Miten elää yhdessä narsistisen kumppanin kanssa?
- Published
- in Yleinen
Narsisti tarvitsee jatkuvaa ihailua ja ylistystä, joka on kumppanille vaativa ja loputon projekti. Väsymättömänä kannustusautomaattina oleminen on jatkuva ylityö, josta maksetaan todella huonosti. Ellei kuitenkaan ota ylitöitä vastaan on suhde alkujaan tuhoon tuomittu ja vailla pohjaa oleva pelkkä toive.
Kumppanina narsisti olettaa saavansa täyden huomion, niin kuin imeväinen syöttäjältään. Hänen huolensa ja mielensä järkkyminen vaativat erityistä huomiota, jossa kumppanin tulee unohtaa kaikki muu, olipa kyse sitten työstä tai hänen omista lapsistaan. Imeväisen itkiessä nälkäänsä on syöttäjän vastattava ja jos vastausta ei tule, ei itkukaan lopu.
Murray & Johnson (2012) kertovat Hullun rakas -kirjassaan, kuinka huomion järkkyessä tai sen puuttuessa, narsistin käyttäytymistä on verrattu lapsen tai teinin kiukunpuuskiin, joka on kykenemätön ymmärtämään, ettei hänen asiansa ole aina tärkeysjärjestyksen kärkipäässä kaikkien muiden elämässä.
Lapsi narsistissa ei näyttäydy suhteen alussa. Se leikkii piilosta sen aikaa, kunnes universumia suurempi ja vakuuttava persoona, sekä älykäs ensivaikutelma ovat yhdessä kiepsauttaneet uuden tuttavuuden täydellisesti valtaansa.
Narsisti on mestari antamaan itsestään fiksun ja hyvin hurmaavan ensivaikutelman. Deittimarkkinoilla narsisti on tutkitusti ylivoimainen voittaja.
Voiko narsistisen kumppanin kanssa elää ja onko epärealistista odottaa onnellista parisuhdetta äärimmäisen itsekkään ihmisen kanssa?
Moni elää tietäen tai tiedostamattaan narsistin tai narsistisen persoonan kanssa. Lähellä voi olla ja elää kauankin aikaa, mutta helppoa se ei koskaan tule olemaan.
Vahvoista narsistisista persoonapiirteistä kärsivä henkilö on äärimmäisen vaikea elinkumppani, olipa itse kuinka kärsivällinen ja hyväntahtoinen tahansa.
Seuraavilla muutamilla keinoilla suhdetta narsistiin voi olla helpompi kestää tai ehkä jopa hiukan parantaa.
1. Anna palautetta ja kehu
Koska narsisti on lapsen tavoin hyvin itsekeskeinen, on hänen saatava useita kertoja päivässä positiivista palautetta. Kun lasta ymmärretään, kun hänelle hymyillään lempeästi ja nyökkäillään hänen jokaisen hyvään suuntaavan tekonsa aikana, saa hän hyväksytyksi tulemisen tunteen, sekä hyvän olon.
Tämän myös narsisti kumppaniltaan tarvitsee, jotta pystyy paremmin välttymään raivokkailta kiukunpuuskiltaan, jotka voivat myrskyn yltyessä saavuttaa valtavan tuhoisat mittasuhteet lähisuhteissa.
Narsistin kumppanit yleensä tietävät miten narsistille tulee puhua, jotta he tulisivat itse kuulluksi. Voi esimerkiksi kehua, kuinka ymmärtäväinen ja kykeneväinen kuulemaan toista hän onkaan, toisin kuin monien muiden kumppanit.
Näin narsisti saattaa motivoitua pyrkimään vahvistamaan kuvauksen omasta erinomaisuudestaan.
2. Huolehdi itsestäsi
Murray & Johnson (2012) listaavat kirjassaan Hullun rakas, Näin selviät kumppanisi persoonallisuushäiriöstä ensisijaisen tärkeäksi itsestään huolehtimisen.
Narsistin jatkuva huomiointi, kannustaminen, kehuminen ja eri asioista vakuuttelu ovat voimia vieviä, henkisiä ja fyysisiä voimia kuluttavia. Oman ajan vaaliminen ja siitä kiinni pitäminen voi olla henkireikä, jossa ajatukset ja keho saavat hetken levätä ja latautua.
3. Omat rajat
Fyysisen ja psyykkisen turvallisuuden takaaminen itselle ja lapsille on varmistettava ensin tiedostamalla itse, missä menevät toisen huonon käytöksen sietämisen rajat.
Omat rajat ja niiden kunnioittamisen tärkeys on hyvä kertoa itselle ja muille.
Rajojen tulee olla selkeät. Jotta rajoista motivoidutaan pitämään kiinni, on niiden taustalla olevat järkevät syy hyvä sanoa ääneen.
Mikä on sinun järkevä syysi siihen, että asetat rajat sille, miten sinua saa kohdella ja miten ei?
4. Vältä provosoitumista
Narsistin itsetunto on todellisuudessa heikko. Hän kadehtii muita ja muiden saavutuksia ja on hyvin mustasukkainen, muttei voi sietää näitä tunteitaan. Siksi tunteet kohdistetaan automaattisesti ja tiedostamatta muihin, ensisijaisesti lähellä elävään kumppaniin.
Narsistin syyllistäessä on hyvin tärkeää olla provosoitumatta.
On hyvä yrittää hillitä tunteensa, olla osallistumatta riitaan ja selittää itselleen, kuinka se on vain joidenkin ihmisten tyypillinen ja valitettavan jäykkä toimintatapa asioiden käsittelyyn.
Narsisti ikään kuin suojelee haurasta egoaan, joka ei lapsuuden varhaisissa ihmissuhteissa päässyt kehittymään normaalilla tavalla, kulttuurissamme vallitsevien normien kaltaisiksi.
Usein narsistin lähellä olleet/olevat ovatkin sanoneet:
”Jos vain aina jaksaisi pelata säännöillä, jotka narsisti on luonut, olisi kaikki paljon helpompaa”.
5. Narsistisen pelin sääntöjen ymmärtäminen
Narsistin säätelemää peliä voi pelata niin kaua kuin jaksaa, mutta säännöt ovat narsistin, eikä niitä yleensä pystytä muuttamaan. Pitää yrittää keksiä uusia keinoja, joilla pääsisi maaliin ja lopulta hyppäämään kokonaan pelistä pois.
Jos kuitenkin on tunne siitä, että kaikki keinot ja panokset on käytetty, itse asiassa jo ennen pelin puoltaväliä, on viisasta luovuttaa ja jättää peli.
6. Myötätunnon lisääntyminen
Narsistille on tunnetusti haasteellista tuntea empatiaa ja myötätuntoa. Sen vuoksi kumppanin kokemukset ja tunteet ovat narsistille aidosti vaikeita ymmärtää.
Jos narsistin käyttäytymisessä kuitenkin on huomattavissa edes jonkin verran empatiaa, lämpöä tai ymmärrystä on hänelle tärkeä antaa välitöntä hyvää palautetta. Tämän jälkeen tulee myös kertoa se, minkälaisia tunteita hän saa näin toisissa aikaan ja miten hänkin voisi lopulta niistä hyötyä.
Jos narsisti vaikuttaa ymmärtävän kumppaninsa kertomaa, on häntä syytä kehua tästä runsain mitoin.
Onko jo aika lähteä?
Nämä muutamat edellämainitut keinot eivät kuitenkaan hyvin mahdollisesti tule muuttamaan narsistia. Suhde narsistiin on aina vaativaa ja yleensä kumppanin kärsivällisyys ja jaksaminen ovat jatkuvalla koetuksella.
Narsistista erotessa oma ja lasten turvallisuus on tärkeä varmistaa esimerkiksi puhumalla etukäteen asiasta omille sukulaisille ja ystäville. Narsistille erosta kerrottaessa ei äärimmäisen mustasukkaisissa suhteissa ole hyvä kertoa yksin, jotta tilanne pysyisi mahdollisimman rauhallisena. Lapset on hyvä pitää poissa näistä tilanteista. Lapsille voi kertoa myöhemmin, kun tilanne on hieman rauhoittunut, se mitä vanhempien välillä on taphtunut tai tapahtumassa. Muista aina kertoa lapsellesi, ettei eron syy johdu hänestä ja että vahempien rakkaus lapseen säilyy erosta huolimatta.
Vaikka narsisti ei itse pysty antamaan rakkautta ja huomiota niin suurissa määrin missä hän itse sitä tarvitsee, on häntä isoissa muutostilanteissa viisasta olla provosoimatta ja kohdella asiallisesti. Näin ollen haastavat tilanteet voivat päättyä paremmalla tavalla.
Kaikki tuo on niin totta ja itse koettu. Nyt melkein 20 avioliittovuoden jälkeen sain vihdoinkin voimaa hakea avioeroa. Tällä kertaa aion myös viedä eron loppuun asti. Edellisellä kerralla lapset olivat pieniä ja mies valehteli perheneuvolassa pelkäävänsä minun väkivaltaisuuttani. Kaikki muukin oli hänen osaltaan pelkkää teatteria ja se meni perheneuvojalle läpi aivan täysin. En voinut erota koska pelkäsin miehen vievän minulta lapset. Kaikista raskainta narsistin kanssa elämisessä on ehkä se kuinka kiva ja hurmaava hän on kodin ulkopuolella (= mielettömän mukava ja hauska mies). Kukaan ei todellakaan usko millainen hän kotona: ärtyisä, poissaoleva, loukkaantuu/suuttuu kaikesta ja sen jälkeen mököttää monta päivää, väittää minun haluavan vain alistaa ja mollata häntä. Elää kuin poikamies eikä mitään hänen menojaan tai tekemisiään saa kritisoida. Useimmiten en edes tajua mistä hän suuttuu: väärä äänensävy, väärä sana jne. Perheen pitäisi vain olla hiljaa ja huomaamaton eikä häiritä häntä. Eikä ainakaan sanoa vastaan. Olen yrittänyt muuttaa omaa käytöstäni ja mietin aina etukäteen miten asian esitän ettei hän vaan suuttuisi. Lopputulos on kuitenkin aina sama, mistään huolista ei voi keskustella ilman että hän loukkaantuu. Hän muistaa kaiken aina oikein ja minä väärin. Hän kostaa kaikki minun tekemäni/tekemättäjättämiseni vaikka en muistaisi sellaisia tehneeni. Ja kaikki häntä vastaan nousut ovat vain kateellisuutta. Jotenkin kummallisesti riitatilanteissa hän saa käännettyä asiat täysin päälaelleen (=niinhän sinäkin teet tms.) ja yhtäkkiä minä olen se jolle ei voi sanoa mitään ja suuttuu kaikesta. Pari viimeistä vuotta hänen käytöksensä on vain pahentunut koska hän on saanut uusia ihailijoita harrastuksensa parissa. En vaan jaksa enää. Nyt on vihdoin aika lähteä.
Voi ei, tuo kuulosti niin meidän arjelta. Olen jo jonkin aikaa epäillyt, että mieheni olisi narsisti, mutten ole halunnut uskoa sitä. Näiden kirjoitusten perusteella alan olla vakuuttuneempi.
En ollut kuullutkaan narsismista ja olin pitkään miettinyt miksi mieheni käyttäytyy noin. Sitten kun luin paljon asiasta ja liityin vertaistukiryhmään, kaikki vaan loksahti kohdalleen. Toisaalta helpotti kun tiesi mistä on kysymys mutta toistaalta ahdisti koska narsisti ei koskaan muutu ja useimmiten ohjeena oli pakene vielä kun voit. Narsistissahan ei ole mitään vikaa, syy on aina muissa. Jotenkin kummallisesti sitä vaan jaksaa yrittää ja toivoo että hän itse tajuaisi kuinka väärin hän on tehnyt. Ei onnistu. Voimia sinulle ja pidä itsestäsi ja perheestäsi huolta. <3
Voi nyt 17 v jälkeen heräsin ja tajusin että elän narsistin kanssa 2 lasta välissä…mutta suunnitelmassa jatkossa uus elämän tie…ensimäinen vuosi ja toinen vuosi kukkia timantti sormuksia lahjoja..mutta vuodet meni otti kaiken takasin työvoimallani …sit kun hän menestyi minä olin se paskin vaimo:( onneksi olen hengissä viellä pystyn jatkamaan eri suuntaan.toivoon nuorille jotka haluaavat mennä naimisiin kannattaa tutustua hyviin …narsistit ovat kärsivällisiä ..kunnes ne saavat mitä ne haluavat …5 vuoden jälkeen syntyi poika ja senjälkeen meni 6 vuotta syntyi toinen poika sai työpaikan menestyi sai puolet yrityksessä käsin koska pomo ihaili häntä ..vei minut töihin auttamaan ilman palkkaa …mukaan perheellemme teemme töitä ..mutta rahat meni muualle omalle perheelle…aloitti pahoinpitelemään meitä..aliarvoi minut…nimitti minut…päätin että nyt loppu uusi elämän sivu…nyt vain hymyilen kun hän jauhaa ihmisestä paskaa ja on kateellinen …kateus kaataa se latoi minut sekä pomonsa perheen.
Itse en uskalla erota vaimostani, koska pelkään että hän vie valehtelemalla lapset minulta ja hän ei todellakaan ole narsistina sopiva lasten kasvattaja. Pelottaa ajatella mitä hän syöttäisi lasten päähän, siitä millaisen ”hyvän” ihmisten pitää olla. Tässä nyt sitten kärvistellään ja yritetään jaksaa päivä kerrallaan.
Ymmärrän tuskasi. Ikävä kyllä,narsisti äidin vaikutuspiirissä eläneet lapset…ovat itse aikuisena narsisteja.
Mieti vielä…eikö olisi parempi rikkoabtämä kuvio,eroamalla?
Hei Seija!
Ihan kun olisit meillä ollut ” kärpäsenä katossa”. Se mielettömän mukava ja hauska mies liukeni iltaisin lähibaariin ja takaisin tullessaan oli NIIN miljoona hyvää ideaa joita kuunnella ja tsempata tuntitolkulla pitkälle yöhön, vaikka olin saanut jo lapset nukkumaan ja aamulla olisi töihin lähtö. Näistä suurista suunnitelmista yksikään ei kuitenkaan koskaan toteutunut – koska ei ollut ketään ketä käskyttää tekemään ( sanoin jo ennen suhteemme syvenemistä etten koskaan tule hänelle töihin, vaan minulla on oma työni ). Tästähän toki seurasi se ärtyisä, poissaoleva, loukkaantunut mököttäjä…
Yhteisiä lapsia (niitä hiljaisia, pitkin nurkkia kulkevia, näkymättömiä, riittämättömiä -vaikka olisivat olleet kuinka hyviä) meillä ei ole, joten siinä mielessä oli helpompaa laittaa hänet taipaleelle – mutta jouduin tosissani jossain vaiheessa harkitsemaan pitääkö minun lähteä omasta talostani lasten kanssa… äkäpäissään jopa lukitsi minut kerran yöksi ulos.
Avioliittovuosia ehti meillä olemaan vain kaksi, sitä ennen yhteistä matkaa enemmän tai vähemmän 25vuotta (on/ off). Ja kun todella luulin tuntevani ihmisen näiden vuosien jälkeen mennessäni naimisiin!!!
Ja miten ihmeessä tästä pääsee irti, henkisesti, ikinä?
– kun kaikki sanomiset kääntyy aina päälaelleen…
Tuo seijan kirjoitus oli 100% minun edellisestä suhteesta! Uskomatonta! Onneks ero on lopullinen kesäkuussa..
Aivan samanlainen minun siippa. Juuri sama käytös. Asun nyt erillään mutta kesällä muutan yhteiseen kotiimme ja narsisti lähtee jos ei voi elää normaalia elämää minun ja lasten kanssa.
Tämä on samaa missä itse elän. Asumme tosin eri paikkakunnilla. Meillä myös näkyy, että yritystoiminnan myötä tuo ihailijajoukko on kasvanut. Jotenkin odottaa tai hänelle riittää, että olen vain olemassa täällä jossain. Miten tällaisesta suhteesta on niin vaikea lähteä? Miksi?
30 vuoden avioliitto ala- ja ylämäkineen taitaa alkaa olla loppusuoralla. Mieheni jäi kolmannen kerran kiinni pettämisestä. Tietenkään hän ei näitä kahta ekaa kertaa ole tunnustanut, vaan elämää on jatkettu sille pohjalle mihin saakka sain selville hänen seikkailujaan. Nyt, kolmannella kerralla tuntuu, että enää en jaksa. Hänen mukaansa kyseessä on vain tekstarisuhde. Näin, koska sen verran hän on suhteesta jäänyt kiinni. Loput ”todisteeni” ovat sellaisia jotka olen kaivanut hänen sivuhistoriastaan (ja saanut tietenkin läksytyksen kun olen kajonnut hänen yksityisyyteeseensä) ja näistä esim. epämääräisistä, saman osoitteen parkkimaksuista, hän ei tietenkään mitään tunnusta. Aikaisemmilta kerroilla olen toipunut ajatuksella, että nuo teot ovat hänen häpeänsä ja painolastinsa, ei minun. Olen antanut anteeksi, en kuitenkaan hyväksyen hänen tekojaan, ja jatkanut elämääni. Nyt tuntuu etten enää näin toimi. Mies haluaa, että liittomme jatkuu. Minä en. Kova syksy tiedossa, sen tiedän. Mutta on tässä epäilyksien suosta selvitty jo toukokuusta lähtien.
Hei Seija!
Kirjoitat ihan kuin minun elämästäni. Myös yli 20 vuotta ollut myötä- ja vastamäkeä. Nyt vasta minäkin alkanut havahtumaan, että puolison käytöksessä kyse voisikin olla persoonallisuuteen liittyvästä häiriöstä. Helpottavaa, mutta toisaalta tieto lisää tuskaa.
Voimia sinulle, Seija. Tie on pitkä ja muista, että sinun on pakko pelata hänen säännöillään. Mutta sinä päivänä, kun sinulla on oma, uusi koti ja katsot ulos ikkunasta maisemaa, joka on aivan sinun omasi… sinä päivänä olet onnellisempi kuin ehkä koskaan aikaisemmin.
Kiitos Petruska. Tiedän että edessä on vaikeat ajat mutta juuri tuollaisesta lopputuloksesta haaveilen. Mikään ei muutu kuitenkaan paremmaksi ellen itse vie tätä nyt loppuun. Voimia jatkossa myös itsellesi, olet jo paljon pidemmällä. <3
Haluaisin jutella muiden narsistin kanssa elävien kanssa?
Minä myös haluaisin jutella, mutta anonyymisti. Miten se mahtaisi onnistua?
Hei Elli!
Olen luonut näille sivuille keskustelupalstan, jossa voi käydä keskustelua nimimerkillä/anonyymisti. Luo ensin käyttäjätunnus ja kirjaudu sisään, niin pääset vaihtamaan ajatuksia.
Hei Terhi!
Olen luonut näille sivuille keskustelupalstan, jossa voi käydä keskustelua nimimerkillä/anonyymisti. Luo ensin käyttäjätunnus ja kirjaudu sisään, niin pääset vaihtamaan ajatuksia.
