Väkivalta ei aina pääty eroon
- Published
- in Yleinen
Olet ehkä kuullut sanottavan, ettei elämä eron jälkeen muutu helpommaksi, mutta ero voi lopettaa riidat oman katon alla. Näin ei valitettavasti aina tapahdu. Suhde, jossa erityisesti henkinen väkivalta on ollut läsnä jatkuu hyvin mahdollisesti pitkään vielä eronkin jälkeen.
”Saan päivittäin lasteni isältä, ex-mieheltäni n.30-50 viestiä puhelimen, sähköpostin ja sosiaalisen median kautta. Viestit ovat hyvin ahdistavia, loukkaavia, uhkaavia ja pelottavia. Hän tulee ajoittain kotiovelleni ja vaatii päästä sisään. Joskus hän tulee yhdessä lastemme kanssa ja jos en tee niin kuin hän vaatii, hän huutaa kovaa lapsillemme kuinka äiti on kotona huoraamassa, ei välitä lapsistaan, eikä siksi päästä heitä sisälle. Kerran pyysin apua poliisilta. Heidän tullessa paikalle lasten isä muutti hetkessä käyttäytymistään ja kertoi olevansa vain hakemassa lapsille sadevaatteita päiväkotia varten. Poliisi pyysi minua rauhoittumaan ja antamaan sadevaatteet.”
Väestöliiton sivuilla olevassa parisuhdeväkivaltaan liittyvässä lyhyessä kirjoituksessa todetaan parisuhdeväkivallan olevan paljon muutakin kuin lyömistä, potkimista, tönimistä tai kuristamista.
Väkivaltaa käyttävä hajottaa toista osapuolta henkisesti pikku hiljaa yhä enemmän ja enemmän ja saa näin hallittua, kontrolloitua ja ohjattua toisen käytöstä haluamaansa suuntaan. Kun väkivalta ei lopu eroon toipumisprosessi pitkittyy ja vaikeutuu.
Parisuhdeväkivalta voi olla vielä eronkin jälkeen toisen estämistä, erilaista uhkailua, valvontaa ja kaikenlaista liiallista kontrollia. Parisuhdeväkivalta kestää parisuhteissa useimmiten vuosikausia ja pahenee vanhetessaan, eikä monissa tapauksissa pääty edes eron astuessa voimaan.
Parisuhdeväkivalta on aina vallan käyttämistä toiseen ihmiseen. Eron jälkeen väkivaltaa käyttävä menettää hiukan otettaan kontrolloida toista osapuolta, jonka vuoksi keinot kovenevat.
Pelko estää elää vapaasti
”Pelkään mitä lapsilleni tapahtuu. En niinkään pelkää enää itseni puolesta. On tuskaista ajatella mitä lapsilleni puhutaan ja kuinka heitä manipuloidaan sairaaseen ajattelutapaan, jossa yleisesti ajateltu oikea ja väärä ovat kääntyneet täysin nurinpäin. Vanhempi lapseni ei halua mennä enää isälleen, hän itkee vihaansa. Pelkään, että lapseni viedään minulta. Lastensuojelu ei ole ymmärtänyt tilannettamme, minua ei oteta todesta. Lasten isä kääntää tavallisesti asiat täysin päinvastaiseksi, enkä siinä tilanteessa osaa tai pysty hämmenykseni ja raivoni takaa puolustamaan itseäni. Voimani menevät vihan, pelon ja ahdistuksen hallintaan. Tulevaisuus näyttää melko toivottomalta. Olen kyseenalaistanut oman roolini vanhempana ja pelkään, etten osaa kasvattaa lapsiani oikein”.
Pelko on tunteena niin valtava, ettei sen läpi näe selkeästi uusia keinoja ratkaista tai hallita tilannetta, jossa elää. Pelko lamauttaa ja estää toimimasta, usein myös pyytämästä apua. Väkivaltainen parisuhde aiheuttaa pelkoa, joka on läsnä koko suhteen ajan.
Pelon aiheuttama jatkuva varuillaan olo luo elimistöön ikään kuin loputtoman tunteen vaaratilanteesta, jonka vuoksi ihminen on jatkuvassa hälytystilassa, valmiudessa taistelemaan tai pakenemaan henkensä puolesta. Tilanteen jatkuessa pitkään altistaa se traumaperäiselle stressihäiriölle.
Keskustelen terapiassa asiakkaiden kanssa usein pelosta. Mietimme mikä olisi pahinta mitä voisi tapahtua. Joskus pahin ei olekaan niin pahaa, joskus se taas romuttaisi kaiken ympäriltään.
Jos pelko ei hallitsisi, mitä silloin olisi? Miten silloin toimisit? Jos pelko olisi hälvennyt tai kokonaan kadonnut, mikä sen olisi saanut katoamaan?
Pelon tunteen tiedostaminen, kuin myös tuon tunteen taustalla olevien ajatusten tunnistaminen oman toiminnan esteenä tai yllykkeenä on tärkeä askel. ”Minua pelottaa, en pysty siksi toimimaan. Ajattelen, että hän tulee kotiini hetken minä hyvänsä ja vie lapseni saa minut voimattomaksi ja erittäin ahdistuneeksi. Tarvitsen apua, jotta pääsen yli peloistani tai jotta ne edes hieman vähenisivät.”
Onko pelko vieläkin aiheellinen vai jäänne menneisyydestä? Oletko todella vaarassa ja jos olet, niin kenelle voisit asiasta kertoa ja kuka voisi olla tukenasi?
Vahvista itseäsi, rauhoittele ajatuksiasi ja tunteitasi
”Minussa on tapahtunut jotain. En tiedä mistä se tulee, mutta pelkoni on hieman hälventynyt. Etäisyys, se auttoi. Otin etäisyyttä kotiini, paikkakuntaani ja sitä myötä välimatka häneen kasvoi hetkeksi. Ja myöskin liikunta. Liikkuminen on vahvistanut kehoani, tuntuu kuin mieleni vahvistuisi sen myötä, mutta hieman jälkijunassa. Huomaan etteivät kaikki pelkoni ole olleet täysin realistisia, osa toki on edelleen. Tarvitsen taukoa peloistani, se auttaa mieltäni jaksamaan. Eiköhän tämä pikku hiljaa tästä. Asioilla on kai tapana selvitä, niin äitini minulle aina hokee”.
(Sitaateissa olevat kirjoitukset ovat väkivaltaa parisuhteissa kokeneiden todellisia kertomuksia).
Mikään ei tapahdu hetkessä, ei varsinkaan toipuminen ja eheytyminen tilanteista, joissa on kokenut olevansa uhattuna tai vaarassa. Anna itsellesi ja toipumisellesi aikaa. Luota aikaan ja sen tuomien tapahtumien parantavaan voimaan.
Ihmismieli tarvitsee yhtä negatiivista kokemusta vastaan viisi positiivista kokemusta, jotta suhtautumisemme muuttuu. Järjestä ja hae siis aktiivisesti itsellesi sellaisia tilanteita, joissa voit olla hyvien ja aidosti välittävien ihmisten seurassa. Se vahvistaa turvallisuuden tunnettasi, joka on vahvaa lääkettä järkyyneelle mielelle.
Pyri rauhoittelemaan itseä, kuin hyvää ystävää tai hädissään olevaa lasta. Kuulostele ajatuksiasi vaikeiden tunteiden takana. Mikä perustuu faktaan, mikä taas ei? Mikä on otettava todesta, mikä ei? Älä niele kaikkea purematta, mieli tuottaa kymmeniätuhansia ajatuksia per päivä, eivätkä kaikki ajatuksemme todella ole luotettavia.
Pidä huolta perusjutuista, unesta, terveellisestä ja säännöllisestä ruokavaliosta, liikunnasta ja vielä kerran; niistä hyvistä ja lämpimistä, turvaa tuovista ihmissuhteista. Juttele tarvittaessa myös terapeutille, jonka tunnet ymmärtävän sinua.
Ja lopulta: älä koskaan luovuta. Seesteinen ja hyvä olo on mahdollista, mutta mieli ja keho tarvitsevat aina aikaa toipuakseen väkivallasta ja sen aiheuttamasta turvattomuudesta.
Etäisyys ja no contact toimii todella hyvin. Viime toukokuussa kun ostin kotini ex mieheltäni, pistin heti hänelle kiellon tulla edes tontilleni, blokkasin (block?) sen puhelimestani, annoin vaan yhden sähköpostin johon hän sai ottaa yhteyttä ainoastaan lapsista ja heti elämäni parantui 100%. Blokkasin myös hänen poikaystävänsä puhelimestani kun hän alkoi soittamaan ja vaatimaan että ’meidän pitäisi olla aikuisia ja nähdä ainakin kerran viikossa’ – joo minustakin toi oli aivan törkeää!
Kiitos Jenni hyvistä artikkeleista!
Luin kirjoituksen henkinen väkivalta, on ollut omalla kohdallani 21 vuotta, vaikka olen mies niin olen suojellut yhteistä tytärtäni, hänen aikuisikään asti. Olen pitänyt kunnia-asiana asua ja suojata lastamme joutumasta huostaan. Itse en kyennyt alkuun erottamaan vaimoni vahvaa narsismia. 15 vuoden kuluttua sain puhelimeeni Iltasanomien kirjoituksen jossa kerrottiin narsismin tunnusmerkit, ne olivat kuin yksi yhteen vaimoni käyttäytymisen kanssa.
Uskoin välittömästi, että olen kärsinyt parisuhteessani henkistä väkivaltaa. Olemalla miehenä narsistinaisen uhrina ei sitä voi tunnustaa. Lääkäriltä olen kysynyt joutuen kokemaan epätoivoa jota ei laki mitenkään tuomitse. YOUtuben sivustolta löytyy useita Narsistivideoita joista löytyy aivan samanlaista puhetta kuin kuulen vaimoltani. Videot loppuvat niin, että narsistille ei voi muuta kuin otaa välimatkaa, mistään asiasta ei voi puhua ilman sen päättymistä riitaan. Suomen oikeuslaitos ei tunne avioparin aiheuttamaa henkistä väkivaltaa. Lääkärit määräävät psyykelääkkeitä. Niitä ei kannata syödä, vaan etsiä seuraa jossa ei kukaan painosta eikä syytä eikä uhkaa.
Mikä saa ihmisen jäämään suhteeseen, missä ei ole hyvä olla? Mitä mies pelkää eniten siinä narsistin jättämisessä?
Miten lapsi kärsii enemmän äidin narsismista, jos vanhemmat ovat eronneet? Uskaltaako isä tehdä mitään päätöksiä tai ratkaisuja itse? Olen seurannut vierestä tuttavapariskunnan elämää, jossa nainen on ihan selvä narsisti ja mies myötäilevä ”lemmikki”, jolta puuttuu oma tahto kokonaan. Mies on myöntänyt, että on liitossa lapsen vuoksi.