Lapin isäntä opettaa onnellisuutta

Onnellisuus on tärkeää, sehän on selvää. Isänpäivän lähestyessä olen katsellut tuota Lapista kotoisin olevaa miestäni. Olen katsellut lapseni isää miettien, mikä tekee tuon miehen onnelliseksi? Se vaikuttaa onnelliselta. Se on sanonutkin olevansa onnellinen, kunhan sillä on oma pieni perhe lähellään, terveys, hyvää ruokaa, työ, välillä jotain ekstra mukavaa ja sali. Jep sali ja ne puntit siellä (ja sitä rahkaa, sitä on oltava, paljon).

Koska olen itsekin kotoisin Lapista, halusin saada onnellisuus ajatuksia kotokaupunkini ihmiseltä. Mikä tekee lappilaisen onnelliseksi ja erityisesti lappilaisen miehen? Palanderin Kallelta, tuolta pohjoisen syöksysankarilta olisi voinut saada paljon sinne tänne syöksähteleviä suuria ajatuksia, mutta minusta Tornion Maken elämänote on viehättävämpi.

”Tästä vapaiden viimeisestä päivästä on muodostunut meille sellainen rutiini toimi, että ollaan kahdestaan kokopäivä. Musiikkia, pelejä, hyvää ruokaa, siivousta, pyykkien pesua, itkua ja naurua, tunteita joka suuntaan. Välillä hermot menee molemmilla ja välillä ”hokisenset” on ihan tapissa. Sanoisinko, että tässä kodissa asustelee kaksi pallosalamaa. Iltapäivällä on jo sitten hiljaista. Iloa sinunkin torstaihin. Heippa ja soitellaan! M&M ” 3.11.2016

Markon Facebook-päivitykset ovat rentouttaneet kaupunkilaistumaan päin menevän lappilaisen mieleni. Niissä tuo pohjoisen pieni, mutta suuri ja hieno mies on kiehautellut 6+8 sörrit aina aamuisin ja päräyttänyt urheasti hopealla Toyota Corollallaan sorvin ääreen Outokummulle. Tuolle jättiläismäiselle tehtaalle, joka on jo useiden vuosikymmenien ajan taannut vakautta torniolaisten kotitalouksiin. Tuolle tehtaalle joka saa aikaan työntekijöiden vuoronvaihdon yhteydessä Röyttäntielle sen Tornion yhden ja ainoan ruuhkan.

Työviikon lopuksi on Marko napannut napanterin tai kaksi, jos tarve niin on vaatinut. Fitness villityksen tuomaa stressiä, lihasmassan menettämisen pelkoa tai terveellisen ruokavalion ojaan suistumis huolta ei ole kuulunut eikä näkynyt.

Tornion Ice Hockey Clubissa sekä Tornion Palloveikoissa poikasena SM-kultaa jääpalloilleen miehen elämä etenee edelleen mukavan liukkaasti. Esipuheeni loppuu tähän. Annan Markon itsensä jatkaa Lapin miehen onnellisuudesta. Ole hyvä Marko ja tervetuloa etäterapiavastaanotolleni! Kiitos! (kuvittelisin hänen kohteliaana lappilaisena isäntänä sanovan.)

Lapinmiestä haastatellaan

Oleksie Marko onnellinen mies?

Kiitos kysymästä, kyllä mie taidan kuule olla onnellinen.

Asteikolla 0-10, mikä on sinun mielestä tarpeeksi, jotta voi olla onnellinen?

Kait sitä voi olla jo nolla- luvusta lähtien onnellinen. Se tuo onni on meikäläisen mielestä päästä kiinni. Tervepäinen osaa olla onnellinen vaikka välistä kaikki onki päin persettä.

Kerro mulle viis asiaa mitä lappilainen mies tarvii, jotta se voi hyvin?

Hahahaaaa viinaa ja *piiiip* (viittaa seksuaalisen haluunsa), kait sitä muuta tarvi. No joo siihen ois kylkeen hyvä saada ystäviä ja kavereita. Kait se täällä pohjolassa on melko tärkiä tuo työpaikkaki siihen hyvinvointiin, vaikka ainahan seki vastaa hermoon herätä aamuyöllä ja lähteä töihin. Onni ja vitutus siis samassa.

Kumman ajattelutyylin sie valittet: tyylin, jossa nostetaan asioista esiin niiden huono puoli vai tyylin, jossa vastoinkäymisistäkin etsitään ja löydetään huumoria ja käännetään vastoinkäymiset voitoksi? Kerroks mulle ainaki kaks hyvää syytä miksi valittet sen tyylin minkä valittet?

Mie taidan olla monlempia, perus lapinjäärä jolla on kaikki päin helvettiä, mutta silti onki kaikki hyvin. Se on monesti helpompi vetää läskiksi entä ajatella aivoila. Toisaalta mie piän, että on hyvä olla vähän molempia. Hyvä minä.

Mitkä elämän alamäet on opettanu sinua eniten?

Aikoinaan tullu oltua vähän liian paskoisa piireisä. Tuota taakkaa kannan varmaan hautaan asti, se on avartanut aika paljon omaa ajatusmaailmaa.

Mikä on paras oppi mitä Lapin mies voi alamäistä saaha?

Lisää vittumaista sinniä.

Ihan tähän väliin vain kysyn, että voiko lappilainen isäntä sanoa sanan ”ihana” ilman, että se on liian akkamaista?

Tottakai voi, mie sanoin viimeks yhele akalle että opa ihana tämä rommitoti. Me muuten *piiip* (harrastivat hellää läheisyyttä) sitte aamuyölä.

Miten kunnon Lapin isäntä toimii jos sille sanotaan, että se onki ollu väärässä? Kattooko se peiliin vai tinttaako suorilta turpaan?

Nokka poskele vaan! No ei kait sitä ennää semmosta. Kait sitä katselee peiliin ja toteaa, että komeus on vakio ja tuumailee että en ollut väärässä, annoin hälle nyt siimaa.

Mikä sinusta naisissa/Lapin emännissä on kaikista parasta?

Mie tykkään, että akat on ihania semmosenaan, kauneutta lisää jos akalla on aivot. Itterakkaat ämmät hirvittää. Ne muuten hirvittää meitä kaikkia miehiä…tai no kehäkolmosen sisällä asustavista ole niin varma. Kuspäät. (lappilaista huumoria, tiesithän?)

Miten lappilainen mies kohtelee naista, kun se pitelee sitä niinkö hillan kukkaa kämmenellä?

Aamulla sille voi keittää jämäkät sörrit. Voi sen akan viiä syömäänki joskus tai ostaa sille pullon jaloviinaa.

Pittääkö miehillä olla unelmia vai onko se vain akkojen höpinää?

Pittää tietenki, sole mikkään joka ei unelmoi.

Mistä sie unelmoit?

Tällä hetkellä rahasta. Oispa rahaa.

Mitä sie oot jo tehny oman unelman eteen, edes pientä?

Panin ex vaimon tiineeksi, jonka seurauksena syntyi pikku-Make.

Mitä aiot seuraavaksi tehä oman unelmas eteen?

En ainakaan panna ex akkaa.

Tämä selvä. Noh, mitä jos sinun kotia astelis 85 vuotias Marko, eli sie ite, niin mitä uskot, että se haluais sulle sanoa, jotta sie miehenä voisit vieläki paremmin ko nyt?

Mie piän että se sanos, että löysää vähän niiden sun mielipiteides kanssa, muillaki on niitä.

Vanhat ja viisaat

Mitkä asiat sinun mielestäsi ovat olleet niitä kaikista tärkeimpiä asioita elämässä? Vanhin, keneltä tätä silloisessa työpaikassani kysyin oli 104 vuotias mies. Kysyin sitä myös monelta muulta ikäihmiseltä, jota hoidin, syötin ja puin.

94 vuotias nainen, jonka suihkutuolin vierellä seisoin, hänen pestessä tehokkaasti hiuksiaan sanoi elämän tärkeimmän asian olevan onnellisuus. Se, että voi todella sanoa olleensa onnellinen. Se, että voi muistella hetkiä, jolloin oli niin hauskaa, että meinasi tulla pissa housuun tai joskus jopa lusikallinen lirahtikin.

Laidasta laitaan nämä elämää jopa 70 vuotta minua enemmän nähneet vähättelivät työn, kolutuksen ja sitä myötä tulleen aseman arvoa onnellisuuden suhteen. Laidasta laitaan nämä elämänsä viimeisessä paikassa, sairaalan osastolla olevat ihmiset kertoivat onnellisten hetkien olevan tärkeimpiä.

Menneet onnelliset hetket toivat heille edelleenkin hyvän mielen, eikä mikään muu elämässä ollut heidän mielestään tärkeämpää.

Onnellisuus tutkimukset

Onnellisuudesta on tehty suuri määrä tutkimuksia. Psykologian emeritusprofessori Markku ”onnellisuustohtori” Ojanen neuvoo tavoittelemaan onnea pienistä asioista, pienten tekojen kautta.

Onnellisuustohtorin mainitsemat viisi pientä asiaa ovat: myönteinen puhe, pienet ystävälliset teot, kiitollisuus, lapsenomaisuus ja kokemusten, ei pelkästään materian ostaminen.

Psykologi Martin Seligmanin (2002) mukaan erittäin onnelliset ihmiset muistavat enemmän hyviä tapahtumia, kuin todellisuudessa edes tapahtui ja unohtavat osan huonoista tapahtumista. Erittäin onnelliset ihmiset osaavat iloita myös muidenkin, kuin vain omasta menestyksestä ja he osaavat jakaa huolta toisten epäonnistuessa. Sen sijaan ne ihmiset, jotka olivat vähitenonnellisia eivät osanneet iloita toisten onnistumisista, ja he kokivat olonsa helpottuneeksi toisten epäonnistuessa (Lyubomisrsky, 2007: 117).

Dienerin ja Seligmanin (2002) tutkimuksessa erittäin onnellisista ihmisistä vain yksi elämäntapaan liittyvä yhdistävä tekijä nousi esiin. He olivat muihin verrattuna hyvin sosiaalisia, viettivät enemmän aikaa toisten ihmisten seurassa ja he viettivät vähiten aikaa yksin.

Lapin miehelle, Markolle onnea tuovat asiat vahvistavat omalta osaltaan tutkimuksissakin todettuja seikkoja onnellisuuden rakentumisesta.

Omaa onnellisuuttaan voi myös opetella lisäämään. Duodecim nettisivuilla on olemassa harjoituksia, joiden tarkoitus on vahvistaa ja lisätä onnellisuuden tunnetta ja onnellisuuden kokemista omassa elämässä.

Onnellisuusharjoituksia pääset tekemään täältä!

Onnea onnentonkijoille

Voi meitä loputtomia onnentonkijoita. Lottovoitoista ja design-purkkiloisista haaveilevia peukalon omistavia pikku touhuilijoita. Onnellisuus on taito, jonka etsimiseksi tutkimme ja analysoimme, etsimme, kunnes löydämme tai kunnes emme mitään sen kummempaa edes löydä.

Opimme suhtautumistamme elämän myönteisiin sekä haasteellisiin asioihin kotoamme, omilta vanhemmiltamme.

On lapsen onni elää kodissa, jossa asustelevat myös huumori ja elämänmyönteisyys. Ne synnyttävät onnellisuutta. Positiivinen ajattelutapa on vahva voima, se suojaa meitä sairastumasta mm.masennukseen. (Seligman 2008).

Markon, aidosti onnellisen lappilaisen isännän positiivinen elämänasenne siirtyy hyvin todennäköisesti myös hänen omalle jälkikasvulleen onnea tuomaan. Tuo tatuoitu kaljupää, selfieitäkin silloin tällöin ottava Paranoidin popittaja takaa omilla pienillä onnen nautinnoillaan pikku pojalleenkin onnen ja ilon löytämisen taidot. Meerin möykystä, Pittsburgh Penguins- pipo päässä talvisin nauttiva jämäkkä isäntä on mielestäni erittäin pätevä onnellisuuden esimerkki ja opettaja, niin sinulle, kuin minullekin.

Markon ja Markon jälkikasvun seikkailuja Facebookin kautta seuratessa olen toivonut tämän rennon ja onnellisuutta huokuvan elämänotteen tarttumista myös muihin kanssa tepastelijoihin.

Onnellista viikonjatkoa niin lappilaisille, kuin Lapin rajojen ulkopuolellakin asuville isännille sekä emännille.

Jenni Kiviniemi, 3.11.2016

Lähteet:

Miten onnelliset elävät? Mattila, Antti S. Artikkeli Duodecim nettisivuilla. Julkaistu 31.8.2009. Haettu 1.11.2016.

Onnellisuus artikkelit. Ojanen, Markku. www.markkuojanen.com. Haettu 1.11.2016.

Seligman, Martin, E.P. 2008. Aito onnellisuus. Art House Oy. Helsinki.

 

Kirje huonoille itsetunnoille

Hei, hyvä Huono itsetunto!

Tässä kirjeessä revin sinut hetkeksi irti isännästäsi. Puhuttelen sinua erillisenä oliona, jonka teot eivät liity millään lailla isäntääsi, jota pidät kotinasi ja jossa loisen lailla asut, ilmaiseksi. Tekojesi seuraamukset joutuu isäntäsi valitettavasti kantamaan, tämän vuoksi saatan käyttää sinusta joissain kohdin nimitystä Loinen (parasiitti, eliö, joka elää kudoksissa, aiheuttaen isäntälajilleen vahinkoa).

Jotta isäntäsi hyötyisivät kirjeestäni (toisin kuin sinä), teen muunnosta narratiivisen terapian johtohahmon, Michael White :n suosimasta ongelman ulkoistamisesta. Ongelman ulkoistaminen on erittäin hyödyllinen isäntääsi vaikuttava tapa työstää sinua (ongelmaa), pois isännästäsi ja hänen identiteetistään.

Kirjeeni jälkeen isäntäsi tulee huomaamaan yhden erittäin tärkeän seikan, hän ei ole ongelma vaan ongelma on ongelma.

Tässä tapauksessa hoksasitkin jo varmasti sen, että sinä, Huono itsetunto, olet se ongelma. Sinä olet vieras, jota ei ole kutsuttu mihinkään juhlaan. Olet elämän kuokkavieras, nolosti alipukeutunutkin vielä, ihan jokaisessa tilaisuudessa.

Ulkoistan sinut hetkeksi isännästäsi, jotta sinä ja isäntäsi huomaatte olevanne erillisiä. Näin isäntäsi tulee vakuuttumaan, ettei hyödy sinusta. Olet tarpeeton ja luettuasi tämän kirjeen, hyvä Huono itsetunto, pyydän ja kehotan sinua pikimmiten siirtymään vähempiarvoiseen isäntään, esimerkiksi kiveen tai vaikkapa pakoputken reunaan. Sen saat valita itse, mutta se vaikea valinta sinunkin on tehtävä ihan itseksesi.

Tällainen sinä olet

Tiedän, että niin kuin lukuisat muutkin lajisi edustajat, olet kuvitellut pystyväsi pysymään piilossa ikuisuuksia. Kaikille isännillesi et ole kuitenkaan koitunut kohtaloksi, mikä loisimisessakin on onneksi yleistä. Olen surukseni joutunut kuitenkin todistamaan sellaisiakin hetkiä, kun tarkoituksesi on ollut tappaa isäntäsi. Koska loisiminen ei hyödytä isäntääsi mitenkään, on sinua ja sielunkumppaneitasi vastaan taisteltu miekat kolisten jo pitkään.

Googletin sinut Huono itsetunto. Google löysi 0.39 sekunnin aikana 242 000 hakutulosta koskien sinua. Googletin myös minun ja monen muun hyvää ystävää, hyvää itsetuntoa. Google löysi 0.38 sekunnin aikana 168 000 hakutulosta. Hyvä ystävämme vaikuttaa olevan heikommilla, siis Googlen hakutuloksissa. Koska ajattelen ratkaisukeskeisesti; se mitä katsot, kasvaa- en kiinnitä voittoosi Googlen osalta enempää huomiota.

Minulla on ollut onni saada tutkiskella sinua ja nautinnon, sekä energianlähteitäsi kaikessa rauhassa, eri isäntiesi kesken. Keskustelumme ovat olleet herkullisia ja hedelmällisiä, meille. Sinut on ollut itse asiassa melko helppo löytää. Piiloudut kuin jänis, pää puskaan. Etkö ymmärrä, että pörröhäntä jää aina esiin vipattamaan, mistä sinut on siten helppo tunnistaa?

Useimmiten piiloudut typerien hokemiesi taakse, ”olet huono”, et osaa mitään, olet riittämätön, olet ruma”. Huoh, keksisitpä joskus jotain uutta.

 

Toisinaan olet onnistunut ottamaan ovelan ketun roolin ja piiloutunut menneisyyden kriisien ja traumojen taakse, vakuuttaen siten isäntäsi siitä, ettei sinua saa häädettyä, ennen kuin menneisyyden ongelmat on kaikki käsitelty laidasta laitaan. Revitty auki uudelleen ja uudelleen ja etsitty ongelmapuheen avulla vielä muitakin ongelmia, mitkä ovat sitä myötä ruokkineet sinuakin. Tämä eksystystaktiikkasi on paljastettu, emme mene enää siihen lankaan.

Yksi parhaista isäntiäsi lamauttavimmista keinoistasi on ollut todistella heille heidän olevan perusluonteeltaan ja lähtökohdiltaankin heikkoja ja avuttomia. Näissä tapauksissa olet päässyt livahtamaan, senkin Loinen, heihin jo silloin, kun he olivat pieniä. Pieniä on helppo kiusata, eikö?

Pieni isäntäsi kohtasi kiusaamista jossain vaiheessa elämäänsä ja sinä huomasit aikasi tulleen, tarrasit häneen kiinni ja aloitit loputtoman huutelun hänen sisällään siitä, kuinka tästä ei enää ylös nousta.

Sisäinen ilkeä ja negatiivinen puhe on alaasi. Siinä saat tunnustusta, siinä olet hyvä. Mutta tiedätkö mitä, kukaan ei pidä siitä. Kukaan ei pidä sinusta. Olet hylkiö.

Loisten häätö, häädetty loinen

Sinä varmasti tiesitkin jo sen, että yleensähän loiset ovat erikoistuneet tiettyihin isäntäeliöihin. Ne eivät kykene häiritsemään kaikkia isäntiä taikka lisääntymään niiden yhteydessä. Jotkin loiset ovat myös hyödyksi isännilleen. Näissä tapauksissa puhutaan varmasti käännytetyistä loisista, uuden ajattelutavan omaavista loisista, joiden negatiivinen ja isäntää murskaava puhe ja ajatukset ovat käännytetty toisenlaisiksi positiivisiksi ja isäntää vahvistaviksi huudahduksiksi.

Kyllä sinä osaat, selviät tästäkin, olet samanarvoinen kuin muut, minä tuen sinua, minä ainakin tykkään sinusta ja tapahtuipa mitä vaan, minä ainakin olen tässä sinua lohduttamassa!

 

Hyötyloinen. Hyödyksi oleva itsetunto, hyvä itsetunto. Sen omaava isäntä, entinen Huonon itsetunnon isäntä on keksinyt keskusteluidemme aikana sen mistä sinä saat voimaa. Hyvän itsetunnon isäntä on sanonut ääneen mitkä hänen tekemisensä ja sanomisensa ovat antaneet sinulle voimaa, ruokkineet sinua, injektioineet energiapiikkejä sinuun säännöllisin väliajoin.

Hyvän itsetunnon isäntä on sanoittanut myös ne teot, sanat ja kaikki ne puheenaiheet millä se ujutti ruokakuppiisi salaa häätölääkkeet ja aiheutti sinussa pikkuhiljaa, pienin askelin tapahtuvan kituvan kuoleman taikka kääntymisen. Toisen ajattelutavan omaksumisen. Näin isäntä potki sinut ensin eteiseen, sen jälkeen rappukäytävään kohti kylmää pakkasta, mistä sinä et ole koskaan pitänyt.

Yleensä häätökeinot kaikessa yksinkertaisuudessaan olivat niitä toimintatapoja, jotka auttoivat isäntää voimaan hyvin. Isäntä opetteli kuuntelemaan omaa sisäistä ääntään. Ei sinun, hyvä Huono itsetunto. Isäntä alkoi uskomaan omaan totuuteensa, se mitä isäntä koki ja ajatteli oli juuri se oikea ja hänelle hyödyllinen tapa ajatella.

Hän ei enää toiminut muiden hyväksi, koska ymmärsi, ettei hänen tarvitse ottaa vastuuta muiden isäntien tunteista. Hän piti omat puolensa. Hän alkoi kieltäytymään kerta kerralta hänelle raskailta tuntuvilta tehtäviltä ja hyppäsi sen sijaan pehmeälle sohvalleen pötköttelemään kera hymysuun ja herkkusäkin.

Hän harjoitteli tätä niin pitkään kuin oli tarve, hän ei luovuttanut, vaikka aika ajoin koki vastoinkäymisiä. Niidenkin varalle hän oli itse asiassa tehnyt suunnitelman.

Kiitos kuitenkin kaikesta ja näkemiin

Kiitos hyvä Huono itsetunto, opimme sinulta paljon. Lopulta ajattelimme sinun olevan jopa paras ystävämme, jonka tarkoitus oli näyttää meille sen mikä elämässä on tärkeää ja mikä ei ja kenen täällä kuuluu ensisijaisesti ottaa vastuu elämästämme. Meidän itsemme.

En voi toivottaa sinulle hyvää jatkoa. Minun, eikä meidän, tarvitse antaa sinulle anteeksi. Emme katkeroidu, vaan olet saanut meidät kunnioittamaan omia rajojamme ja omaa itseämme. Annamme ennemminkin itsellemme anteeksi sen, että yleensäkin pääsit livahtamaan meihin ja ottamaan osaa elämäämme.

Hyvästi!

Toivottaen: Jenni Kiviniemi

Mitä vanhempi ja viisaampi sinäsi sinulle neuvoisi?

Yksi ratkaisukeskeisen psykoterapian työkaluista on nimeltään ”Vanha viisas minä”. Terapiassa sen on tarkoitus tulla paikan päälle silloin, kun tarvitaan vanhemman sinän, tulevaisuuden viisaamman sinän neuvoja ja ohjeita, kannustusta ja lohtua. Se on hyödyllistä kutsua paikalle usein silloin, kun kukaan muu ei voisi, eikä pystyisi paremmin sinua neuvomaan.

Kukapa muu elämästäsi paremmin tietäisikään, kuin sinä itse?

Terapeutin tehtävä ei ole antaa suoria neuvoja tai ohjeita ja jos niille on tilausta on vanhemman ja viisaamman sinän neuvot arvossa arvaamattomassa.

Koska vanha viisas sinä on sinua useita vuosikymmeniä vanhempi, oletamme, että se on viisaampi, kokeneempi ja täynnä toivomaasi rauhaa sekä mielentyyneyttä. Se on kokenut jo sen mikä sinulla on edessä ja se tietää paremmin, kuin kukaan muu, mikä sinulle on parasta.

Olen kuullut usein vanhemman ja viisaamman minän neuvovan luottamaan itseen. Se on toistuvasti vakuutellut ja varmistanut sen mitä aavisteltiin. Vanhempi ja viisaampi minä vahvistaa usein niitä ajatuksia, mitkä leijailivat ilmassa ilman, että kukaan tiesi voiko niihin aavistuksiin uskoa tai luottaa.

Vanhemman ja viisaamman minän saapuessa arvokkaasti huoneeseen, teemme sille tilaa ja ohjaamme sen istuutumaan vapaana olevaan tuoliin. Ihan siihen viereemme.

Se saapuu näkymättömänä hahmona, istahtaa eteemme ja käskee meidän hetken kuunnella. Hiljaisuus ei saa yleensä nauttia nauttia olemassaolostaan, sillä me yleensä kyllä tiedämme, mitä vanhempi minämme meille neuvoisi.

Se pyytäisi ensin rauhoittumaan ja sulkemaan silmät, puhumattakaan hyvästä puoli-istuvasta asennosta. Se kehottaisi laittamaan jalkojeni alle ison tyynyn, siihen polvitaipeiden kohdalle. Se odottaisi, että nappaisin syliini superpehmeän, vaaleanharmaan torkkupeittoni, jonka laittaisin peittämään itseni kaulasta varpaisiin. Seuraavaksi olisi aika kuunnella.

Se osaa neuvoa lyhyen ytimekkäästi, varmasti ja vakuuttavasti. Se ei enää jaarittele eikä jahkaile. Sen ei tarvitse enää arvuutella taikka epäröidä. Se ei siedä vääryyksiä, eikä kehota julmuuksiin.

Anteeksiannon vanha viisas minä pyytää kohdistamaan ensin itseen, vasta sen jälkeen muihin.

 

Monella kuulemallani vanhalla viisaalla minällä on ollut yllättävän samankaltaiset ajatusmaailmat. Kai he ovat sopineet jonkin yhteisen, suuremman ja paremman huomisen niin sinulle, kuin minullekin.

Vanha viisas minä neuvoo melkein poikkeuksetta kuuntelemaan itseään. Luottamaan itseen ja omiin ajatuksiin. Niihin mietteisiin, mitkä eivät ehkä saa arvoistaan huomiota ja jotka silloin tällöin kuitenkin holtittomasti poksahtelevat esiin.

Miksi se aina ottaa esille itseensä luottamisen? Miksi se sitä aina toistelee? Kaitpa se yrittää saada meitä tekemään sen, minkä se tietää meille olevan parasta, koska sehän on me. Sehän on vanha ja viisas minä, vanha ja viisas sinä. Kyllä kai se tietää.

Luota itseesi, kyllä sinä tiedät mitä tarvitset ja haluat. Rohkeasti nyt vaan, menet vaan eteenpäin. Luota, luota!

Sitä se aina hokee, hokee hokemistaan. Vanha viisas minä ja hänen vahvat kauniit sanansa. Niihin tuntuu olevan luottaminen.

Miten sinun vanha viisas sinäsi neuvoisi sinua, tällä hetkellä käsillä olevan haasteesi ratkaisemiseksi?

Hokeeko se samaa juttua sielläkin? Vanha viisas sinä, istuessasi sinua vastapäätä. Vai etkö ole vielä kutsunut sitä kylään? Kutsu ihmeessä! On mukavaa olla hetken vanhempi ja viisaampi ja palata sitten niine neuvoineen ja ohjeineen tähän päivään.

 

Kirjoittanut: Jenni Kiviniemi