Kaikki anteeksi narsistille

Sain juuri päätökseen Laura Mannisen, Kaikki Anteeksi -äänikirjan. Kuuntelin sitä maksimissaan aina puolen tunnin pätkissä. Huomasin painavani pausea joko tuhahdellen tai rauhallisesti hymähdellen, tietäen mihin tuo kaikki tulisi pättymään ja luottaen mihin tuo nainen tulisi lopulta, kaiken jälkeen kuitenkin vielä pääsemään.

Aamulehden Kulttuuri -osiosta tammikuulta 2018 löytynyt kirja-arvostelu oli antanut kirjalle arvioksi kaksi tähteä. Pah, voiko kirja-arvosteluihin kommentoida ”Väärin!” ?

Viisi tähteä. Viisi kirkkaan keltaista ja teräväreunaista tähteä. Ensimmäinen tähti ennen kaikkea rohkeudesta tarttua hyvin vaikeaan ja moniongelmaiseen aiheeseen, jota niin moni on kokenut parisuhteissaan tässä pienessä ja sievässä maassamme. Häpeä estää usein puhumasta lähisuhdeväkivallasta ja narsismin sanotaan olevan muoti-ilmiö ja sen myötä narsismin tuhoavaa olemassaolon mahdollisuutta herkästi vältellään näkemästä.

Kirjassa edellämainitut ongelmat nousevat esille ja päättyvät lopulta terveesti itsekkääseen ajatukseen: ei tarvitse saada tai löytää diagnoosia toiselle, jotta pääsisi itse eteenpäin ja selviytyisi kaikesta kokemastaan.

Jotta pääsee pois uhrin roolista, kohti selviytyjä vaihetta ennen omaa kukoistustaan, on myönnettävä, ymmärrettävä ja tiedostettava mitä todella tapahtui. (Dolan 2017). Sanat ja ääneen puhutut tunteet ovat häpeän väkevä myrkky.

Toinen tähti

Toinen tähti tietenkin taidosta sanoittaa ja pukea sanoiksi henkinen väkivalta ja narsistinen käyttäytyminen parisuhteessa. Löysin googlettamalla useita kirjailijalle ja kirjalle osoitettuja kiitoskirjoituksia, lyhyitä ja pidempiä, jotka menivät suunnilleen näin:

”Kiitos tästä kirjasta. Se oli kuin suoraan omasta elämästäni. Uskomatonta lukea omaa tarinaansa toisen kirjoittamana. Hetken mietin oliko joku salakatsellut sivusta elämääni ja kirjoittanut siitä kirjan”.

Vaikka Aamulehden kirja-arvostelija oli saanut liian laimean kuvan Lauran miesystävästä, olivat kertomuksen Lauran kanssa samaa kokeneet, myös minut mukaan lukien ymmärtäneet täysin niin Lauran, kuin miehen, perheen koiran ja lastenkin tavan reagoida.

Manipuloinnin, narsismin ja henkisen väkivallan lähisuhteissa kokenut nappaa herkästi kiinni Lauran kuvauksesta, jossa naamiotaan vaihtava mies solahtaa sukkelasti roolista toiseen, eikä syvintä omaa, pysyvää minää tai olemusta oikeastaan edes ole olemassa. On vain peilitalon vankina elävä hahmo, jolle kumppanit toimivat peileinä, vuorotellen ja sitä mukaa narsisti tuntee olevansa joko elossa tai vetämässä viimeistä henkäystään.

Kolmas tähti

Sinnikkyys. Jos jokin, on sinnikkyys lopulta palkitsevaa. Sitä voi kutsua myös perisuomalaiseksi sisuksi, niin olen kuullut monen terapia-asiakkaani sanovankin.

Aluksi sinnikkyys ja periksiantamattomuus näkyvät lempeänä ja toistuvana anteeksiantona väkivallan tekijälle, ihan joka kerta. Jossain vaiheessa sinnikkyys joutuu kohtaamaan todellisuuden ja nöyrtymään. Sen jälkeen se muuttuu terveeksi itsekkyydeksi, vaikkakin ehkä vähän väkisin ja pakottaen, itsestään kiinni pitäen, mutta muuttuu kuitenkin. Tuo muutos on ehdoton, ilman sitä kirjassa kuvatut vihaiset myrskytulvat hukuttavat alleen, kuin pienen ohuen virttyneen rievun.

Terve itsekkyys yhdessä sisun ja sinnikyyden kanssa vievät meitä kohti turvapaikkaa, jonka ovet on lukittava ja jossa selusta on varmistettava ja on myös uskallettava pyytää ulkopuolista apua.