Narsistien uhrien tuki ry:llä on vertaistukiryhmiä, joissa voi keskustella kokemuksistaan ja tuoda omia ajatuksia sekä tunteita esiin. Löydät ryhmät Nut:in nettisivuilta.
Hei, onko missään tutkittu kulttuurin tai uskonnon vaikutusta narsismi? Mieheni on afrikkalainen muslimi ja nuo kuvaukset ovat kuin meidän elämäämme? Olen pohtinut paljon, onko taustalla kulttuuri vai luonne vaiko molemmat.
Hei Päivikki olen miettinyt samaa! Exäni oli afrikkalainen, narsismi julmemmasta päästä, jopa psykopaatin piirteitä. Muut afrikkalsiset eivät pidä tätä juuri minään kummallisena juttuna, vähän olkiaan kohauttavat….
Hei. Itse olen eroamassa Afrikkalaisesta miehestäni, joka on muslimi. Ajattelen että narsismin piirteitä on paljon kulttuurissa ja uskonnossa. Pojat ”kasvatetaan” jonkun asteiseen narsismiin. Mutta se aivan sekohullu käytös ei mene minkään uskonnon tai kulttuurin alle. Se on vain puhdasta narsismia.
Jos joskus pääsisinkin eroon. En uskalla enkä tiedä voinko. Hän sanoo että läheiset joutuvat kärsimään en minä. Emme asu yhdessä, luojan kiitos ja teen kaikkeni saadakseni omaa aikaa. Olemme olleet yhdessä nyt 5 vuotta. Henkisen ja ruumiillisen väkivallan vuoksi hyvin heikko mieleltäni ja olen alkanut juomaan melko paljon helpottaakseni ahdistusta. Odotan että hän löytäisi jonkun toisen, kuten on monesti uhannut. En ymmärrä mitä hän saa minusta, koska tiedän että kun lakkaan olemasta narsistin lähde, hän lähtee itse. En edes osaa kuvitella mitä olisi ilman häntä. Ennenkuin hän tuli elämääni, olin monta vuotta yksin eron jälkeen. Ehkä tuo minun yksinäisyyden pelko on hänelle narsistin lähde, vaikken ole koskaan sitä hänelle sanonut. Jos minulla ei olisi lapsia (nuorin vielä kotona) tekisin itsemurhan ja olen lapsista huolimatta suunnitellut sen, kunhan nuorinkin pääsee itsenäisesti jaloilleen. Onneksi lapsilla on hyvä isä. Narsisteilla tuntuu olevan kollektiivinen mieli, sillä jokainen narsisti käyttäytyy samalla tavoin, mitä olen lukenut.
Kuin suoraan elämästäni. Lapsemme ovat kuitenkin sen verran pieniä, että heidän takiaan en ole tekemässä mitään radikaaleja päätöksiä erosta vielä. Aikani ajattelin, että voisin muuttaa häntä ja saisin ”hyvän kauden” jatkuvaksi mutta kun tunnistin piirteet narsismiksi, niin tajusin kaiken olevan hyödytöntä. Saisin olla syntipukki loppu elämäni.
Terve,
Mitäs jos molemmat henkilöt parisuhteessa on narsisteja? Olen pitkään epäillyt asiaa. Avovaimolla on kova empatian ja omantunnon puute, lapsista välittää mutta parisuhdetta ei ole ollut moneen vuoteen.
Itse taivun siihen että en osaa olla väärässä ja pyrin täydellisyyteen joissain asioissa ja joissain tapauksilla ei ole merkitystä.
Myöskään puolisoni ei ole koskaan väärässä, eikä ikinä pyydä anteeksi mistään vaikka kuinka pahasti loukkaisikin. Yleensä jos jää altavastaajaksi väittelyssä/kinassa niin ampuu täyslaidallisen ja haukkuu paskaksi ja lähtee pois.
En tiedä mitä tekisin. Itse olen hyvin analyyttinen asioiden suhteen ja pystyn arvioimaan asioita ulkopuolisen näkokulmasta. Että toiminko itse väärin vai oikein.
Mietin että miten saisin hänen omantunnon tai empatian herätettyä? Olen joskus lukenut että ”narsistin” perhe-elämä voi muuttua semmoiseksi että välittää lapsista vaikka kuinka paljon mutta puolisosta ei.
Yritämme jutella asioista mutta kaatuu yleensä toisen syyttelyyn ja itseäni lopputilanteessa vituttaa se kun ei osaa pyytää oma-aloitteisesti anteeksi. Ei myöskään ole oma-aloitteisesti lähtenyt mitään ongelmia ratkomaan: ” että hei istutaan illalla alas ja jutellaan tämä asia läpi. Tai mitä sä haluaisit että mä tekisin tämän asian suhteen?”.
Kommentteja olisi kiva saada.
