Loukattu ja petetty tarvitsee anteeksipyyntöä ja hyvittelyä

”Myrskyjen jälkeen en odota tyyntä, en rauhaa, enkä edes sitä turvaisaa satamaa. Odotan aallokkoa, myötätuulta joka ohjaa, vie minua oikeaan suuntaan. Sitä kaipaan, sitä tarvitsen.”

(Heidi Holmavuo)

Pettäminen parisuhteessa on etenkin petetylle osapuolelle kriisi. Suomen mielenterveysseuran sivuilla kriisin kerrotaan olevan niin vaikea elämäntilanne, ettei ihminen heti tiedä miten siitä selviytyisi. Kriisin kohdannut voi kokea ahdistusta, masentuneisuutta, unettomuutta, ärtyneisyyttä ja fyysisiä kipuja, esimerkiksi vatsa- tai pääkipua.

Pettäminen aiheuttaa kokemuksena myös shokkia, epätoivoa, turtumista ja itsen kyseenalaistamista. Enkö kelpaa? Mitä minulta puuttuu? Minkälainen minun pitäisi olla? Enkö minä riitä?

Petetty kokee pettämisen usein hyvin raskaasti, koska pettäminen vie luottamuksen lähi-ihmissuhteisiin sekä muihin ihmisiin ja myös petettyyn itseensä.

Koska petetyksi joutuminen on kokemuksena yleensä hyvin raskas on hyvin tärkeää, että petetyn kokemusta ymmärretään. Tavallisesti pettäjä vähättelee petetyn tunteita, joka vain pahentaa tilannetta. Petetylle kokemuksien ja tunteiden vähättely aiheuttavat suurta epätoivoa. Voiko omiin ajatuksiin, tunteisiin ja kokemuksiin luottaa?

Pettämisen ja loukkaamisen jatkuessa pitkään tapahtumat voivat traumatisoida syvästi. Trauma voi palata mieleen vuosikymmenien jälkeen esimerkiksi jostain muistosta, tuoksusta, tilanteesta tai päivämäärästä.

Suomalaisen psykiatrin Ben Furmanin mukaan loukattu tarvitsee hyvittelyä. Loukatun tulisi saada tunne, että pettäjä hyvittelisi loukkaamistaan. Tämän jäädessä toteutumatta pettäminen voi jäädä mieleen ja aiheuttaa pitkäkestoisen, jopa vuosikymmeniä kestävän trauman.

Kuka pyytää anteeksi ja keneltä?

Selailen kirjaa, jonka sain vasta yhteistyökumppaniltani ja ystävältäni Heidiltä, kiitos Heidi! Heidi on ensihoitaja, Pelon Varjo -kampanjan luoja, kirjailija ja hänen kengännumeronsa on: 35.5. Pieni ja pippurinen, totta se on!

Heidi kirjoittaa esikoisteoksessaan Uskalla elää -mielellään eteenpäin (2016) muun muassa anteeksiannosta. Hän kertoo sanan ”anteeksi” käyttämisen olevan avainasemassa, kun sitä käytetään oikeassa kohtaa.

Heidi kehoittaa kuitenkin olemaan pyytämättä ja antamatta anteeksi aina kaikkea. Hän muistuttaa, että tilanteen sovitteluun tarvitaan aina lähtökohtaisesti vähintään kaksi henkilöä.

Jos pettäjä ei kykene, osaa tai halua pyytää anteeksi ja jos hän pahimmassa tapauksessa syyttää tapahtuneesta petettyä on anteeksiantoa haettava toisaalta.

”Se mitä katsot, kasvaa” – on ratkaisukeskeinen ajattelutapa jonka ohjeistamana anteeksiannon puuttumisen tuskailun sijaan kannattaa katse siirtää toisaalle. Tilanteessa, jossa anteeksiantoa ei ole tullut ja tuskin koskaan tulee olemaankaan on katse hyvä kääntää kohti omaa itseään.

”Anna itsellesi anteeksi se, että annoit jonkun kohdella sinua niin huonosti. Anna itsellesi anteeksi se, ettet pystynyt silloin huolehtimaan itsestäsi paremmin”.

Älä soimaa itseäsi. Et voinut tietää mitä tuleman piti. Petetyksi tuleminen ei kerro huonoudestasi. Pettäminen on aina pettäjän itsensä vastuulla. Teemme valintamme lopulta aina itse. Voimme lopulta vaikuttaa vain omaan toimintaamme ja ajatteluumme.

Tämä hetki on sinua varten

Jos sinua on loukattu ja petetty ja odotat tai toivot vielä anteeksipyyntöä, pysähdy ja anna nyt pieni hetki aikaa itsellesi. Kehoitan sinua menemään peilin eteen ja katsomaan itseäsi silmiin. Puhu itsellesi ja sano ääneen seuraavat sanat:

Annan anteeksi sinulle sen miten annoit hänen kohdella minua.

Kiitos, että olet silti vielä siinä!

Sinussa on paljon hyvää ja kaunista.

Tästä eteenpäin minä lupaan pitää sinusta hyvää huolta, niin hyvin kuin osaan.

Lupaan pyytää muilta apua jos sinä sitä tarvitset.

Minä rakastan sinua ja minä todella välitän sinusta.

Lopuksi, mieti edes yksi pienen pieni asia miten voit pitää itsestäsi tänään vielä vähän parempaa huolta, kuin eilen. Jos et tiedä, kysy se itseltäsi ääneen peilin edessä ja lupaa, että yrität parhaasi. Se riittää näin aluksi.

Jos et pysty vielä antamaan anteeksi pettäjällesi, sinun ei ole pakko sitä tehdä. Aika haalentaa muistoja, anteeksiannon aika tulee ehkä joskus myöhemmin ja jos ei tule, sekin on ihan okei. Jos et ole itse saanut anteeksipyyntöä pettäjältäsi, sulje silmäsi ja toista anteeksiantoa itse itsellesi. Lempeys ja armo omaa itseään kohtaan auttavat toipumaan.

”Minun pieni elämä, miten kiitollinen olenkaan. Astelen kotikatuni päästä päähän hymyillen, olen onnellinen. Olen kokemuksista rikastunut. Myös peloistani vahvistunut. Onnellisempi tänään kuin eilen. Vahvempi sisältä kuin ikinä aiemmin,  kuiskaan pakkasiltaan, olen valmiina elämä. Sinua varten.”

(Heidi Holmavuo)

Lähteet:

Holmavuo Heidi, Uskalla elää -mielellään eteenpäin, 2016, Fitra

Suomen mielenterveysseuran verkkosivut, ”Kriisistä selviytymiseen”.

Väestöliiton nettisivut