Narsisti ja liian kiltti vetävät toisiaan puoleensa kuin magneetit

Onko asiakkaillasi, niillä, jotka ovat kärsineet narsistityyppisen henkilön käyttäytymisestä samankaltaisia luonteenpiirteitä?, kysyi yksi kollegani. Kyllä, vastasin.

Usein he jotka ovat kärsineet narsismista lähi-ihmissuhteissa ovat hyvin kilttejä. He ovat herttaisia, sydämellisiä ja herkkiä. Niitä, jotka antaisivat kaikkensa ja vähän vielä enemmänkin auttaakseen toista. Heidän empaattisuuteensa ja hyväntahtoisuutensa asettavat yleensä toisten toiveet omien edelle.

Kun hän voi hyvin, minäkin voin hyvin”

-kertoi 20 vuotta narsistin kanssa avioliitossa elänyt naisasiakkaani.

Moni on puhunut myös ”sinisilmäisyydestä”,  kauniista piirteestä joka kuvastaa mm. lapsenomaista uskoa hyvään. Henkilö uskoo hyvään, ihmisten hyvyyteen. Toivoo, sekä luottaa asioiden palaavan ennalleen kaiken tapahtuneen jälkeen ja uskoo ihmisten muuttuvan. Liian kiltti, kiltteydestä kärsivä voi muuttua, narsisti ei. Narsistin on mahdotonta muuttaa sitä minkä ei itse tiedosta olevan olemassa.

Tunnistamaton läheisriippuvuus haittoja aiheuttamassa

Puhutaan myös läheisriippuvuudesta. Sana huokuu negatiivista sävyä, mutta on piirre, joka kertoo myös ihmisen empaattisuudesta ja hyväsydämisyydestä, sekä  halusta pitää huolta toisista ihmisistä. Läheisriippuvuutta ei ole pelkästään narsistien uhreilla, vaan esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan töissä se on hieno avu.

Narsistin kanssa herkästi suhteeseen ajautuva läheisriippuvainen henkilö kärsii usein taustalla olevasta yksinjäämisen pelosta.  Työnohjaaja Mari Huusko kertoo Helsingin sanomien artikkelissa (12.2.2016) yksinjäämisen pelon aiheuttavan hyväksynnän hakemista läheisiltä. Huusko kuvaa läheisriippuvuuden olevan yleisemmin naisten, kuin miesten ogelma. Ns.kiltin tytön syndrooma, jossa puurretaan ja halutaan menestyä ja kaivataan jatkuvaa kiitosta.

”Jos ongelmia ei tiedosteta, läheisriippuvuuden uhri voi toistaa kuviota omassa parisuhteessaan ja perheessään.”

(Läheisriippuvainen kontrolloi ja pelkää hylätyksi tulemista- ”Läheisriippuvuus on tyypillisesti kilttien tyttöjen ominaisuus”, 12.2.2016, Helsingin Sanomat)

Tunnistaessa läheisriippuvuuden piirteitä on mahdollista pitää huolta siitä, ettei anna kenenkään käyttää hyväksi omaa kiltteyttään ja hyväntahtoisuuttaan. Rajojen asettaminen on läheisriippuvuuden tunnistamisen jälkeen merkittävä ja tarpeellinen askel.

Oppiessa arvostamaan itse omaa itseään, ei arvostusta tarvitse hakea enää ulkopuolelta, toisilta ihmisiltä.

Rajojen asettamisen ja niistä kiinni pitämisen tarkoitus on suojata herkkää henkilöä, joka usein automaattisesti viehättyy vastakkaisesta persoonasta, kuin mitä itse on. Jokaisen tulisi tietää, ettei kenenkään tarvitse yrittää sopeutua kärsimyksiä ja pahaa oloa aiheuttaviin tilanteisiin. Ei tarvitse yrittää miellyttää henkilöä, kuka aiheuttaa pahaa oloa sanoillaan ja teoillaan. Näin tehdessään on täydellinen uhri narsistille, joka polkee ja alistaa sen kuka rooliin suostuu ja alistuu.

Terveesti itsekäs

Nyt vuosia myöhemmin olen sen ymmärtänyt, yritinpä mitä vaan, käyttäydyinpä miten ystävällisesti vaan, mikään ei kelvannut. Mikään ei olisi ikinä tullutkaan kelpaamaan. Yritin mukautua hankaliin tilanteisiin. Yritin muuttaa käyttäytymistäni hyväksyvämmäksi. Nyt ymmärrän, ettei sillä ollut merkitystä. Syy ei ollutkaan minun“.

-kertoi 60 vuotias naisasiakkaani, joka oli viimeisen kymmenen vuoden ajan potenut kovaa syyllisyyttä ja ahdistusta entisen puolisonsa vähättelyjen, moitteiden, haukkujen sekä manipuloinnin vuoksi.

Ymmärrys siitä, ettei tarvitse menettää omaa itseään ja itselle tärkeitä asioita, sekä arvojaan toista miellyttääkseen ja ettei ole huono ihminen, jos kieltäytyy huonolta ja väärältä tuntuvalta kohtelulta on helpottavaa.

Vastakkaiset kappaleet vetävät toisiaan puoleensa

Kiltti läheisriippuvainen ihminen ja narsisti vetävät toisiaan puoleensa, kuin magneetit. Molemmat palvelevat toistensa tarpeita. Kumpikin saa toisiltaan sitä mikä saa heidän olonsa tuntumaan tärkeiltä ja rakastetuilta. Hyväksytyiltä.

Ben Malinen kirjoittaa Taakkana läheisriippuvuus – kenen elämää elät? -teoksessaan (2014) kuinka narsisti tarvitsee ja haluaa huomiota, kunnioitusta, huolenpitoa, ylistämistä ja kehuja. Liian kiltti ja läheisriippuvainen taas haluaa ja on valmis niitä antamaan.

Liian kiltti ja läheisriippuvainen ihastuu helposti narsistiin, koska narsistilla on niitä piirteitä, joita läheisriippuvainen ihailee ja haluaa. Itsevarmuutta, mikä todellisuudessa vain peittää huonoa itsetuntoa, äärimmäistä rohkeutta ja suurta ihmiset hurmaavaa olemusta.

Narsisti ajattelee, että maailma on hänelle kiitollisuudenvelkaa. Hän kokee, että hänellä on oikeus erityiskohteluun ja palveluihin. Hän kysyykin, mitä maailman kuuluu hänelle antaa.

Läheisriippuvainen taas tuntee olevansa kiitollisuudenvelassa toisille ja koko maailmalle, joten hän kysyy, mitä hän voi antaa toisille ja miten hän voisi pelastaa koko maailman”.

(Malinen, 2014: 89)

Kaksi erilaista maailmaa

Suhteesta narsistiin on yleensä hyvin vaikea lähteä ja irrottautua. Liian kiltille, läheisriippuvaisella henkilölle se tuottaa suuria vaikeuksia, vaikka henkilö ymmärtääkin, että häntä kohdellaan huonosti ja väärin. Läheisriippuvainen ottaa tavallisesti toisen tunteet omalle vastuulleen ja unohtaa näin oman hyvän, sekä omat tarpeensa.

Empatiaan kykenevän, muita aidosti ja suuresti huomioivan on vaikea ymmärtää ettei hänen ajattelu ja toimintatapansa ole kaikilla samankaltainen. Yhtä vaikeaa on narsistin ymmärtää toisenlaista maailmaa, kuin mitä hän itse kokee, kuinka jotkut eivät toimi ainoastaan oma etu ja hyöty edellä.

Narsistille jo varhaislapsuudessa tapahtunut vajaaksi jäänyt minuuden kehitys aiheuttaa sen, ettei hän osaa nähdä maailmaa muuten, kuin lapsenomaisesti oman itsensä ja omien tarpeidensa kautta. (Myllärniemi, jotte.info/narsismi)

Narsistin kanssa lähisuhteessa olevan usko ja toivo siihen, että narsisti muuttuu näyttäytyy usein läheisten silmissä hyvin toivottomalta. Se aiheuttaa turhautumista, väsymistä ja jopa välien rikkoontumista narsistiin uskovaan kilttiin henkilöön.

Kahden täysin erilaisen maailman kohdatessa ne täydentävät ensin toisiaan täydellisesti. Lopulta, kun näiden kahden vastakkaisen maailman erot alkavat tulla esiin on erilaisuus niin merkittävää, etteivät ne voi enää elää sovussa. Syttyy sota, jossa narsistinen maailma kadehtii ja vihaa, koska huomaa, ettei saakkaan omaan maailmaansa sitä mitä toisessa maailmassa ihaili. Jos tuo maailma murretaan, ei sitä tarvitse enää kadehtia. Näin narsistin lähellä elävä joutuu unohtamaan omansa, jotta sopu heidän maailmojensa välillä säilyisi.

Ollako vai eikö olla?

On tavallista, että irrottautumis- ja eroyrityksiä on monia. Eroamisen on usein tehnyt vaikeaksi myös se, että narsisti on voinut käyttäytyä hyvin fiksusti ja tilanteeseen toivotulla tavalla töppäilyjensä jälkeen. Moni narsistin kanssa lähisuhteessa ollut on kuvannut aidoksi tulkittujen anteeksipyyntöjen ja kirjallisten lupauksien ja sopimusten olleen riittävän uskottava vakuus asioiden muuttumisesta. Valitettavasti kuitenkin turhaan.

