Loukattu ja petetty tarvitsee anteeksipyyntöä ja hyvittelyä

”Myrskyjen jälkeen en odota tyyntä, en rauhaa, enkä edes sitä turvaisaa satamaa. Odotan aallokkoa, myötätuulta joka ohjaa, vie minua oikeaan suuntaan. Sitä kaipaan, sitä tarvitsen.”

(Heidi Holmavuo)

 

Pettäminen parisuhteessa on etenkin petetylle osapuolelle kriisi. Suomen mielenterveysseuran sivuilla kriisin kerrotaan olevan niin vaikea elämäntilanne, ettei ihminen heti tiedä miten siitä selviytyisi. Kriisin kohdannut voi kokea ahdistusta, masentuneisuutta, unettomuutta, ärtyneisyyttä ja fyysisiä kipuja, esimerkiksi vatsa- tai pääkipua.

Pettäminen aiheuttaa kokemuksena myös shokkia, epätoivoa, turtumista ja itsen kyseenalaistamista. Enkö kelpaa? Mitä minulta puuttuu? Minkälainen minun pitäisi olla? Enkö minä riitä?

Petetty kokee pettämisen usein hyvin raskaasti, koska pettäminen vie luottamuksen lähi-ihmissuhteisiin sekä muihin ihmisiin ja myös petettyyn itseensä.

Koska petetyksi joutuminen on kokemuksena yleensä hyvin raskas on hyvin tärkeää, että petetyn kokemusta ymmärretään. Tavallisesti pettäjä vähättelee petetyn tunteita, joka vain pahentaa tilannetta. Petetylle kokemuksien ja tunteiden vähättely aiheuttaa suurta epätoivoa. Kenen tunteisiin voi uskoa?

Pettämisen ja loukkaamisen jatkuessa pitkään tapahtumat  voivat traumatisoida syvästi. Trauma voi palata mieleen vuosikymmenien jälkeen esimerkiksi jostain muistosta, tuoksusta, tilanteesta tai päivämäärästä.

Suomalaisen lyhytterapian pioneerin ja psykiatrin Ben Furmanin mukaan loukattu tarvitsee hyvittelyä. Loukatun tulisi saada tunne, että pettäjä hyvittelisi loukkaamistaan. Tämän jäädessä toteutumatta pettäminen voi jäädä mieleen ja aiheuttaa pitkäkestoisen, jopa vuosikymmeniä kestävän trauman.

Kuka pyytää anteeksi ja keneltä?

Selailen kirjaa, jonka sain vasta yhteistyökumppaniltani ja ystävältäni Heidiltä, kiitos Heidi! Heidi on ensihoitaja, Pelon Varjo -kampanjan luoja, kirjailija ja hänen kengännumeronsa on: 35.5. Pieni ja pippurinen, totta se on!

Heidi kirjoittaa esikoisteoksessaan Uskalla elää -mielellään eteenpäin (2016) muun muassa anteeksiannosta. Hän kertoo sanan ”anteeksi” käyttämisen olevan avainasemassa, kun sitä käytetään oikeassa kohtaa.

Heidi kehoittaa kuitenkin olemaan pyytämättä ja antamatta anteeksi aina kaikkea. Hän muistuttaa, että tilanteen sovitteluun tarvitaan aina lähtökohtaisesti vähintään kaksi henkilöä.

Jos pettäjä ei kykene, osaa tai halua pyytää anteeksi ja jos hän pahimmassa tapauksessa syyttää tapahtuneesta petettyä on anteeksiantoa haettava toisaalta.

”Se mitä katsot, kasvaa” – on ratkaisukeskeinen ajattelutapa jonka ohjeistamana anteeksiannon puuttumisen tuskailun sijaan kannattaa katse siirtää toisaalle. Tilanteessa, jossa anteeksiantoa ei ole tullut ja tuskin koskaan tulee olemaankaan on katse hyvä kääntää kohti omaa itseään.

”Anna itsellesi anteeksi se, että annoit jonkun kohdella sinua niin huonosti. Anna itsellesi anteeksi se, ettet pystynyt silloin huolehtimaan itsestäsi paremmin”.

 

Älä soimaa itseäsi. Et voinut tietää mitä tuleman pitää. Petetyksi tuleminen ei kerro huonoudestasi. Pettäminen on aina pettäjän itsensä vastuulla. Teemme valintamme lopulta aina itse. Voimme lopulta vaikuttaa vain omaan toimintaamme ja ajatteluumme.

Tämä hetki on sinua varten

Jos sinua on petetty ja odotat tai toivot ehkä alitajuntaisesti vieläkin anteeksipyyntöä, pysähdy ja ota nyt hetki itsellesi. Kehoitan sinua menemään peilin eteen ja katsomaan itseäsi silmiin. Puhu itsellesi ja sano ääneen seuraavat sanat:

  • Annan anteeksi sinulle sen miten annoit hänen kohdella minua.
  • Kiitos, että olet silti vielä siinä.
  • Sinussa on paljon hyvää ja kaunista.
  • Tästä eteenpäin minä lupaan pitää sinusta hyvää huolta, niin hyvin kuin osaan.
  • Lupaan pyytää muilta apua jos sinä sitä tarvitset.
  • Minä rakastan sinua.

Lopuksi, mieti edes yksi pienen pieni asia miten voit pitää itsestäsi tänään vielä vähän parempaa huolta, kuin eilen. Jos et tiedä, kysy se itseltäsi ääneen peilin edessä ja lupaa, että yrität parhaasi. Se riittää näin aluksi.

Jos et pysty vielä antamaan anteeksi pettäjällesi, sinun ei ole pakko sitä tehdä. Aika haalentaa muistoja, anteeksiannon aika tulee ehkä joskus myöhemmin ja jos ei tule, sekin on ihan okei. Jos et ole itse saanut anteeksipyyntöä pettäjältäsi, sulje silmäsi ja toista anteeksiantoa itse itsellesi. Lempeys ja armo omaa itseään kohtaan auttavat toipumaan.

”Minun pieni elämä, miten kiitollinen olenkaan. Astelen kotikatuni päästä päähän hymyillen, olen onnellinen. Olen kokemuksista rikastunut. Myös peloistani vahvistunut. Onnellisempi tänään kuin eilen. Vahvempi sisältä kuin ikinä aiemmin,  kuiskaan pakkasiltaan, olen valmiina elämä. Sinua varten.”

(Heidi Holmavuo)

 

 Kirjoittanut: Jenni Kiviniemi
Lähteet:
Holmavuo Heidi, Uskalla elää -mielellään eteenpäin, 2016, Fitra
Suomen mielenterveysseuran verkkosivut, ”Kriisistä selviytymiseen”.
Väestöliiton nettisivut

 

Nöyryytys parisuhteessa -miten siitä voi selviytyä?

 

Suurinta rohkeutta on näyttää heikkoutensa. Paljastaa puutteensa ja kertoa ettei osaa. Olen keskeneräinen ihminen. Valmis en halua olla, koska silloin en voi oppia uutta.

Näin olen kuullut sanottavan ja näin olen ajatellut. Luettuani sen myös Tommy Hellstenin Virtahepo olohuoneessa -kirjasta omaksuin ajatuksen vihdoin. Se on tärkeä ajatus, koska olen tavannut monia rohkeita ihmisiä, joiden olen nähnyt hyötyvän kertoessani heille kuinka rohkeita he mielestäni ovatkaan.

Itsensä uudelleenmäärittely ja uudella tavalla kokeminen on tärkeä osa nöyryytyksestä selviytymistä.

 

Keskeneräinen, heikko,

herkkä ja horjuva.

Pelokas, koska vähätelty.

Syytelty ja nöyryytetty.

Haukuttu ja moitittu,

ylistämällä alistettu.

Kielletty.

Kaunis, kaunis ihminen.

 

Olen tavannut työssäni usean vuoden ajan viikoittain ihmisiä, jotka ovat päässeet nöyryyttävistä ja traumatisoivista parisuhteista. Useat heistä etsivät vielä itseään ja poispääsyä uhrin roolista. Etsittävänä on myös turvallinen ja omannäköinen paikka tässä maailmassa.

Psykiatri J.Mattilan mukaan (Nöyryytys, 2017) ihmisen käsitys omasta itsestään on realistinen silloin kun hän ei rakenna kulisseja omasta itsestään vaan hyväksyy itsessään ei niin mieluisatkin puolensa. Epämiellyttäviä piirteitä itsessämme voivat Mattilan mukaan olla esimerkiksi suru, häpeä, pelko ja kateus.

Alistetusta uhrin roolista poispääsemiseksi on tehtävä töitä. Oma tilanne ja koetut asiat on ensin myönnettävä ja ymmärrettävä. Amerikkalainen psykoterapeutti Yvonne Dolan kirjoittaa Pieni Askel kirjassaan (2009) kuinka ensin on myönnettävä olleensa uhri, jotta pääsee etenemään selviytymisessään seuraavaan askeleeseen.

Nöyryytyksestä, huonosta kohtelusta ja jatkuvasta pahasta olosta on todella haluttava päästä pois, jotta tilanteelleen saisi muutosta.

Toivotun hyvän muutoksen nimeäminen ja sen aktiivinen tavoittelu ovat tärkeitä edellytyksiä muutoksen toteutumiselle. (Fred J. Hanna. 2009)

Loukatun ja nöyryytetyn auttaminen

Nöyryytystä parisuhteessa kokeneet ovat kertoneet pohtineensa usein sitä olisiko ollut helpompaa ottaaa vastaan fyysisiä iskuja, kuin henkistä pitkään jatkunutta pahoinpitelyä. Pohdinnan taustalla ovat ajatukset oman uskottavuuden menettämisestä ja avun nopeammasta saamisesta.

Henkiset vakavat traumat voivat olla psykiatri Mattilan mukaan kipeämpiä kuin fyysiset ja niistä toipumiseen menee usein enemmän aikaa kuin fyysisistä. Tästä huolimatta henkisten vaurioiden ja traumojen vähättely on Mattilankin mukaan tavallista.

Enemmän kuin usein olen kuullut tuskaisia kertomuksia siitä, kuinka parisuhteessa nöyryytetyn ja traumatisoituneen tarinaa ei ole joko yksinkertaisesti otettu tai osattu ottaa vastaan. Huoli siitä, että nöyryytyksen jättämiä tunteita vähätellään on käynyt usein toteen niin ystävien, sukulaisten, kuin ammattiauttajienkin parissa. Tokaisut ”riitaan tarvitaan aina kaksi” tai ”taidat olla masentunut” kuulostavat nöyryytetyn korvissa kokemuksien kieltämiseltä, jonka vaikutukset selviytymiseen ovat hyvin haitalliset.

Psykiatri J.Mattila sanoo pika-avun, parin nopean keskustelukerran saamista tunnesolmujen avaamiseksi olevan tärkeää ja järkevää sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta.

Mitä pidemmälle kantaa traumoja mielessään yksin, sitä suuremmiksi ne kasvavat ja sitä suurempaa vauriota ne ihmisessä aiheuttavat. Sairastumisen jälkeen hoito kestää pidempään ja maksaa enemmän.

Mattilan mukaan useat sinnittelevät pitkään ongelmiensa kanssa minkä olen huomannut näkyvän hyvin yhtäkkisenä romahduksena ja sitä myötä akuuttina tarpeena saada nopeasti aika terapiaan. Mattila sanoo yksilölle sopivimman hoidon etsimisen olevan usein raskas ja pitkä prosessi, joka vie sekä aikaa että voimia.

Koska useiden nykytutkimusten ja psykiatri Mattilankin mukaan useimmiten paras apu on psykoterapia, tulisi sen nopeaa saatavuutta edelleen tukea ja parantaa.

Hoidon onnistuessa on mahdollisuus vapautua niistä haitallisista tunteista ja ajatuksista joita nöyryyttävä parisuhde jätti.

Psykoterapiaan voi hakeutua esimerkiksi eri yritysten tarjoamien nettisivujen kautta, joista pystyy katsomaan tietoja eri terapeuteista, heidän persoonallisista työskentelytavoistaan ja varaamaan helposti sekä nopeasti ajan joko vastaanotolla, skypessä tai puhelimessa tapahtuvaan terapiaan.

Kuvaus itsestäni terapeuttina ja siitä mitä vastaanotollani tehdään on asiakkailta saamani palautteen mukaan tehnyt avunhakemisen ja ajanvarauksen helpon tuntuiseksi.

Mielestäni terapeutin ihnimillistäessä itsensä kertomalla ja esittelemällä itsestään enemmän kuin vain tittelinsä saa asiakas turvallisemman ja luotettavamman tunteen lähteä terapiaan.

Koska nöyryytystä parisuhteessa kokeneen luottamus ihmisiin on ymmärrettävästikin koetuksella tulisi avunhakuprosessin olla mahdollisimman helppoa ja luontevaa.

Koska on valmis uuteen parisuhteen?

Parisuhteessa tapahtuneen nöyryytyksen aiheuttamaa itsetunnon romahdusta voi joutua korjaamaan pitkään. On hyvä tiedostaa oma erillisyyteensä ja riippumattomuutensa ihmissuhteista.

”Kuka minä olen ja mistä minä pidän?” ovat tärkeitä kysymyksiä nöyryytyskokemuksista toipuessa.

Itsensä määrittely siksi mitä muistaa joskus hyvinä aikoina olleensa tai itsensä määrittely täysin uudelleen itselle miellyttäväksi persoonaksi on osa toipumisprosessia. Nöyryytyksestä jäänyt vahingollinen minäkuva tulee muokata uudelleen positiiviseksi ja hyväksyväksi ajatukseksi omasta itsestään.

Oman itsensä kunnioittaminen ja arvostaminen luovat pohjan hyvälle mielelle ja elämälle.

Maaret Kallio kertoi Sexpo säätiön Häpeä -teemaa kantavassa koulutuspäivässä vuonna 2016 kuinka on ihan hyväksyttävää mennä uuteen parisuhteeseen rikkinäisenä ja keskeneräisenä.

Hän antoi puheenvuorollaan luvan rakkaudelle, parisuhteelle ja uudelle kumppanille olla rikkinäistä, kovia kokenutta ihmistä eheyttävä tekijä. ”Ensin on osattava olla yksin” mantra taisi viimein kohdata voittajansa.

Voisiko uuteen parisuhteeseen olla valmis siis silloin, kun se itselle ja uudelle kumppanille hyvältä tuntuu? Kuka muu voisi määritellä sen milloin sinä olet valmis?

 

Anna tuulen puhdistaa

Nostaa helmoja

Heittää hiukset sekaisin

Kevätmyrskyn kastella

Mekko liimata kiinni vartaloosi

Olet kaunis Kaunis

Ja maailma on sun

(Tehosekoitin, Maailma on sun)

Kirjoittanut: Jenni Kiviniemi, 29.9.2017

Lähteet:

Dolan Yvonne. Pieni askel. Tie hyvään elämään tarumaattisen kokemuksen jälkeen. 2009. Lyhytterapiainstituutti. Helsinki.

Fred J. Hanna. Vaikeat asiakkaat terapiassa.  Miten edistää myönteistä muutosta. 2009. Persona Grata. Edita.

Mattila Juhani. Nöyryytys, Arvokkuuden kokemuksen menettämisestä ja uudelleen löytämisestä. 2017. Kirjapaja, Helsinki.

Suojele Suomi naisiasi väkivallalta

Kuuntelin asiakkaani tarinaa hiljaa keskittyen noin 15 minuutin ajan. Mietin jälleen, kuinka hänen kokemuksensa henkisestä väkivallasta oli kuin tarkka kopio usean muun naisen kokemasta. Tarinassa toistuivat julma kohtelu, alistaminen, julkinen nöyryytys ja manipulointi. Sanat joiden merkitystä niitä henkilökohtaisesti kokematon ei pysty täysin ymmärtämään.

Pientä lastansa suojellakseen nainen oli onnekseen päässyt lähtemään helvetillisestä suhteestaan, niin kuin hän itse sitä kuvasi, nopeasti ja salaa. Lähtö oli tapahtunut nopeasti toimien ja mitään sanomatta, jotta reitti olisi mahdollisimman turvallinen.