Moi on vapauttavaa lukea et jokin muukin elää samanlaista elämään, kuin minä. Samalla se on aivan kamalaa, että meitä on niin paljon, joiden elämää narsisti pilaa. Oma narsisti on vielä pata laiska, en tiedä kuuluuko sekin taudin kuvaan. Tänään olen kuullut kolmet huudot/haukut tekemistäni ja tekemättömistä töistä. Onko kevät vaikein aika narsisteille? Välillä tuntuu etten enää jaksa, mutta lasten vuoksi sitä jaksaa. Milloin on sopiva ikä kertoa lapsille totuus isästä? Olen kohta elänyt 28 vuotta hänen kanssaan. Aivan liian kauan.
Narsistinen luonnehäiriö on äärimmäisen harvinainen, alle prosentti väestöstä. Narsistisia piirteitä sen sijaan löytyy kaikista, enemmän tai vähemmän. Pelkästään lähimmän ihmissuhteen käyttäytymisen perusteella ei voi tehdä tätä diagnoosia, diagnoosia varten täytyy löytyä perusteita muistakin ihmissuhteista: parisuhde on niin monimutkainen vuorovaikutussuhde, että siinä käyttäytymismallit voivat jumiutua/sairastua ilman kummankaan osapuolen persoonallisuushäiriötä. Siksi olisikin olennaista miettiä omaa osuuttaan parisuhteen ongelmiin; vaikka toinen olisikin luonnehäiriöinen on kuitenkin itse mennyt hänen kanssaan parisuhteeseen ja jotta tulevaisuudessa ei ajautuisi hankaliin ihmissuhteisiin oman itsen ymmärtäminen on olennaisempaa kuin kumppanin vikojen etsintä.
Kiitos ”Mariia” tärkeästä kommentista!
Tässä puhut asiaa. Olen epäillyt mieheni olevan narsisti, mutta hän on myös raitis alkoholisti. Nämä usein kulkevat käsikädessä. Silti olen muutaman kuukauden erillään asumisen aikana työstänyt parisuhdettamme myös omasta näkökulmastani. Yritän saada mieheni ymmärtämään terapian tärkeyden,jotta menneisyyden katkeruus tulisi purettua. On paljon asioita jotka eivät edes liity nykyiseen suhteeseen, mutta onko se sitten narsistinen ominaisuus vetää nekin mukaan nykyhetkeen? Ja minunko tehtävä on nekin ottaa hoidettavaksi? Oman itseni tutkiminen ei ole koskaan ennen ollut näin tärkeää.
Tämä. Mun miehellä on paljon narsistisia piirteitä, mutta luulen ettei hän silti ole narsisti. Häntä on lapsena toistuvasti pahoinpidelty ja kohdeltu tunnekylmästi ja julmasti. Se on jättänyt jälkensä – puolustusmekanismit on vahvat ja muistuttaa narsismia. Mut sit kun hän on luottavainen ja rento oma itsensä, ”narsismi” väistyy. Näitä hetkiä on vaan paljon paljon vähemmän kuin toivoisin.
Tämä vaan esimerkkinä siitä, että asiat ei oo aina sitä miltä näyttää ja diagnoosin tekeminen vaatii syvempää ymmärrystä.
Keskittymishäiriö. Koulutodistuksen käytös- ja huolellisuusarvosanat 5 ja 6. Käytöksen poikkeavuudesta johtuen lapsena -äidin suusta – SINÄKIN SIINÄ MUN TIELLÄNI – ja nuorena lähiympäristön palutteesta tunne erilaisuudesta. Puollustuskannalle-seurauksena itsekkyys ja aikuisempana kodin ulkopiuolella älyttömyyksiin menevä miellyttämisen tarve. Ei syvälisiä ystäviä koulu- työkavereista, naapureista. Ryyppykavereita kyllä saisi. Hakee kuunkin taivaalta kumppanilleen n. 2v kunhan saa varmuuden. ettei tuo tuosta heti lähde. SYY lapsi, mieluiten useampia – ne kun on niin ihania.. SITTEN SE ALKAA
Kyllä sulla on sitte ihana mies ihastelijoille olen sanonut viime vuosina – näkisitpä vaan millainen se on kotona—
Onko narsistien kanssa eläville tai eläneille mitään tukiryhmää pks:lla tai esim Facebookissa. Oma tilanteeni on sellainen, et olen muuttanut jo pois yhteisestä kodista, jossa on myös pienet tyttäremme. Hän saa minut kuitenkin pidettyä otteessaan ja vaikka hän päivittäin haukkuu minua, niin silti koen rakastavani häntä, enkä pääse hänestä irti. Olen siis mies ja koen, että elämäni on paskana ja toivon ihmettä että rakastamani nainen muuttuisi. Aina kun olen pääsemässä hänestä irti, niin hän tekee jotain sellaista, et rakastun häneen uudelleen
Hei Jussi!
Kysymiäsi tukiryhmiä on Facebookissa mm. perustamani ”narsismi.info -keskustelu”.
Ryhmän tarkoitus on antaa jäsenilleen vertaistukea ja kuuntelevaa, sekä kunnioittavaa keskustelua.
Narsistien uhrien tuki ry:n nettisivuilta voit käydä katsomassa pääkaupunkiseudulla toimivia vertaistukiryhmiä.
Toivon sinulle hyvää syksyä!
Tuota kommenttia ihmettelen, että hilitse itseäsi ja älä lähde narsistin riitaan. Sen on aika raskasta kun kuuntelee narsistin huutoa. Raivoaa niin kauan että.toinen väsyy. Ei minun hermot ole kertaakaan pitänyt, vaan hän on saanut minut riiitaan matkaan haukkumalla minua. Onko kellään konstia tälläiseen tilanteeseen?
Täällä ne narsistin uhrit sönköttää kuinka narsistin kanssa on niin vaikeaa elää mutta ei tule ajatelleeksi sitä että omalla käytöksellään provosoi toista. Narsistit eivät tarkoita pahaa heidät on vain ymmärretty väärin
Huh kun nämä tekstit kuulostaa ihan omalta elämältä. 20.v avioliittoa takana ja 22.v on tunnettu. Nuorina siis rakastuttiin ja monia asioita laitoin lapsellisuuden ja ajattelemattomuuden piikkiin. Nyt viimeisen vuoden aikana asiat on pikkuhiljaa kärjistynyt niin pahaksi ettei muuta vaihtoehtoa ole edessä kuin muutto erilleen lasten kanssa. Onneksi nuorinkin on jo yli 10.v niin ettei ihan pienistä ole kyse. Olen palvellut ja passanut aivan liian kauan asioita tälle vaativalle ihmiselle ja siitä huolimatta mikään ei riitä. Jos mahdollista niin minulla ei olisi edes läheisimpiä sukulaisia enää rinnalla jos mies ois saanut tahtonsa läpi. Alussa vasta olen irrottautumisessa tästä tuhoavasta suhteesta mutta onneksi on vertaistukea ym.saatavilla. Helppoa tämä ei tule olemaan ja itseä syytän siitä että olen pikkuhiljaa alistunut ja mahdollistanut käyttää itseä hyväksi.
Useampi henkilö elämässä minulla joilla voimakkaita narsistisia piirteitä, kaikilla vahva taipumus henkiseen väkivaltaan. Ensimmäinen oli äitini, hän huusi ja kuritti joka asiasta. Vaihtoi isän toiseen mieheen ja mustamaalasi isän hulluksi oikeudessa. Tämän jälkeen teki minusta siskolle äidin ja vastuullisen kaikista kotitöistä. Itse halusi viettää vapaata elämää miesystävän kanssa. Olin uupunut ja alistettu 19-v. kun pääsin pois kotoa. Lukion keskiarvo 9,5 mutta äidin sanoin ”se ei ollut 10”. Sitten tapasin exän, päihde ja mielenterveysongelmia. Kyvyttömyys hoitaa aikuisen vastuita, pakeni vaikeita tunteita päihteisiin. Isänsä oli väkivaltainen ase -insinööri ja pahoinpiteli häntä kun hän oli lapsi. Meidän juttu päättyi siihen, kun hän yritti kuristaa minut. Sitten tapasin toisen narsistin. Vaihtoehto -terapeutti. Ympärillä uskollinen naislauma ihailijoita ja kannattajia. Kotona raivokas ”uhmis” jolla kaikki oli aina pienessä, julkisesti hurmaava herrasmies. Suhde päättyi siihen että hän uhkasi hakata minut. Sitten tuli kolmas. Meni hyvinkin. Sitten tuli päihteet. Myös hänellä väkivaltainen narsisti -isä, joka pahoinpidellyt pienenä. Summa summarum. Suomi on jäätävä väkivaltakulttuuri. Toiseksi vaarallinen Euroopassa naiselle, heti Latvian jälkeen. Meillä menee heikosti..
Olen tässä nelisen vuotta ollut yhdessä narsistin kanssa, joista 3 vuotta naimisissa. Aikaisempia ihmisuhteita oli kyllä ollut ennen tätä, mutta nykyinen mies vei ”jalat alta”, kirjaimellisesti. Tapasimme ulkomailla (hän on ulkomaalainen) ja ensimmäinen vuosi kului täysin ”rakkauden” huumassa: mies vei koko ajan syömään hienoihin ravintoloihin, en ollut koskaan tavannut yhtä hurmaavaa ihmistä: komea, samalla erittäin kiltti, huomaavainen, määrätietoinen jne. Samana vuonna hän myös kosi. Silloin kuitenkin valheiden verkko alkoi pikkuhiljaa valjeta minulle: miehen jutut alkoivat olla yhä korkealentoisempia, ja selvisi että oli valehdellut minulle lähes koko historiansa ja aina selitys löytyi kaikkeen ja kaikki hänen elämässään tapahtunut oli aina ”jonkun muun vika”, lisäksi hänellä ei ollut yhtään ystävää tai läheisiä suhteita kehenkään sukulaisiin, ainoastaan tietokone oli koko hänen elämänsä (ja ammattinsa). Siinä kohtaa olisi pitänyt minunkin korkeakoulutetun jo tajuta lähteä, sen sijaan menimme pariterapeutille joka kuiskasi minulle erään käynnin jälkeen ”älä ikinä mene tuon miehen kanssa naimisiin, hän on narsisti, jos et halua ryhtyä hänen äidikseen”. No, siinä niin kävi lopulta. Itse olen vakitöissä, ja mies ei saa yhtäkään työtä pidettyä kuukautta pidempään, potkut ovat aina jonkun toisen vika. Hän ei saa kotona aikaan mitään, pelaa tietokonettaa kellon ympäri kuin teini, ja odottaa että ”ruoka- ja pyykkipalvelu” pelaa. Meillä on omistusasunto, jonka omistamme puoliksi (suuri virhe sekin oli ottaa yhteinen laina), itse joudun kaikki taloudelliset taakat kantamaan, ja mies maksaa minimisumman yhteisistä laskuista. Teen lisäksi jatko-opintoja sekä töitä, ja olen tässä suhteessa palanut loppuun monta kertaa. Miehellä todettiin lisäksi vaikea ADHD, muttei suostu lääkityksiin eikä terapiaan koska omasta mielestään ”hän on täysin terve”, hänen arjestaan eikä käytännön asioiden hoidosta (kuten laskut tai hygieniasta huolehtiminen korona-aikana), ei tule yhtään mitään, jos en muistuta joka päivä. Tämä on niin raskasta! Lisäksi mies on ollut väkivaltainen useita kertoja, joita juttuja vieläkin ruoditaan virkavallan kanssa, niistäkin hän syyttää minua, ja hänen ”tarinansa” menevät useimmiten läpi virkavallallekin samoin häntä hoitaneille lääkäreille :(. Mies uhannut myös, että jos otan eron, että vie minulta ”tuhkatkin pesästä”, sillä hänen vanhempansa ovat rikkaita ja pystyvät mihin vain, hänen veljensä vaimo otti eron, ja hänen vanhempansa tosiaan veivät naiselta kaiken: mies sai yksinhuoltajuuden, talon ja kaiken, nainen pistettiin kadulle rahattomana.. Olen koko ajan elätellyt toivoa, että mies muuttuisi, ja että saisin sen ”hurmaavan miehen” takaisin, joka hän alussa oli, mutta se oli pelkkää näytelmää. Onneksi yhteisiä lapsia ei ole sitten olisi vielä hankalampaa varmasti :( Itsellä biologisesti aika kohta loppuu kesken hankkia perhettä, ja enemmän kuin mitään haluaisin lapsia ja äidiksi. Tämä on niin raastavaa, pitäisi valita jatkaako tässä liitossa vai jatkaako elämää eteenpäin ja yrittää löytää tasapainoisempi puoliso, jonka kanssa perheen voisi perustaa. Onneksi on hyvä terapeutti itsellä, muuten en jaksaisi päivääkään. Nyt asumme miehen kanssa erikseen, se on jonkin verran parantanut tilannetta ja suhdetta. Mutta tämä liitto tuntuu olevan tuhoon tuomittu, ja pitäisi varmaan jostakin kerätä voimia vaan lähteä.
9 vuotta sitten tapasin elämäni naisen,hän oli kaikkea mitä kaipasin ja tarvitsin silloin.
Suhde meni tosi nopeaa eteenpäin,3vk ja asuimme jo yhdessä,pari kk eteenpäin ja hän oli raskaana,alle vuosi tapaamisestamme olimme ostaneet yhdessä talon,muuttaneet hänen kotipaikkakunnalleen(minulla jäi kaikki ystävät ja perheen jäsenet omaan kotipaikkakuntaani) ja menneet naimisiin. Tämän jälkeen alkoivat riidat jotka tuhosivat minun ja lapsemme mielenterveyttä.olin MTT:n asiakkaana 6 vuotta suhteestamme ja syytin itseäni koko ajan riidoistamme ja samalla mietin että miksi oloni ei parane vaikka olen ammattilaisten hoitamana koko ajan.
Reilu puoli vuotta sitten muutimme erilleen,ja eikä hän sen jälkeen enään jaksanut pitää maskiaan ollenkaan kasvojensa edessä. Näen pienen välähdyksen valoa tunnelin päässä,mutta tiedän että tulee olemaan vielä todella raskaita vuosia edessä..
Toivottavasti tämä viesti auttaisi ihmisiä jotka ovat samassa tilanteessa,hakemaan apua itselleen ja ymmärtämään ettei Narsisti muutu,vaikka hän välillä näyttääkin sitä ihanaa puoltansa mihin on aikanaan Rakastunut ja ihastunut.