Monet asiakkaani puhuvat ”on-off- suhteesta”, johon vihdoin on tullut viimeinen piste. Sietokyky sille, mitä kestetään ja mitä ei on saanut viimeisen silauksen, jonka johdosta eropäätös on tehty.

Narsististen lähisuhteiden dynamiikkaa on kuvattu diktaattorin vallassa elämiseksi, jossa on ollut henkistä väkivaltaa, manipulointia, patologista valehtelua, pettämistä sekä taloudellisiin vaikeuksiin tahallaan saattamista. Lapset ovat surullisen usein joutuneet olemaan läsnä kaikissa edellämainituissa tapahtumissa.

Paluu rajoihin

Kiltin ja läheisriippuvaisen henkilön on tärkeä oppia tunnistamaan itsessään niitä piirteitä, jotka altistavat häntä huonolle kohtelulle. Rajojen asettaminen on yksi tärkeimmistä seikoista, mitä ihmisten tämän asian suhteen tulisi oppia tekemään.

On osattava sanoa mitä minulle saa tehdä ja sanoa. Mitä minulle ei ehdottomasti saa tehdä ja sanoa ja mitä sitten jos joku uhkaa ylittää rajani?

Narsistille nämä rajat on oltava hyvin tiukat. Niistä tulee pitää kiinni erittäin tarkasti. Yksikin lipsahdus voi viestiä siitä, etteivät rajat nyt niin tärkeitä olekaan. Jos henkilö päätyy jäämään suhteeseen narsistin kanssa, eivät rajat kuitenkaan ole tie onnelliseen tai tasavertaiseen ja tasapainoiseen parisuhteeseen.

Narsistien uhrien tuki ry:n nettisivuilla, ”Narsisti kodin valtiaana” -osiossa kuvataan kuinka rajoja asettavan osapuolen ogelmana on usein kuitenkin se, että rajoja asettava henkilö joutuu elämään jatkuvassa puolustusasemassa tai luomaan ikään kuin äiti-lapsi suhteen narsistin kanssa. Tällöin narsistin kumppani joutuu ottamaan etäisyyttä narsistiin ja menettää näin ollen vähäisetkin läheisyyden rippeet.

Rajojen asettaminen ja niistä kiinni pitäminen vaativat usein lopullisen eron ja välimatkaa narsistiin. Rajat ovat normaalia tervettä itsekkyyttä, niistä ei tarvitse tuntea syyllisyyttä. Terve itsekkyys ja narsistinen itsekkyys ovat kaksi eri asiaa. Nämä on tärkeä oppia erottamaan toisistaan.

Näytelmästä kohti luontevaa toimintaa

Olemme puhuneet useiden asiakkaideni kanssa siitä, kuinka itseä puolustaessa on osattava edes hetken vakuuttavasti näytellä olevansa varma siitä, että tässä menevät minun rajani, eikä niitä saa ylittää.

”Näytelmän” jälkeen voi taas olla oma ihana herttainen ja ystävällinen itsensä. Omaa itseään ei tarvitse kokonaan muuttaa, mutta rajojaan suojellessa on osattava olla vakuuttava.

Ajan myötä tuo ”vakuuttava näytelmä” voi jäädä luonnolliseksi toiminnaksi, suojelemaan omaa minää, ilman ”näytelmä” osaa.

Kirjoittanut: Jenni Kiviniemi, 11/2015

Kirjoitusta muokattu 16.5.2017

 

Lähteet:

Jokinen Brita, Narsisti keskellämme, 2012, Minerva Kustannus Oy

Malinen Ben, Taakkana läheisriippuvuus- kenen elämää elät?, 2014, Kirjapaja

Myllärniemi Jorma, Narsismin käsite, 2014

Narsistien uhrien tuki ry:n nettisivut, ”Narsisti kodin valtiaana”

”Liikaa parjattu riippuvuus”, Tehy-lehti, <www.tehy-lehti/liikaaparjatturiippuvuus/, 13.11.2015

Läheisriippuvuus on tyypillisesti kilttien tyttöjen ominaisuus, Pääkkönen, 12.2.2016, Helsingin Sanomat

”Läheisriippuvuus, oivalla oma vastuu elämästäsi ja elät”, Läheisriippuvaiset ry- nettisivusto <www.laheisriippuvaiset.com/>, 13.11.2015

 

19 vastausta artikkeliin “Narsisti ja liian kiltti vetävät toisiaan puoleensa kuin magneetit”

  1. Julkaisen alla lukijoiden lähettämää palautetta artikkelista. Julkaisuihin on pyydetty kirjoittajan lupa.

    17.11.2015
    Monia asia kolahtaa täällä exään ja osa minuunkin.. usko paremmasta mutta paskat.. toinen nainen etsitty ja kihlattu joka tällä hetkellä ihan exäni lumoissa… Itsekkin miettinyt omalta kohdalta miten on ollut sokea ja sinisilmäinen asioihi, vaikka moni ystävä ennenkaikkea oma äiti sanonut että kaikki tuossa ihmisessä ei ole kunnossa.. näki kirjaimellisesti exäni läpi.. mie pöljä en kuunnellut uskoin vaan aina parempaan ?”
    -Tiia

    16.11.2015
    Teksti on ihan omasta ex elämästä? tuo kiltteys ja se että oli niin tyhmä kun kuvitteli vuosia kaiken vielä muuttuvan hyväksi. Loppuaikoina pelkäsin eroa kun tiesin että elämästäni tehdään vielä aiempaa kamalampaa.
    -Marja

    16.11.2015
    Hei Jenni.
    Luin juuri kirjoituksesi ”Narsisti ja liian kiltti vetävät toisiaan puoleensa magneetin lailla” ja siltä istumalta etsin yhteystietosi. Olen itse psykiatrinen hoitaja ja tuo liian kiltti nainen. Minulla on 6-vuotias tytär miehen kanssa, jonka uskon olevan narsisti. Hänen tekonsa ja puheensa minua kohtaan ovat olleet jotain, mitä en olisi aiemmin kuvitellut parisuhteessa joutuvani kokemaan. Olemme eronneet, palanneet ja melkein menetin mielenterveyteni siinä suhteessa. Kirjoituksessasi kaikki kohdat osuivat ja upposivat. Anteeksipyynnöt, lupaukset muutoksessa, jopa polvillaan sateessa itkeminen. Puhumattakaan valehtelusta, pettämisestä ja turhautumisestani, kun kokemani teot ja tilanteet ovat pahimmillaan kääntyneet minua itseäni vastaan, kun olen niistä mennyt ulkopuolisille puhumaan.

    Olen jaloillani nykyään, mutta edelleen hetkittäin taistelen sen ajatuksen kanssa, että ”entäs jos?” Syyllisyyden siemen itää edelleen vahvasti, vaikka tarinani on sellainen, että jos se minulle kerrottaisiin, tajuaisin heti, mistä on kyse. Miten sokea omalla kohdallaan voikin olla.

    Halusin vain kiittää ytimekkäästä ja itselleni merkityksellisestä kirjoituksesta! Aion säilyttää sen tulostettuna niitä ”entäs jos?”-hetkiä varten.

    Kiitos.
    -Nainen 40v. Terveydenhoitoalalla

    15.11.2015
    Pelottavaa lukea, mutta jokseenkin huojentavaakin koska tässä kirjoituksessa oli juuri sitä mitä olen ajatellu ja kokenu…
    -Janne

    15.11.2015
    Läheisriippuvaisuus ei kuitenkaan ole ainoa syy alttiuteen narsistin uhriksi joutumisella. Toinen, myös minun oma syyni miksi minusta tuli narsistin uhri on uhrin oma lapsuus. Vanhempieni alkoholismin ja välinpitämättömyyden vuoksi en osannut arvostaa itseäni ja ”väärä seura tuntui oikialta”. Tosin alussa narsistini kyllä hämäsi minut täydellisesti, mutta jo yhteenmuuton jäläkeen oli ensimmäiset merkit ilimaassa…
    -Maarit Valtonen

  2. Juuri noin. Olen kokenut kaiken tuon. Ja on edelleen vaikea uskoa, että asiat olivat noin. Muisti kultaa asiat ja haluaa muistaa vain hyvät jutut.. mutta ei ne mihinkään muutu.