Sukulaisten huomaan pakeneminen oli pelastus. Pakoa seurasi kuitenkin useiden vuosien vainoaminen ja fyysinen seuraaminen, jota jätetty entinen puoliso toteutti välittämättä viranomaisten puhutteluista. Lähestymiskieltoa ei saatu, koska viranomaisten mukaan todisteita ei ollut riittävästi.

Tilanne rauhottui vasta, kun nainen muutti salaa toiselle paikkakunnalle ja rakensi elämäänsä uudestaan turvallisten ihmisten lähelle.

Kun muistelu kauhukokemuksista oli päättynyt kerroin tarinan kuulostavan tutulta ja pahoittelin tapahtunutta. Kehuin vahvuutta, jota hänessä oli täytynyt olla varsinkin lähdön hetkellä ja kaiken hänen kokemansa jälkeen. Naisen elämä oli nyt uomillaan, mutta muistot palasivat öisin traumaattisina unina, jotka vaikuttivat mielialaan vielä pitkälle päivään.

Tapaamisemme lopuksi sain huojentuneen kiitoksen. Se koostui kuulluksi tulemisen tunteesta ja siitä, että joku oli uskonut hänen kokemansa kauhutarinan ilman voimia vieviä vakuutteluja. Otin kertomuksen vastaan sellaisenaan, jonka nainen sanoi auttavan tietämään, ettei hän olekaan hullu ja ettei hän ollut syyllinen tapahtuneeseen.

Valitettavasti kuulen ja otan tämän tarinan vastaan useita kertoja viikossa eri ihmisiltä. Yleensä naisilta. Valitettavaa ei ole se, että näitä kokemuksia tuodaan ja annetaan minulle vaan se, kuinka paljon vastaavia kokemuksia on ja kuinka vähän niitä on asiakkaiden kokemuksien mukaan uskottu tai osattu ottaa vastaan.

Liioittelu, masennusdiagnoosi ja exän katkera mollaaminen ovat olleet yleisimpiä vääriä tulkintoja, niin ammattilaisilta, kuin läheisiltäkin henkistä väkivaltaa lähi-ihmissuhteissaan kokeneiden avunpyyntöihin.

Suojele Suomi naisiasi väkivallalta

Oikeusvertailun ja Yleisen oikeustieteen emeritaprofessori Kevät Nousiainen Turun yliopistosta sanoi Aamulehden nettisivuilla 20.7.2017, ettei Suomessa pystytä suojelemaan naisia väkivallalta tai sen uhkalta riittävän hyvin.

Nousiainen sanoi myös, että Suomessa väkivallalta suojeluun hakeminen on uhrin itsensä vastuulla, samalla, kun viranoimaiset keskittävät huomionsa vain tekijään.

Professori Nousiaisen mukaan Suomessa ei toteuteta Länsi-Eurooppalaista ajattelutapaa, jossa nainen on heikko ja lain tehtävä on suojella häntä väkivallalta. Nousiainen sanoo naisiin kohdistuvan väkivallan olevan erittäin vakava ihmisoikeusongelma Suomessa.

Länsiväylä uutisoi 23.7.2017 ”Huonoja uutisia; Istanbulin sopimus ei toteudu suomessa”. Se tarkoittaa sitä, ettei Suomi ole pystynyt toteuttamaan sitoumustaan 2015 vuonna allekirjoittamaansa sopimukseen, jonka mukaan Valtio kustantaa turvakotien toiminnan.

Väkivaltaa kokeneille tarkoitettuja Turvakoteja on avattu lisää tänäkin vuonna, mutta ne eivät silti riitä. Istanbulin sopimuksen määräämä luku ei toteudu.

”Lähes puolet avio- tai avoeron läpi käyneistä naisista kertoo kokeneensa vähintäänkin uhkailuja entisen puolisonsa taholta. ”              ( Väestöliitto.fi )

Ensi- ja turvakotien liiton perhe- ja lähisuhdeväkivallan ehkäisyn asiantuntija Johanna Matikka sanoo Länsiväylän uutisessa, että ”Turvakotiin pääsemiseksi riittää se, että pelkää olla kotona. Jatkuvassa pelossa eläminen ylläpitää stressitasoa ja on myrkyllistä terveydelle. Erityisesti lapsille uhan ja pelon ilmapiiri tekee hallaa, sillä heidän keinonsa säädellä sitä ovat rajalliset”.

Turvakodista apua hakevat eniten 25-40 vuotiaat äidit, joilla on pieniä lapsia. Heitä uhkaa Matikan mukaan useimmiten entinen tai nykyinen kumppani. Matikankin mukaan on hyvin tavallista, että perheväkivaltaa siedetään jopa useita vuosia, ennen kuin apua haetaan.

Häpeä on yksi suurimmista avun hakemista estävistä tekijöistä.

Turvakodeissa väkivallan kokemuksia ei tarvitse vakuutella. Turvakoti on paikka, jossa kokemukset osataan ottaa vastaan ja jossa ympäristö on tehty uhrille niin fyysisesti, kuin henkisestikin turvalliseksi.

Ken uskoisi tarinani?

Otan seuraavan asiakkaani vastaan ja pysähdyn kuuntelemaan. Tarina jatkuu siitä mihin edellisen asiakkaani kanssa jäin. Nyt sitä kertoo kuitenkin eri ihminen, nainen joka ihmettelee omia reagtioitaan, pohtii miten on joutunut näin vaikeaan tilanteeseen ja kyseenalaistaa jopa omaa mielenterveyttään.

Otan tarinan vastaan. En kyseenalaista. Tämä on hänen kokemuksensa ja nämä ovat hänen tunteitansa. Ymmärretyksi ja kuulluksi tulemisen tunteen arvo on jälleen korvaamaton.

Annan luvan tuntea ja sanoa, juuri niin kuin ne tunnetaan ja sanoitetaan. Väkivaltaisessa suhteessa eläneellä edellä mainitut asiat ovat voineet olla tähän asti kiellettyjä, vähäteltyjä ja pahasti vääristeltyjä. Niillä ei ole ollut lupaa olla olemassa sellaisenaan. Nyt niiden on kuitenkin saatava tulla näkyviin, jotta ihminen pystyy itse ymmärtämään tilanteensa. Sen missä on elänyt, mitä on kokenut ja mitä on nähnyt.

Ilman ymmärrystä ja myöntämistä tapahtuneista on vaikea jatkaa matkaa.

Miten sinä voit auttaa?

EU:n perusoikeusviraston vuonna 2014 tekemä tutkimus vahvistaa, että Suomi on naisille Euroopan väkivaltaisimpia maita.

Vain yksi maa menee ohi Suomen. Tutkimuksen mukaan 47 prosenttia suomalaisista naisista on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa 15 ikävuoden jälkeen

Ihmisoikeusliiton tutkimuspäällikkö Milla Aaltonen sanoi Ylen nettiartikkelissa jo 02/2015, että luvut naisiin kohdistuvasta väkivallasta Suomessa ovat järkyttäviä. Aaltonen kertoi naisiin kohdistuvan väkivallan oleva vakava ihmisoikeusloukkaus, jonka yleisyys on ollut pitkään tiedossa.

Väkivaltaa lähi-ihmissuhteissaan kokenut kertoo tavallisesti kokemastaan ensimmäiseksi läheisilleen, perheelle tai ystäville. On hyvin surullista ja henkisesti sairastuttavaa jos kokemuksia ei oteta vastaan, jos niitä ei uskota.

Väkivaltaa kokeneita naisia on maassamme siis paljon. Jos kukaan ei ole vielä kertonut sinulle ehkä uskomattomaltakin kuulostavaa tarinaa, on hyvin todennäköistä, että joku tulee sen joskus vielä kertomaan. Sen tapahtuessa kuuntele ja tue, älä painosta. Älä syyllistä, se pahentaa asiaa.

Tärkeintä kaikista on ottaa todesta. Ei painaa villaisella, ei vähätellä. Ei hakea syytä toisaalta, vaan ottaa vastaan juuri se mitä annetaan.

”Jos arvelet läheisesi kohtaavan väkivaltaa, mutta hän ei itse kerro sitä, kysy rohkeasti. Hän voi myös kiistää väkivallan. Kerro, että olet tukena ja olet käytettävissä myös myöhemmin, jos tuntuu siltä.”                               ( Mtkl, Henkinen ja fyysinen väkivalta )

Kirjoittanut: Jenni Kiviniemi, 24.8.2017