Neljäs tähti

Empatia ja myötätunto. Tuo kaunis piirre ja taito, jonka syntymiseksi ihmismielessä tarvitaan varhaislapsuudessa muun muassa vanhempien turvaa, lämpöä, aitoa rakkautta ja läheisyyttä. Empatian ja myötätunnon kasvamiseen tarvitsemme sitä ensin itse, jotta osaamme antaa sitä myöhemmin muillekin. Ja sitten vielä se kääntöpuoli: liiallinen empatia ja myötätunto. Kaiken ymmärtävä ja aina hyvään muutokseen luottava.

Tasapainoilu terveissä mittakaavoissa pysyvän empatian ja myötätunnon kanssa ei ole aina helppoa. Varsinkaan, kun mukaan sekoittuu rakkauden kemikaalimyrsky, josta aivomme ovat sykkyrällään ja haluaisivat sitä aina vain lisää ja lisää ja olisivat valmiit maksamaan siitä mitä tahansa hintaa. Aivan kuin narkomaani mielen ja kehon optimaalisessa tilassa pitävästä huumeestaan.

Neljäs tähti siitä, että tuo suuri ja valpas empatia, yhdessä myötätunnon kanssa osasi lopulta kääntyä kirjassa katsomaan kirjan päähenkilöä, Lauraakin kohti. T ämän käännöksen merkityksen uskon olevan lukijalle suuri. Se voi auttaa ymmärtämään ja näkemään, kuinka joidenkin ihmisten, erityisesti narsistin kanssa mikään määrä empatiaa ei riitä. Kuinka joskus on viisasta ja ehto elämän jatkumiselle kohdistaa huolenpitonsa itseensä, eikä aina ensimmäiseksi muihin.

Viides tähti

Kuvitellaan, että olet yksin maailmassa, jossa henkistä, fyysistä, seksuaalista ja taloudellista väkivaltaa koet vain sinä, yksin sinä. Et voi puhua kokemuksistasi kenellekään, eikä kukaan usko, kuinka rakkauden talossasi yhtä suurinta läheisyyttä, seksiä harrastetaan veitsi kurkulla, uhaten ja pakosta. Aamukahvia keittäessä tiedät, ettei yön tapahtumista tule puhua ja jäät peloissasi odottamaan seuraavaa kertaa, samalla kun yrität muistaa kuinka hymyillä kumppanisi lapsille ja muistutat samalla rientämisestä ajoissa bussipysäkille, jotta he ehtisivät kouluun. Kun talo hiljenee, olet yksin ja tiedät ettei kukaan muu koe samaa ja jos kerrot jollekin, sinua ei uskota ja mikä pahinta, mutta tapahtunutta sekin, tiedät, että kumppanisi saisi käännettyä kaikki sinun syyksesi. On siis oltava hiljaa, ihan hiljaa ja ihan yksin.

Vertaistuki. Viimeinen viides tähti vertaistuesta. Olen kysynyt niin terapiassa, kursseillani ja myös luennoillani mikä auttoi selviytymään lähisuhdeväkivallasta ja vakavasta narsismista parisuhteissa? Vertaistuki mahtuu aina kärkikolmikkoon. Sen tietäminen, ettei ole yksin kokemuksiensa kanssa. Se auttaa ymmärtämään,ettei syy vältämättä ole kokijassa ja uskomaan, kuinka väkivalta on aina tekijän vastuulla.

Vertaistuki auttaa avautumaan, puhumaan, sanomaan ääneen ja saamaan helpotuksen tunnetta. Se auttaa etsimään apua ja vahvistamaan tervettä itsekkyyttä, jonka avulla pystyy aloittamaan rakennusurakan oman tulevaisuuden kasaamiseksi, uudelleen, ehkä jopa alusta asti.

Kaikki anteeksi, on hyvin vahvistava tarina kaikessa vertaistuessaan jota se kykenee antamaan kirjan ensimmäisiltä sivuilta alkaen. Kirjan kuvaus lähisudeväkivallasta ja narsismista on kuvaus kaavasta, jonka olen nähnyt toistuvan terapiatyöni kautta satojen ja taas satojen ihmisten kokemuksissa.

Kiitos paljon kirjastasi Laura! Olisin antanut vielä useita muitakin tähtiä, mutta näissä kirja-arvosteluissa on jostain syystä aina vain viisi.

Jenni Kiviniemi