  3. Hei!
    Olipa todellakin kirjoitus, joka pysäytti hetkeksi. Kuin suoraan omasta menneestä elämästäni.
    Tämä kolmentoista vuoden helvetti on onneksi jäänyt taistelujen jälkeen jo vuosia sitten, mutta tavallaan vaikuttaa elämääni aina, jos ei muuten niin lastemme kautta.
    Nuorena rakastuin juurikin tuohon itsevarmaan, rauhalliseen, fiksuun ja turvallisen oloiseen mieheen. Alku meni hienosti, tosin mustasukkaisuus oli kuvioissa mukana melkein heti.
    Vuosien saatossa alkoi pikkuhiljaa lisääntyä kaikenlainen hyväksikäyttö, niin fyysinen, taloudellinen kuin henkinenkin. Olin pohjaton kaivo, josta ammennettiin kaikki, mutta tilalle ei tullut mitään. Manipulointi, turvattomaksi tekeminen, sitominen, väkivallan uhka ja totetus, lasten eriarvoiseksi asettaminen, valehtelu, pettäminen, kaikki. Halveksunta koko ihmiskuntaa kohtaan, kukaan ei ole riittävän hyvä hänelle.
    Erosimme, puolen vuoden ajan hän kulki katsomassa, ”montako miestä täältä saa heittää pellolle”, tekosyynä tulla katsomaan lapsia. Sitten ääni kellossa muuttui, kyyneleet, anteeksi anominen, ” anna tilaisuus, pidän sinua kuin kukkaa kämmenellä”.
    Ja minä uskoin, ajattelin että jos olenkin itse tehnyt elämäni suurimman virheen ja pilannut samalla lasten elämän. Menimme yhteen. Seuraavana päivänä takaisin muuton jälkeen alkoi vieläkin pahempi helvetti, jota kesti reilun kaksi vuotta. Sinä aikana minut melkein saatiin uskomaan, että olen mielenvikainen hullu, joka tarvitsee hoitoa. Viimeisenä pelastuksena hakeuduin ulkopuolisen ammatti-ihmisen puheille, jonka avulla sain voimia irtiottoon. Myöskään ilman lähisukua en olisi turvassa ollut.
    Kokemus on ollut niin raskas, että vielä tänäänkin niitä aikoja toisinaan surulla ja ihmetyksellä mietin, ja uuden kumppanin vihdoin tultua elämääni olen nähnyt, miten toinen voikaan toiselle olla hyvä.
    Kiitos hyvästä kirjoituksesta.
    -Äiti 41v.

  4. Kuin suoraan omasta elämästä, sitten kun lopetin suhteen niin alkoi kiusaaminen, kiristäminen, mustamaalaaminen, uhkailu ja kieroilu. Taloudellisesti ex yritti saada minut kaikintavoin vaikeuksiin ja jatkaa vaan yhä edelleen, sairas ihminen on sairas, mitä kauempana pysyy sen parempi ?

    1. Tuntuu niin tutulta, mutta toisinpäin. Lapsen äiti teki kaikki näin minulle. Apua ei saanut, ei ammattilaiset tunnistaneet, ennenkuin oli liian myöhäistä.

  5. Allekirjoitan kaiken mitä tuossa kirjoituksessa oli. Komea itsevarman mies lumoaa kiltin hiljaisen naisen ja kaikki on kun satua. Kunnes muutimme yhteen ja siitä alkoi 21 vuotinen helvetti kaikkine noine asioineen mitä tuossa kirjoituksessa oli. Henkistä- sekä fyysistä väkivaltaa ja kaikkea siltä väliltä.

    Lähdin lopullisesti pois hänen luotaan neljä vuotta sitten kaksi viikkoa ennen joulua. Toipuminen ei ole ollut helppoa.

  6. Hei!

    Kiitos koskettavasta kirjoituksesta. Olen vasta pääsemässä hänestä irti. Olen yhdessäolon aikana kokenut elämäni hurmaavimman tapailun, ihanimman karisman, itsevarman ja komean metsästäjän, palavimman intohimon, parhainta seksiä, tulisinta rakkautta, ikävintä hyljeksintää, surullisinta tunteiden kylmyyttä, tasapainottomuutta, mustasukkaisuutta, itsekkyytä, manipulointia, paniikkikohtauksia, taloudellista ahdinkoa, kiristystä, uhkailua, henkistä pahoinpitelyä.

    Nyt 3 viikkoa omillani. Ja vihdoinkin tuntuu, että voin päästä irti. Eroyrityksiä jo kymmeniä.

  7. Mielenkiintoista, että on ihmisiä, jotka ovat ottaneet ns. oikeuden omiin käsiinsä arvioida, että onko parisuhteen toinen osapuoli narsisti tai ei. Psykiatrisen hoidon mukaan se on hyvin vaikea ja vaatii pitkää osaamista, että tunnistaa, että mikä on narsimia ja mikä taas ihan tavallisen arjen selviytymistä ja myös kamppailua.
    Muotisana, jota käytetään riidoissa ja voi johtaa pahan mielen lisäksi paljon muuhunkin, johon olisi auttanut, että ihminen kuuntelee mitä toisella on sanottavaa ja kun toinen on sanonut, että miettii, että ymmärsikö sen, vai mitä toinen oikein pyrkii sanomaan. Parisuhteessa, ystävyydessä yms. niin ihmisen pitää myös tunnistaa toisen osapuolen mielipiteet ja ajatukset, eikä olla näkemättä niitä ja miettiä, että on itse täydellinen.

    1. Juurikin näin. Aidon narsistin määritelmä on äärimmäisen haastava, erityisesti siitä syystä että jokaisessa ihmisessä narsismi on olemassa myös piirteenä josta voidaan puhua. Tämä olisikin ehkä oikeampi tapa lähestyä asiaa jos kokee tulleensa kaltoinkohdelluksi ”narsistin” toimesta -tunnistaa nämä narsistisiksi piirteiksi eikä tehdä itse toiselle minkäänlaista psykososiaalista diagnoosia johon ammattilaisenkin on vaikea ottaa kantaa. Puhekielessä on toki helppo tehdä narsistin diagnoosi, mutta se taas ei ole kovin oikeudenmukaista.

      Samoin häiritsevää on, että aina kun aiheesta puhutaan, annetaan ymmärtää että jos nämä luonteenpiirteet omaa tai jos kohtelu on tällaista parisuhteessa, on automaattisesti kyseessä parantumaton narsisti, vaikka todellisuutena voi olla myös narsistisia luonteenpiirteitä omaava henkilö joka esimerkiksi todellisuudentajun hämärryttyä jostain muusta syystä ei edes voi käsittää omaa itseään sellaisena kuin on. Tästä kuitenkin voi ”herätä”, ja kohdata sen todellisuuden jota ihminen pakoilee.

      Erinomainen kirjoitus ja pidin erityisesti huomiosta jossa käsiteltiin asian lähestymistä läheisriippuvaisen näkökulmasta. Aina ajatellaan että läheisriippuvainen on aina läheisriippuvainen, eikä koskaan puhuta siitä mahdollisuudesta että läheisriippuvainen voi hyvinkin osata asettaa myös rajoja ja kehittää omaa toimintaansa.

    2. Ei ole mielekästä näpäyttää narsistin uhria siitä, että tämä tekee psykiatrisia arvioita ilman ammattitaitoa. Narsistin uhri kyllä tunnistaa narsistin, kukaan terve ihminen ei voi hyvin sellaisen ihmisen vaikutusvallassa. Parhaimmillaan narsistisen häiriön ymmärtäminen ja tunnistaminen auttaa uhria toisaalta ymmärtämään että narsistinen henkilö on kokenut vakavia traumoja elämässään ja toisaalta näkemään ne omat heikot kohdat (rajattomuus, oman hyvinvoinnin laiminlyönti) jotka ovat johtaneet suhteeseen narsistin kanssa. Psykiatrinen arvio ei ole ajankohtainen/mahdollinen mikäli narsisti ei itse hakeudu sellaiseen omasta tahdostaan. Narsisti ei ole terveesti itserakas vaan äärimmäisen epävarmuuden kautta ja luottamuksen puutteesta sairastunut harhaiseen maailmankuvaan jossa vain omaan itseensä ja omiin kykyihinsä voi luottaa ja muita ihmisiä voi kohdella tunteettomasti ja hyväksikäyttäen (kuten häntä on mahdollisesti lapsuudessa kohdeltu). Narsisti nimenomaan ei ole kykenevä tunnistamaan toisen ihmisen ajatuksia ja tarpeita, tai ainakaan tarpeeksi empatiakykyinen kunnioittamaan niitä.

  8. Kyseenalastan vähän aikaisempaa kommenttia. Vaikkakin narsisti onkin nykyään melkoinen muotisana, silti ns. ”oikeat” narsistit on mielestäni loppupeleissä aika helppo tunnistaa.. Ja näistä asioista olisi mielestäni syytä puhua paljon enempi julkisesti, olipa muotia tai ei. Tietoisuus narsisteista ei ole pahaksi, niitä on nimittäin on aika paljon tuolla, ja uhreja vielä enempi! Yks narsisti voi keretä tuhoamaan montakin ihmistä! ;)

    Sana ’narsisti’ on ehkä hieman kyseenalainen ja vanhanaikainen. Ehkä turhan vahvakin sana Suomessa! Moni psykiatri (etenkin ulkomailla – en tiedä kuinka hyvin suomessa ollaan perillä näistä) on määritellyt sanan ’narsisti’, tarkoittavan ihmistä, joka kantaa pahoja käsittelemättömiä traumoja sisällään. Yleensä johtuen rankasta lapsuudesta.
    Ja omiin kokemuksiin vedoten, mielestäni kyllä, narsisti on ihminen, joka ei ole koskaan saanut tunteilleensa ”tilaa” ja sieltä se käytös säteilee.

    Esim. lapset jotka ovat kasvaneet alkoholistiperheissä, kokeneet fyysistä väkivaltaa, eikä heillä ole ollut turvallisia ja huolehtivia vanhempia, ovat joutuneet painamaan kaikki kokemansa tunteet syvälle itseensä ja käsittelemään niitä yksin.. etenkin ne huonot.. ja tästä kaikki voi lähteä liikkeelle..

    Tunteiden avullahan me ihmiset mittaamme ja peilaamme toisistamme melkein kaiken ja koemme olevamme ”olemassa”.
    Ja jos meidät ja meidän jutut hyväksytään, tunnemme yhteenkuuluvuuden tunnetta muihin ja saamme elämälle tarkoitusta. Jos taas näitä turvallisia ja hyväksyviä ”peilejä” ei ole, niin käännämme katseemme itseemme, koemme olevamme väärässä ja etsimme sitä vikaa itestämme.

    Ja kun emme saa tunteillemme oikeutusta, emme saa itsellemme oikeutusta = seurauksena syntyy syyllisyyttä ja ulkopuolisuutta; epävarmuutta omaan olemassaoloon. Ja jos tätä tunnetta ei koskaan pääse kenellekään ”peilaamaan”, se haudataan syvälle itseensä ja siitä tavallaan otetaan oman identiteetin perusta.

    Kaikin keinoin koitetaan sit elämässä sitä pahaa oloa ja häpeää itsestään piilotella ja haetaan jatkuvaa hyväksyntää muualta. Veikkaan et monesti sitä hyväksyntää haetaan vääristä paikoista ja ihmisistä, ja se ruokkii lisää sit sitä huonoa oloa.

    Pahimmillaan ja kasvaessaan se huono olo ja häpeä alkaa ikäänkuin ohjaamaan sitä ihmistä, ja voisi sanoa että ihmisestä ikäänkuin tulee ”narsisti”; kun ne traumat alkaa ohjaamaan sitä ihmistä niin, että siitä hyväksynnän hakemisesta tulee ehto koko sen elämälle, ja näin ollen se kadottaa pienimmänkin otteen siitä oikeasta hyväksynnästä joka voisi ollakin jo läsnä. Tämä on kyllä surullista ja aika paradoksaalista sinänsä..

    Mut tällainen ihminen elää ja haahuilee täällä etsien ihmisiä ympärille, joilla kuvittelee saavansa parempaa oloa itselleen. Ts. hyväksyntää itselleen. Tämähän on periaatteessa ihan normaalia, jota kaikki tietyl tapaa tekee, mutta narsisti ei ite tajua että se paha olo on se isoin ohjuri siellä, mikä estää saamasta sitä pysyvää hyväksynnän tunnetta, ja mikä saa sen käyttäytyyn julmasti toisia kohtaan.

    Narsisti pitää itseään normaalina ja kaikki voi olla alkuukin tuntua normaalilta narsistin kaa, mut kun ne narsistin traumat taas hyökkii sieltä päälle, etenkin syvemmissä suhteissa, niin se tuttu häpeä tulee taas esiin ja sitä se narsisti alkaa sit paikkamaan myrkyttämällä se toinen ihminen alemmas mitä itse on, ja näin narsistilla on taas hyvä olla! Se narsistin oma häpeä heijastetaan toisesta ihmisestä johtuvaksi, ja narsistit löytää just ne heikoimmat lenkit mihin tarttua että se häpeän tunne saadaan toiselle aikaseksi! (Näin ei mielestäni ”terve” ihminen tee toiselle, koska ei ole tarvetta tuhota toista ja olla toista parempi, oman epävarmuuden takia!)

    Ja se myrkyttäminen ilmenee hemmetin ovelana manipulaationa, henkisenä ja/tai fyysisenä väkivaltana yms yms. niitä keinoja on älyttömästi! Hiljalleen ja huomaamatta sen uhrin sielu tavallaan revitään kappaleiksi ja identiteetti nujerretaan täysin! Siitä uhrista tulee sen narsistin häpeän kasvot (itsestä ainakin tuntui tältä)…

    Se on ihan kauhean ovelaa ja tuhoisaa mitä ne tekee.. Tavat on niin ovelat, ettei ne narsistitkaan ite niitä tajua! Voisi sanoa että narsistit imee sen kaiken hyvyyden toisesta ihmisestä pois, saamatta sitä kuitenkaan koskaan itselleen.. (ja hyvä niin! :D)

    Mut harmillisinta on että ensimmäisillä kerroilla narsistien lumoon yksinkertaisesti vaan imeytyy, sitten jälkeenpäin jos/kun/toivottavasti pääsee narsista eroon, tajuaa minkä kanssa oli tekemisissä..

    Suhteen jälkeen, uhrin ”kaunis maailma”, ja ajatus siitä että maailma on hyvä paikka muuttuukin pahaksi maailmaksi.. Ei enää tunnista itseään, eikä myöskään arvosta itseään. Kaikki se rakkaus ja lämpö mitä oli aluksi (ehkä liikaakin) on kadonnut ja imetty pois.. Alkaa prosessi rakentaa kaikki uudelleen!
    Tavallaan tämä on tosin uhrillekin hyödyksi, kun näin kiltit ihmiset voi oppia pitämään rajoja paremmin, oppiläksy voisi tosin olla vain paljon paljon kevyempi. :D

    Mut kun tämmönen tulee omalle kohdalle niin sen vaan tietää, voi kestää nimittäin vuosia toipua tuollaisesta suhteesta.. Se on ihan erinlaista kun normaali parisuhde tai ero! Niin se vaan menee! Itse oon ollut oikea narsujen supermagneetti. Ihmettelen miten oon elossa vielä.. :) Onni kuitenkin onnettomuudessa, aika helposti nykyään katse alkaa lävistään nämä ihmiset ja helposti itse ainakin huomaan pedon merkit ilmoilla kun niitä on, ja silloin juoksen karkuun ja äkkiä! Toivottavasti en enää koskaan joudu narsistin hampaisiin.. :D

    Tsemppiä vaan kaikille muillekin uhreille! Narsistit ei koskaan muutu.. meidän täytyy muuttua ja olla varovaisempia! Siksi nämä tarinat on mielestäni tärkeitä! Pahoittelen jos on kärjistettyjä esimerkkejä, en ole mikään asiantuntija, kirjoitin omia ajatuksiani vain! Toivotaan että edes se auttaa jotain, kun tietää että täällä on kans yksi selviytyvä uhri lisää! Ei olla yksin täällä! :)

    1. Olen kuunnellut Haloo Helsingin kappaletta rakas siinä tulee hyvin esille narsistinen suhde.. se oli sun lämpös jolla mut koukkuun sait..jne. tulee kyyneleet kun sitä kuuntelee.

  9. Hei. Kiitos kirjoituksestasi. Mun erosta jo 13 vuotta mutta edelleen ’kärsin’ entisestä. Paljon olen mennyt eteenpäin erotilanteesta mutten ehkä en ole sulkenut tilannetta(pystyykö sellaiseen). Viimeinenkin lapsista pian aikuinen,enää ei taloudellista ruinaamista elatuksen suhteen.. En ole pystynyt toiseen ihmissuhteeseen eron jälkeen. Huvittavinta(?) että tunsin pettäväni exääni jos olin toisen seurassa. Hän petti minua xx kertaa kyllä.

  10. Isosiskoni narsisti, minä 12 v. nuorempi erityisherkkä. Näinkin voi olla. Eikä ole ollut helppoa…

  11. Narsisiti ihan kansankielessä itserakas ja itserakkaalle löytyy kyllä synonyymejä. Se joka ei ole kokenut tuota taivas helvetti liittoa on vaikeaa käsittää mitä siinä oikein on, ne mitkä ovat kokeneet sen ja päässeet eroon on pitkä toipumisprosessi edessä. Heille energiaa toipumiseen ja kykyä/ voimaa katkaista välit kyseisen kaltaiseen henkilöön mielellään kokonaan tai jos yhteisiä lapsia on olemassa niin mahdollisimman vähiin. 11V avioliiton 4vuoden ihanassa liitossa ja 7vuoden maanpäällisessä helvetissä ollut ihminen. Ja toivon että en koskaan enään lankea tuollaiseen ihmiseen…

  12. Vielä niin haavoilla. Ja vasta erilleen päätynyt. Ja todennut että elämä voi silti olla samaa tai pahempaa helvettiä kun on lapsia ja yhteistä velkaa. Niillä saa kiristettyä todella hyvin.

  13. Kiitos oli todella hyvää tekstiä! Olen itse asiassa viimeisen puolen vuoden aikana lukenut tämän useamman kerran. Erosin narsistista päälle puoli vuotta sitten. Joku kirjoitti että ”oikeat” narsistit tunnistaa heti. En usko tähän pätkääkään. Minun unelma prinssini muuttuikin muuksi.. se on varmasti monelle tuttu tarina.. mutta hän oli todella fiksu ja taitava puhumaan ja manipuloimaan.. sai jopa isäni vielä uskomaan itseensä kun oli mm. Vetänyt minua alasti pitkin lasin siruja ja koittanut tukehduttaa minut piha soraan. Vieläkin hän ottaa viikon loppuisin yhteyttä.. odotan käräjiä useista pahoinpitelyistä. Narsistin pään sisälle ei pääse, mutta elän siinä toivossa että pääsen joskus ihmisestä vielä kokonaan eroon.

    1. Kiitos Mimmi hyvästä palautteestasi! Olen kanssasi samaa mieltä, ettei narsistista persoonaa pysty heti tunnistamaan. Se on ammattilaisillekin hyvin haastavaa. Toivon sinulle paljon voimia oikeudenkäyntiin, sekä tulevaisuuteesi!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *