Mitä jos miellyttäisitkin muiden sijaan itseäsi?

Muiden huomioonottaminen on kaunista. Kyky ottaa huomioon muiden tarpeita ja tunteita alkaa syntyä meissä jo noin kolmen – neljän vuoden iässä.  Vanhempina voimme kertoa lapselle miksi muiden huomioonottaminen on tärkeää. Ja kun tuo pieni ihminen sitä sitten harjoittelee on hän ansainnut jättiläisen kokoiset kehut ja kannustukset. Näin hän tietää tehneensä oikein ja alkaa kehittämään osaamistaan.

Kun meistä on kasvanut aikuisia, olemme jo hyvin taitavia ilmaisemaan lukuisia helposti ymmärrettäviä, miellyttäviä ilmeitä ja eleitä. Nuo eleet ovat helposti tulkittavissa jo pitkän matkan päästä toisistamme.

Ystäviä tavatessa meillä on hallussa upea taito sanoa juuri niitä  mukavalta tuntuvia sanoja, jotka saavat ystävämme tuntemaan olonsa tervetulleeksi sellaisenaan, omana ihanana itsenään.

Rakastavan ja lämpimän tunteen antamisen ja saamisen sanotaan jopa parantavan terveyttämme. Kun annamme toiselle hyvää se saa meidät tuntemaan itse itsellemmekin enemmän merkitykselliseksi.  Minulla on väliä. Minä pystyn vaikuttamaan tuon toisen ihmisen olotilaan postiivisella tavalla. Olen merkityksellinen.

Dosentti Lotta Uusitalo-Malmivaara kiteytti Ylen artikkelissa 2.12.2016, että ”paras tapa tulla onnelliseksi on auttaa toisia”.

Malmivaara muistutti kuitenkin auttajaa olemaan unohtamatta itseään. Koska hyväntekemisestä tulee kovin hyvä olo, on vaarana, että auttaja unohtaa itsensä ja altistaa siten itsensä myös hyväksikäytölle.

Hups, kuka unohtuikaan vain muista huolehtiessa?

Joskus miellyttäminen menee överiksi. Tällöin siitä muodostuu mahdoton elämäntehtävä: pitää ympärillä olevat ihmiset jatkuvasti tyytyväisinä. Omalta hyvänolon polulta on silloin eksytty pahemman kerran.

Miellyttäessä ja kuunnellessa aina vain kaikkia muita paitsi omaa itseään, ollaan surullisella matkalla kohti minän ja omien tarpeiden unohtamista.

Moni on vasta terapiassa keskustellessamme kuullut seuraavan tärkeän lauseen ensimmäistä kertaa:

”Tiedätkö mitä, sinun ei tarvitse olla aina vastuussa muiden tunteista.”

 

Työ, ystävyys ja perhesuhteet. Voi miten paljon siellä onkaan pyyntöjä ja kehoituksia. Hienovaraisista vihjauksista törkeisiin vaatimuksiin asti. Mitä enemmän toteutamme muiden pyyntöjä ja tahtoa, sitä vähemmän jää aikaa huomioida omaa itseään. Yritys pitää kaikkia ympärillä olevia tyytyväisinä on ensinnäkin hyvin raskasta ja myöskin täysin mahdotonta.

Tiedätkö missä miellyttämisen ja auttamisesi rajat menevät? Kuinka paljon ja kuinka usein olet valmis antamaan itsestäsi? Mitä sinä tarvitset ja keneltä sinä pyydät apua?

Sinä olet kuin oletkin etusijalla

Hoen tätä usein asiakkailleni, en pääse tästä ajatuksesta eroon. Lentokoneen turvallisuusohjeidenkin mukaan;  ”Jos ilmanpaine koneessa laskee, tipahtavat eteesi happimaskit. Jotta pystyisit auttamaan vierellä olevia, lapsiasikin, on sinun asetettava maski ensin itsellesi. Jos et saa itse happea, et pysty auttamaan muitakaan.”

Sosiaalisessa mediassa eteen vyöryvät upean kätevät mietelauseet sanoisivat sen varmaan näin: Pidä huolta itsestäsi! Sinun hyvinvointisi on etusijalla! Auta ensin itseäsi, sitten vasta muita! Ota elämä haltuusi miellyttämällä enen kaikkea itseäsi! Niinpä niin, kauhean kätevää, mutta käytännössä se tapahtuu miten?

Ymmärtäessäsi ja sisäistäessäsi ajatuksen, että muut voivat olla onnellisia ja hyvinvoivia lähelläsi, on sinun ennen kaikkea itse ensin voitava hyvin. Jos sinä et jaksa, ei sinusta riitä loputtomiin muillekaan ja miksi pitäisikään? Kuka velvoittaa sinua mukautumaan aina muiden tahtoon ja pyyntöihin?

Kyseenalaista tuo vaativa ääni sisälläsi ja kysy kuka siellä puhuu? Tuleeko ääni lapsuudestasi, jossa sinua vaadittiin mukautumaan muiden tahtoon, jotta sait syliä ja rakkautta?  Aikuiseksi kasvettuasi oma minäsi tykkäisi varmasti kuulla sinun sanovan itsellesi;

Lupaan miellyttää tulevaisuudessa pääasiassa sinua. Mitä haluaisitkaan tehdä tänään? Mitä voisin tehdä tänään sinun hyväksesi, jotta voisit parhaalla mahdollisella tavalla?

 

Oman toiminnan muutos on haastavaa. Lentävien elämää haltuunottavien aforismien käyttöönotto ei käy hetkessä. Älä yritä tavoitella kuuta taivailta, vaan etene tavalla, joka on tuttu ratkaisukeskeisestä ajattelutavasta: kohti omaa hyvää muutosta mennessäsi, tee se pienen pienin askelin.

Mitä pientä voisitkaan tehdä siis jopa tänään tai huomenna, joka miellyttäisi sinua itseäsi?

 

Kirjoittanut: Jenni Kiviniemi

Loukattu ja petetty tarvitsee anteeksipyyntöä ja hyvittelyä

”Myrskyjen jälkeen en odota tyyntä, en rauhaa, enkä edes sitä turvaisaa satamaa. Odotan aallokkoa, myötätuulta joka ohjaa, vie minua oikeaan suuntaan. Sitä kaipaan, sitä tarvitsen.”

(Heidi Holmavuo)

 

Pettäminen parisuhteessa on etenkin petetylle osapuolelle kriisi. Suomen mielenterveysseuran sivuilla kriisin kerrotaan olevan niin vaikea elämäntilanne, ettei ihminen heti tiedä miten siitä selviytyisi. Kriisin kohdannut voi kokea ahdistusta, masentuneisuutta, unettomuutta, ärtyneisyyttä ja fyysisiä kipuja, esimerkiksi vatsa- tai pääkipua.

Pettäminen aiheuttaa kokemuksena myös shokkia, epätoivoa, turtumista ja itsen kyseenalaistamista. Enkö kelpaa? Mitä minulta puuttuu? Minkälainen minun pitäisi olla? Enkö minä riitä?

Petetty kokee pettämisen usein hyvin raskaasti, koska pettäminen vie luottamuksen lähi-ihmissuhteisiin sekä muihin ihmisiin ja myös petettyyn itseensä.

Koska petetyksi joutuminen on kokemuksena yleensä hyvin raskas on hyvin tärkeää, että petetyn kokemusta ymmärretään. Tavallisesti pettäjä vähättelee petetyn tunteita, joka vain pahentaa tilannetta. Petetylle kokemuksien ja tunteiden vähättely aiheuttaa suurta epätoivoa. Kenen tunteisiin voi uskoa?

Pettämisen ja loukkaamisen jatkuessa pitkään tapahtumat  voivat traumatisoida syvästi. Trauma voi palata mieleen vuosikymmenien jälkeen esimerkiksi jostain muistosta, tuoksusta, tilanteesta tai päivämäärästä.

Suomalaisen lyhytterapian pioneerin ja psykiatrin Ben Furmanin mukaan loukattu tarvitsee hyvittelyä. Loukatun tulisi saada tunne, että pettäjä hyvittelisi loukkaamistaan. Tämän jäädessä toteutumatta pettäminen voi jäädä mieleen ja aiheuttaa pitkäkestoisen, jopa vuosikymmeniä kestävän trauman.

Kuka pyytää anteeksi ja keneltä?

Selailen kirjaa, jonka sain vasta yhteistyökumppaniltani ja ystävältäni Heidiltä, kiitos Heidi! Heidi on ensihoitaja, Pelon Varjo -kampanjan luoja, kirjailija ja hänen kengännumeronsa on: 35.5. Pieni ja pippurinen, totta se on!

Heidi kirjoittaa esikoisteoksessaan Uskalla elää -mielellään eteenpäin (2016) muun muassa anteeksiannosta. Hän kertoo sanan ”anteeksi” käyttämisen olevan avainasemassa, kun sitä käytetään oikeassa kohtaa.

Heidi kehoittaa kuitenkin olemaan pyytämättä ja antamatta anteeksi aina kaikkea. Hän muistuttaa, että tilanteen sovitteluun tarvitaan aina lähtökohtaisesti vähintään kaksi henkilöä.

Jos pettäjä ei kykene, osaa tai halua pyytää anteeksi ja jos hän pahimmassa tapauksessa syyttää tapahtuneesta petettyä on anteeksiantoa haettava toisaalta.

”Se mitä katsot, kasvaa” – on ratkaisukeskeinen ajattelutapa jonka ohjeistamana anteeksiannon puuttumisen tuskailun sijaan kannattaa katse siirtää toisaalle. Tilanteessa, jossa anteeksiantoa ei ole tullut ja tuskin koskaan tulee olemaankaan on katse hyvä kääntää kohti omaa itseään.

”Anna itsellesi anteeksi se, että annoit jonkun kohdella sinua niin huonosti. Anna itsellesi anteeksi se, ettet pystynyt silloin huolehtimaan itsestäsi paremmin”.

 

Älä soimaa itseäsi. Et voinut tietää mitä tuleman pitää. Petetyksi tuleminen ei kerro huonoudestasi. Pettäminen on aina pettäjän itsensä vastuulla. Teemme valintamme lopulta aina itse. Voimme lopulta vaikuttaa vain omaan toimintaamme ja ajatteluumme.

Tämä hetki on sinua varten

Jos sinua on petetty ja odotat tai toivot ehkä alitajuntaisesti vieläkin anteeksipyyntöä, pysähdy ja ota nyt hetki itsellesi. Kehoitan sinua menemään peilin eteen ja katsomaan itseäsi silmiin. Puhu itsellesi ja sano ääneen seuraavat sanat:

  • Annan anteeksi sinulle sen miten annoit hänen kohdella minua.
  • Kiitos, että olet silti vielä siinä.
  • Sinussa on paljon hyvää ja kaunista.
  • Tästä eteenpäin minä lupaan pitää sinusta hyvää huolta, niin hyvin kuin osaan.
  • Lupaan pyytää muilta apua jos sinä sitä tarvitset.
  • Minä rakastan sinua.

Lopuksi, mieti edes yksi pienen pieni asia miten voit pitää itsestäsi tänään vielä vähän parempaa huolta, kuin eilen. Jos et tiedä, kysy se itseltäsi ääneen peilin edessä ja lupaa, että yrität parhaasi. Se riittää näin aluksi.

Jos et pysty vielä antamaan anteeksi pettäjällesi, sinun ei ole pakko sitä tehdä. Aika haalentaa muistoja, anteeksiannon aika tulee ehkä joskus myöhemmin ja jos ei tule, sekin on ihan okei. Jos et ole itse saanut anteeksipyyntöä pettäjältäsi, sulje silmäsi ja toista anteeksiantoa itse itsellesi. Lempeys ja armo omaa itseään kohtaan auttavat toipumaan.

”Minun pieni elämä, miten kiitollinen olenkaan. Astelen kotikatuni päästä päähän hymyillen, olen onnellinen. Olen kokemuksista rikastunut. Myös peloistani vahvistunut. Onnellisempi tänään kuin eilen. Vahvempi sisältä kuin ikinä aiemmin,  kuiskaan pakkasiltaan, olen valmiina elämä. Sinua varten.”

(Heidi Holmavuo)

 

 Kirjoittanut: Jenni Kiviniemi
Lähteet:
Holmavuo Heidi, Uskalla elää -mielellään eteenpäin, 2016, Fitra
Suomen mielenterveysseuran verkkosivut, ”Kriisistä selviytymiseen”.
Väestöliiton nettisivut

 

Nöyryytys parisuhteessa -miten siitä voi selviytyä?

 

Suurinta rohkeutta on näyttää heikkoutensa. Paljastaa puutteensa ja kertoa ettei osaa. Olen keskeneräinen ihminen. Valmis en halua olla, koska silloin en voi oppia uutta.

Näin olen kuullut sanottavan ja näin olen ajatellut. Luettuani sen myös Tommy Hellstenin Virtahepo olohuoneessa -kirjasta omaksuin ajatuksen vihdoin. Se on tärkeä ajatus, koska olen tavannut monia rohkeita ihmisiä, joiden olen nähnyt hyötyvän kertoessani heille kuinka rohkeita he mielestäni ovatkaan.

Itsensä uudelleenmäärittely ja uudella tavalla kokeminen on tärkeä osa nöyryytyksestä selviytymistä.

 

Keskeneräinen, heikko,

herkkä ja horjuva.

Pelokas, koska vähätelty.

Syytelty ja nöyryytetty.

Haukuttu ja moitittu,

ylistämällä alistettu.

Kielletty.

Kaunis, kaunis ihminen.

 

Olen tavannut työssäni usean vuoden ajan viikoittain ihmisiä, jotka ovat päässeet nöyryyttävistä ja traumatisoivista parisuhteista. Useat heistä etsivät vielä itseään ja poispääsyä uhrin roolista. Etsittävänä on myös turvallinen ja omannäköinen paikka tässä maailmassa.

Psykiatri J.Mattilan mukaan (Nöyryytys, 2017) ihmisen käsitys omasta itsestään on realistinen silloin kun hän ei rakenna kulisseja omasta itsestään vaan hyväksyy itsessään ei niin mieluisatkin puolensa. Epämiellyttäviä piirteitä itsessämme voivat Mattilan mukaan olla esimerkiksi suru, häpeä, pelko ja kateus.

Alistetusta uhrin roolista poispääsemiseksi on tehtävä töitä. Oma tilanne ja koetut asiat on ensin myönnettävä ja ymmärrettävä. Amerikkalainen psykoterapeutti Yvonne Dolan kirjoittaa Pieni Askel kirjassaan (2009) kuinka ensin on myönnettävä olleensa uhri, jotta pääsee etenemään selviytymisessään seuraavaan askeleeseen.

Nöyryytyksestä, huonosta kohtelusta ja jatkuvasta pahasta olosta on todella haluttava päästä pois, jotta tilanteelleen saisi muutosta.

Toivotun hyvän muutoksen nimeäminen ja sen aktiivinen tavoittelu ovat tärkeitä edellytyksiä muutoksen toteutumiselle. (Fred J. Hanna. 2009)

Loukatun ja nöyryytetyn auttaminen

Nöyryytystä parisuhteessa kokeneet ovat kertoneet pohtineensa usein sitä olisiko ollut helpompaa ottaaa vastaan fyysisiä iskuja, kuin henkistä pitkään jatkunutta pahoinpitelyä. Pohdinnan taustalla ovat ajatukset oman uskottavuuden menettämisestä ja avun nopeammasta saamisesta.

Henkiset vakavat traumat voivat olla psykiatri Mattilan mukaan kipeämpiä kuin fyysiset ja niistä toipumiseen menee usein enemmän aikaa kuin fyysisistä. Tästä huolimatta henkisten vaurioiden ja traumojen vähättely on Mattilankin mukaan tavallista.

Enemmän kuin usein olen kuullut tuskaisia kertomuksia siitä, kuinka parisuhteessa nöyryytetyn ja traumatisoituneen tarinaa ei ole joko yksinkertaisesti otettu tai osattu ottaa vastaan. Huoli siitä, että nöyryytyksen jättämiä tunteita vähätellään on käynyt usein toteen niin ystävien, sukulaisten, kuin ammattiauttajienkin parissa. Tokaisut ”riitaan tarvitaan aina kaksi” tai ”taidat olla masentunut” kuulostavat nöyryytetyn korvissa kokemuksien kieltämiseltä, jonka vaikutukset selviytymiseen ovat hyvin haitalliset.

Psykiatri J.Mattila sanoo pika-avun, parin nopean keskustelukerran saamista tunnesolmujen avaamiseksi olevan tärkeää ja järkevää sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta.

Mitä pidemmälle kantaa traumoja mielessään yksin, sitä suuremmiksi ne kasvavat ja sitä suurempaa vauriota ne ihmisessä aiheuttavat. Sairastumisen jälkeen hoito kestää pidempään ja maksaa enemmän.

Mattilan mukaan useat sinnittelevät pitkään ongelmiensa kanssa minkä olen huomannut näkyvän hyvin yhtäkkisenä romahduksena ja sitä myötä akuuttina tarpeena saada nopeasti aika terapiaan. Mattila sanoo yksilölle sopivimman hoidon etsimisen olevan usein raskas ja pitkä prosessi, joka vie sekä aikaa että voimia.

Koska useiden nykytutkimusten ja psykiatri Mattilankin mukaan useimmiten paras apu on psykoterapia, tulisi sen nopeaa saatavuutta edelleen tukea ja parantaa.

Hoidon onnistuessa on mahdollisuus vapautua niistä haitallisista tunteista ja ajatuksista joita nöyryyttävä parisuhde jätti.

Psykoterapiaan voi hakeutua esimerkiksi eri yritysten tarjoamien nettisivujen kautta, joista pystyy katsomaan tietoja eri terapeuteista, heidän persoonallisista työskentelytavoistaan ja varaamaan helposti sekä nopeasti ajan joko vastaanotolla, skypessä tai puhelimessa tapahtuvaan terapiaan.

Kuvaus itsestäni terapeuttina ja siitä mitä vastaanotollani tehdään on asiakkailta saamani palautteen mukaan tehnyt avunhakemisen ja ajanvarauksen helpon tuntuiseksi.

Mielestäni terapeutin ihnimillistäessä itsensä kertomalla ja esittelemällä itsestään enemmän kuin vain tittelinsä saa asiakas turvallisemman ja luotettavamman tunteen lähteä terapiaan.

Koska nöyryytystä parisuhteessa kokeneen luottamus ihmisiin on ymmärrettävästikin koetuksella tulisi avunhakuprosessin olla mahdollisimman helppoa ja luontevaa.

Koska on valmis uuteen parisuhteen?

Parisuhteessa tapahtuneen nöyryytyksen aiheuttamaa itsetunnon romahdusta voi joutua korjaamaan pitkään. On hyvä tiedostaa oma erillisyyteensä ja riippumattomuutensa ihmissuhteista.

”Kuka minä olen ja mistä minä pidän?” ovat tärkeitä kysymyksiä nöyryytyskokemuksista toipuessa.

Itsensä määrittely siksi mitä muistaa joskus hyvinä aikoina olleensa tai itsensä määrittely täysin uudelleen itselle miellyttäväksi persoonaksi on osa toipumisprosessia. Nöyryytyksestä jäänyt vahingollinen minäkuva tulee muokata uudelleen positiiviseksi ja hyväksyväksi ajatukseksi omasta itsestään.

Oman itsensä kunnioittaminen ja arvostaminen luovat pohjan hyvälle mielelle ja elämälle.

Maaret Kallio kertoi Sexpo säätiön Häpeä -teemaa kantavassa koulutuspäivässä vuonna 2016 kuinka on ihan hyväksyttävää mennä uuteen parisuhteeseen rikkinäisenä ja keskeneräisenä.

Hän antoi puheenvuorollaan luvan rakkaudelle, parisuhteelle ja uudelle kumppanille olla rikkinäistä, kovia kokenutta ihmistä eheyttävä tekijä. ”Ensin on osattava olla yksin” mantra taisi viimein kohdata voittajansa.

Voisiko uuteen parisuhteeseen olla valmis siis silloin, kun se itselle ja uudelle kumppanille hyvältä tuntuu? Kuka muu voisi määritellä sen milloin sinä olet valmis?

 

Anna tuulen puhdistaa

Nostaa helmoja

Heittää hiukset sekaisin

Kevätmyrskyn kastella

Mekko liimata kiinni vartaloosi

Olet kaunis Kaunis

Ja maailma on sun

(Tehosekoitin, Maailma on sun)

Kirjoittanut: Jenni Kiviniemi, 29.9.2017

Lähteet:

Dolan Yvonne. Pieni askel. Tie hyvään elämään tarumaattisen kokemuksen jälkeen. 2009. Lyhytterapiainstituutti. Helsinki.

Fred J. Hanna. Vaikeat asiakkaat terapiassa.  Miten edistää myönteistä muutosta. 2009. Persona Grata. Edita.

Mattila Juhani. Nöyryytys, Arvokkuuden kokemuksen menettämisestä ja uudelleen löytämisestä. 2017. Kirjapaja, Helsinki.