Väkivaltaa ja narsismia, miten rakkaus silti jaksaa jatkaa?

Lontoon Yliopiston tutkija Andreas Bartels pääsi ensimmäisenä maailmassa kurkistamaan tulenpalavasti rakastuneen aivoihin kameralla. ”Syvästi ja palavasti rakastuneiden” aivot osoittivat magneettikuvien avulla, kuinka rakkauden tunne tekee täsmäiskun aivojen ”tunneosiin”,  jotka reagoivat myös mm. kokaiiniin. Kokaiini ravisuttaa koko limbistä järjestelmää aivoissa, kun taas rakkaus tekee täsmäiskun ja saa aikaan ainutlaatuisen huumaavan hyvänolontunteen. Ei siis ihme, että ”romanttinen rakkaus juovuttaa ja aiheuttaa riippuvuutta”.

Samalla kun aivojen ”tunneosat” janosivat lisää huumaavaa rakkauden tunnetta, huomasivat tutkijat Bartels ja Zeki aivojen etuotsalohkon, sosiaalista toimintaa kontrolloivan alueen ”lakkoilevan”. Tämä taas vaikutti siihen, että rakastunut saattoi tehdä järjettömältäkin tuntuvia ratkaisuja ja päätöksiä.

(Tiede -lehden nettiartikkeli ”Tosirakkaus kaappaa aivot”, 1.5.2003)

Järki vastaan tunteet

”Miksi en pääse hänestä yli, vaikka hän kohteli minua niin huonosti ja niin kauan? Pelkään, että sorrun taas kerran ja palaan takaisin lähtöruutuun. Miksi en yksinkertaisesti vain voi unohtaa ja jatkaa elämääni? Miksi toimin näin typerästi?”

Väkivaltaa ja vakavaa narsismia sisältäneissä parisuhteissa olleet kysyvät tätä usein itseltään. Miksi aivoni eivät toimi niin kuin haluaisin? Miksi tunteeni eivät kuuntele järkipuhetta ja siten anna mielenrauhaa? Miksi haluan takaisin sitä, joka minua on eniten satuttanut?

Bartelsin ja Zekin tutkimus aivoja villinneestä rakkauden huumeesta tuntuisi selittävän ilmiön ainakin yhdeltä osin. Mieli halajaa huumaavaa tunnetta, jota se rakastetultaan sai. Rakkauden aivomyrsky sekoittaa mielen, jossa tunteet ja järki eivät tunnu löytävän millään yhteistä sopimusta siitä, miten toimia ja ajatella, johdonmukaisesti, sekä järkevästi, niin kuin fiksu ihminen tekee. Tämä jos jokin aiheuttaa turhautumista itseen ja horjuttaa uskoa kykyyn kontrolloida omaa elämää.

Vaikka olisi päivänselvää, ettei kaipuu tai yhteenpaluu huonoksi koettuun parisuhteeseen ole järkevää, voi pienikin toivonpilkahdus rakkaudesta, tuon erityisesti suhteen alussa koetun hyvin voimakkaan tunteen takaisinsaamisesta viedä mukanaan. On kuin pakko käydä tarkistamassa, että mitä jos kuitenkin saisi vielä lisää tuota huumaavaa tunnetta, jota missään muualla ei tunnu olevan tarjolla.

Mitä jos kuitenkin?

Mikään parisuhde ei ala väkivaltaisesti. Narsismi ja väkivaltaiset käyttäytymisen piirteet pilkahtelevat esiin pikku hiljaa, kuin varkain. Ne tekevät itselleen jalansijaa varovasti, nostattaen kumppanin sietokykyä tulevaa suurempaa koitosta varten.

Narsismia ja väkivaltaa parisuhteissa kokeneet kertovat suhteen alkuvaiheen olleen hyvin ainutlaatuista, poikkeuksellisen huumaavaa. Sellaista tunnetta rakkaudesta, jota ei ollut koskaan ennen tuntenut ja jota tuskin koskaan enää tulisi uudestaan kohtaamaan. Tai näin mieli ainakin vahvasti itselleen vakuuttaa, kertoen kuitenkin samalla, kuinka kuuli kaukaista ja vaimeaa hälytyskellojen soitantaa jo ihan ensi viikoista alkaen.

Koska ihminen on hyvin sopeutuvainen olento, on se valitettavasti keksinyt keinot sietää myös parisuhdeväkivaltaa. Hyvien hetkien kontrasti huonoihin on niin suuri, että pienikin hyvä tuntuu jopa jättimäiseltä. Normaaliuden raja hälvenee ja lopulta on vaikea tietää mitä tulee sietää ja mitä ei. Suhde on rajaton, jossa taustalla vaikuttaa ajatus:

”Mitä jos kuitenkin on vielä mahdollisuus siihen rakkauden tunteeseen, jonka hänen kanssaan koin? Onhan se kerran ollut olemassa, miksi se ei siis voisi olla vielä uudestaankin? Ehkä se tulee, jos yritän vielä vähän enemmän.”

Kunnes tulee aika, jolloin on pakko luovuttaa ja vierottautua eroon järjettömästä rakkauden mielihalusta, joka väkivaltaisissa ja narsistisissa suhteissa koituu lopulta ainakin toisen tuhoksi.

Mutta miten?

”Älä enää mieti sitä! Antaisit jo olla! Unohda se jo! Miksi vieläkin jauhat tuota samaa?”

Näiden tökeröiden kommenttien sijaan rakkautta janoava tarvitsee taitoa tiedostaa ja nimetä tunteitaan, sekä keinoja tunteiden hillitsemiseen ja hallitsemiseen ja uusien mielihyvää tuottavien kokemuksien etsimiseen.

Kun aivojen sosiaalista toimintaa kontrolloiva osa rakkauden johdosta lakkoilee ja sallii sekopäisetkin päätökset, on mielensisäinen puhe hyvä kohdistaa järjen sijaan ennemminkin juuri tunteille.

Alla kysymyksiä, jotka voivat auttaa pääsemään alkuun

Mieti tarkkaan, mitä rakastit ja mitä toivoisit edelleen saavasi rakastaa?

Mitä tapahtuisi, jos luopuisit rakkauden tunteesta tämän ihmisen suhteen?

Missä menevät rajasi rakkauden suhteen?

Mitä olet valmis tekemään ja mitä et?

Jos rakkauden tunne on hyvin haitallinen, mitä toivoisit saavasi tuon tunteen tilalle?

Mitä olet jo yrittänyt tehdä sen eteen ja mitä voisit tehdä vähän lisää?

Tiedostaessasi enemmän omaa ajattelua ja tunteita, sekä pohtimalla omia rajoja rakkauden suhteen olet jo askeleen pidemmällä irtaantumisessa haitallisesta ja vahingoittavasta rakkaudesta.

 

Kirjoittanut: Jenni Kiviniemi

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *