Olisit lopultakin saanut pudotettua harteiltasi oman raskaan ristisi ja pystyisit jälleen hengittämään. Hengittäisit kevyesti sisään ja ulos, uudestaan ja yhä uudestaan. Painon tunne rinnasta olisi poissa. Pala kurkusta olisi kadonnut. Et voinut mitenkään uskoa kuinka kevyeltä tämä voisi tuntua.

Sinua hymyilyttäisi. Askeleet, voi ne olisivat niin kovin kepeitä samalla, kun poikkeaisit kotiin vievältä tieltä lähipolulle vain siksi, koska se on kaunis ja vain siksi, koska sinä voit. Kukaan ei häiritsisi sinua. Puhelin ei soittaisi kovaa taskussa huutaakseen missä sinä olet ja miksi et ollut jo palannut.

Jatkoit matkaasi ja istahdit alas, ei ollut kiire, ei vieläkään, ei mihinkään. Ja siinä istuessasi sinä pidit itsestäsi. Tiesit sen ja tunsit sen. Se tuntui rauhalta ja vapaudelta. Sitä oli vaikea kuvata tarkkaan, se vain oli. Voisiko tätä kutsua jopa rakkaudeksi? -sinä mietit ja naurahdit. Rakkaus sinuun oli syttynyt. Se syntyi hymynä ja rauhana, seesteisenä mielihyvän tunteena ja asettui onnesta notkahtaen aloilleen.

Et enää kaivannut ulkopuolelta tulevia todisteita omasta hyvyydestä ja riittävyydestä. Kipeä kaipaus sanoista, jotka antoivat sinulle luvan olla olemassa ei asunut enää sinussa. Olit rakentanut itsestäsi uuden, vaikka et täysin tiennyt minkälaisen sinusta halusit tehdä ja minkälaiseksi sinä vielä tulisit. Sinä muokkaannuit työsi myötä. Olit työssäsi kuin harjoittelija, josta tuli lopulta mestari.

Siinä sinä makasit pehmeän metsämaton päällä, kotitien varrelta poikenneena, sen mutkaisen polun päässä. Annoit itsellesi rauhan ja luvan olla sinä. Olit muokkaantunut matkan varrella. Kaunis ja rauhallinen, niin paljon tuntenut ja nähnyt. Nautiskelit rauhasta ja vapaudesta, joka näyttäytyi sinulle pienen pienissä hetkissä. Hetkissä, joista et olisi osannut nauttia ilman sitä kaikkea, josta joskus eniten kärsit.

Sellainen sinusta oli tullut. Sellaiseksi aika ja periksiantamattomuus olivat sinut uudistaneet. Pienissä hetkissä elävä vahva ja seesteinen sinä. Sinä, joka pystyi elämään ilman jatkuvaa ja suunnatonta hätää.

 

Kirjoittanut: Jenni Kiviniemi

 

 

 

 

 

Ilman rajoja on vaarassa ajautua huonosta suhteesta toiseen

 

Minä ajelehdin jälleen kohti uutta myrskyä. Vedän puoleeni rajuilmoja enkä tiedä miksi. Haluaisin nähdä tyyntä ja lämmetä auringon lempeistä säteistä.

Ne eivät ole sinua varten -sanoi myrskyni ja roiskaisi päälleni mustaa myrkkyään ja jatkoi jälleen mylvimistään.

Vaikenin, koska niin oli parasta. Ärsytettynä se heiluttaisi minua niin kovaa, että kaatuisin. Oli parempi olla hiljaa ja tyytyä osaansa.

Ehkä jokin vielä joskus muistaisi minunkin olemassaoloni. Lentäisi ylle ja nostaisi pois. Aluksi palelisin, mutta toipuisin pian pelastajani lämmöstä. Hän huomaisi kärsimykseni ja eheyttäisi hyvyydellään.

Sitä minä toivon ja sitä minä odotan.

Vastuukysymys

Kuka on vastuussa onnellisuudestamme? Kumppanimme, ystävämme vaiko vanhempamme? Ketä syyttävän sormen tulee osoittaa, kun voi huonosti, niin huonosti, ettei elämä muista enää edes merkitystään?

 

Ajaudun ja ajaudun, yhä uudestaan ja uudestaan. Olen päätynyt jälleen samanlaiseen huonoon ihmissuhteeseen, jossa minulla ei ole arvoa.

Olen yrittänyt tehdä parhaani. Ehkä tämä on kohtaloni, rangaistukseni jostain pahasta mitä olen tehnyt.

 

Pitkään kestäneissä huonoissa ihmissuhteissa odotetaan usein toisen muuttuvan, jotta suhde ja oma olo paranisi. Usko rakkauden ja järkiperäisten puheiden voimaan on loputon.

Rakkaus ei valitettavasti muuta ketään toista. Muutos voi tapahtua vain jos itse tuntee tarvetta muuttua.

Uhriutumista vältettäessä on marttyyrilta muistuttava rooli elämän ja onnellisuuden hallitsemattomuudesta jätettävä ja otettava vastuu tärkeimmästä; itsestä.

Koska emme voi muuttaa muita on muutos kohdistettava itseemme. Mitä voisikaan tehdä, jotta muuttaisi itse elämän keulan suunnan ja etenisi kohti kirkkaampia vesiä?

Miten alkaa ottamaan vastuuta omasta onnellisuudestaan?

Rajat ovat tervettä rakkautta itseämme kohtaan

Rajat ovat rakkautta -sanoo vanha tuttu sanonta. Ilman selkeitä rajoja on vaarassa joutua ajelehtimaan myrskyisissä ihmissuhteissa.

Mitä kiltimpi ihminen, sitä tärkeämpää on tiedostaa omat rajat. Miten minua saa kohdella ja miten ei? Jos ei tiedä rajojaan, ei tiedä milloin huono kohtelu menee yli.

Rajojen ollessa selkeät pitää osata myös tunnistaa, jos joku yrittää ylittää rajoja. Tunteita on tärkeä kuunnella eikä niitä saa jättää huomiotta tai pyyhkäistä piiloon.

Tunnistaessa rajan ylittämisyrityksen on mahdollista pysäyttää huono kohtelu heti. Näin huono kohtelu ei saa lupaa jatkaa ja aiheuttaa suuria vaurioita.

Tavallisesti omista rajoistaan tullaan tietoisiksi vasta silloin, kun ne ovat pahasti ylitetty ja läjään poljettu. Siksi rajat ovat tärkeä nimetä yksitellen ja aloittaa pohdinta; minkä tekeminen ja mitä sanomalla näytän ensimmäisen, tärkeimmän rajani määritelmän?

Rajoista terveeseen itserakkauteen

Ollessamme tietoisia omista rajoista olemme asettaneet ympärillemme näkymättömän turvamuurin. Useimmille rajoja ei tarvitse sanoa edes ääneen. Terveissä ihmissuhteissa on jopa itsestäänselvää miten haluamme itseä ja muita kohdeltavan.

Aina näin ei ole ja silloin näkymätön suojamuuri on nostettava esiin sanomalla minkälaista kohtelua sinun kanssa tekemisissä oleminen vaatii ja tarvitsee.

Toistuvasti rajoja koettelavalla tai rikkovalla ei ehkä ole aikomustakaan kunnioittaa niitä. Tällöin yksinkertainen suositus on jatkaa matkaa, jotta suojaisi itseään joutumasta myrskyn silmään.

Rakastaessa ja kunnioittaessa omaa itseään ei anna muiden tehdä itselle pahaa.

Huolehdi itsestäsi, koska sinä olet tärkein

Mistä kauniista persoonapiirteestäsi sinä pidät tällä hetkellä itsessäsi kaikista eniten?

Mikä järkevä syy sinulla on suojata itseäsi tulevaisuudessa mustilta tuulilta ja etsiä pelkästään lämpöä säteileviä hetkiä?

Kiitos, että luit kirjoitukseni. Toivon sen antavan sinulle toivoa, voimaa ja tahtoa tavoitella hyvää ja sinulle parasta mahdollista tulevaisuutta!

Halutessasi vahvistaa uudelleen myrsyn runtelemaa sinää ja itsetuntoasi, autan sinua mielelläni ratkaisukeskeisin, lämpimin terapiamenetelmin.

Ota rohkeasti yhteyttä, niin voimme sopia joko tapaamis- tai puhelinterapia-ajan!

terapeuttinen.keskusteluapu@gmail.com

Olet sydämellisesti tervetullut palveluideni pariin!

 

Kirjoittanut: Jenni Kiviniemi