Kuka sinä olet, riippumatta kaikista ihmissuhteistasi?

Kun minun on paha olla, hän katsoo halveksuen ja nauraa, kädet tietävästi lanteillaan. Kertoo, ettei minun kannattaisi itkeä, koska näytän silloin niin rumalta, ettei kukaan saata minuun edes katsoa. Hengitän syvälle sisääni hänen vihaa ja inhoa. Haju tarttuu ihooni, muistan, kuinka yksin olen. Olen niin yksin, vaikka olen hänen kanssaan. Hän vähättelee tuskaani, mitätöi olemassaoloni. Ohittaa tunteeni, jotka lamauttavat kaiken toimintakykyni. Anelen häneltä välittämistä, raivoan kuin eläin. Turhaan. Syljen hänen kasvoilleen ja yritän muistaa miksi olen tässä, säälittävä minä.

Kun minun on paha olla, hän ottaa syliinsä ja lohduttaa. Silittää otsasta ja poskesta. Pyörittelee hiuksiini pieniä kiehkuroita. Halaa vahvasti ja lämpimästi, niin kauan kuin tarvitsen. Hengitän syvälle sisääni hänen lempeää tuoksuaan. Tuoksu tarttuu ihooni, se tunkeutuu huokosista sisään ja sukeltaa verenkiertooni, kuin huumaava lääke. Muistan, etten ole yksin. Hän on tukenani, lohduttaa ja kannustaa. Sanoo kaiken sen lempeästi, kuin äiti lapselleen laulaen. Annan hänelle suukon ja hymyilen. Kiitän häntä ja kerron, kuinka tärkeää tämä kaikki on minulle.

Kun minun on paha olla, lohdutan itseäni. Kuvittelen itseni kymmenkertaiseksi, lentämään kykeneväksi olennoksi. Kun minulla on paha olla, kymmenen kertaa suurempi ja vahvempi minäni ottaa syliinsä ja lennättelee taivailla. Sen pitkät mustat hiukset kieppuvat tuulessa, kun se kaartelee hymyillen, päällään hento valkoinen mekko, pehmeiden pilvien väleissä. Se yrittää hauskuuttaa minua, saada nauramaan. Sen tuuditus muistuttaa, kuinka paljon olen oppinut, tehnyt ja uurastanut. Muistuttaa arvostamaan sinnikkyyttäni, luovuuttani, hypomaanisen hersyvää positiivisuuttani ja kaikkea kauneuttani. Suljen silmäni ja annan sen rauhoittaa. Se tietää mitä minä tarvitsen ja minne päin nyt pitää mennä, koska se on minä. Se tietää, kuka oikeasti olen ja miksi minulla ei ole hätää. Se tuntee minut parhaiten, koska se on minä.

Valitsen edellisistä toisen ja kolmannen lohduttelijan yhdistelmän, kiitos!

Yvonne Dolan kertoo Pieni askel-kirjassaan, kuinka ne ihmiset, joilla ei ole tunnetta itsestään, erillään parisuhteestaan ovat huonossa asemassa. Parisuhteemme voi kohdata ylitsepääsemättömiä ongelmia jos odotamme kumppanimme täyttävän kaikki emotionaaliset tarpeemme.

Jos odotan, että kumppanini vastaa kipuuni, pahaan olooni, epävarmuuteeni, hämmennykseeni, ilooni ja nauruuni aina siten mikä olisi minulle itselle paras mahdollinen tapa saada vastakaikua. Toisen tunteiden täydellisen tyydyttämisen taakka johtaa paikkaan, jossa on vain loputonta turhautumista ja katkeruutta.

Dolan mainitsee David Schnarchin kirjan Passionate Marriage, jossa Schnarch sanoo itsensä tuntemisen ja lohduttamisen kyvyn, puolisosta riippumatta olevan ratkaisevassa osassa, kun halutaan luoda pitkää ja molempia osapuolia tyydyttävää parisuhdetta.

Kenenkään ei kuitenkaan tarvitse olla se täysin eheä yksilö, jolla ei ole ainoatakaan säröä tai heikkoa kohtaa missään saumassa. Se on mahdotonta, jokainen sielu kuluu käytössä, eletyn elämän ja useiden eri ihmissuhteiden hankaamiksi. Hyvässä parisuhteessa kumppanit tukevat luonnollisesti toisiaan, mutta eivät ole täysin riippuvaisia toisistaan.

Se, että tietää olevansa ”eriytynyt” (erillään, eri henkilö, eri persoona, oma minä, minä itse jne…) kumppanistaan, antaa mahdollisuuden rakentaa parisuhdetta perustuen rakkaudelle ja puolisoiden erillisille vahvoille piirteille ja voimavaroille. Näin riippuvuuden tunne toisesta ei saa niin paljon tilaa.

Kuka siis olet, eriytettynä kumppanistasi?

Sen selvittyä voit alkaa voimaan paremmin. Pelkästään se, että kysyt kysymyksen itseltäsi on arvokasta. Pääset alkuun prosessissa, joka voi lopulta johdatella ja viedä kohti vastausta, joka kertoo, kuka sinä olet, riippumatta kaikista ihmissuhteistasi.

Älä jätä kysymystä yhteen kertaan, sen toistaminen auttaa sinua.

Yvonne Dolan on kehittänyt harjoituksen, jonka voit tehdä yksin tai kumppanisi kanssa.
Seuraava harjoitus on suora lainaus Dolanin kirjasta Pieni askel:

Keskity jokaiseen seuraavista kysymyksistä erikseen ja etene vain sille kysymyksen tasolle, johon tunnet pystyväsi vastaamaan tällä hetkellä. Voit suorittaa harjoituksen yhdeltä istumalta, jos haluat tai käsitellä kysymykset asteittain päivien, viikkojen tai kuukausien aikana, kirjoittaen vastaukset sitä mukaa ylös.

Lähtötaso

1. Millä tavoilla olet samanlainen kuin puolisosi?
2. Millä tavoilla olet erilainen kuin puolisosi?
3. Mitä puolisosi kanssa yhteisistä persoonallisuuden piirteistä arvostat eniten? Tee niistä lista.
4. Mitkä puolisosi kanssa yhteisistä persoonallisuuden piirteistä ovat sellaisia, joista et pidä tai jotka saavat sinut tuntemaan olosi epämukavaksi? Tee niistä lista.

Välitaso

5. Kuka olet tästä ihmissuhteesta riippumatta? Miten ilmaiset tai voisit ilmaista positiivisimmin näitä puolia itsestäsi päivittäisessä elämässäsi?
6. Miten voit auttaa itseäsi pysymään suhteellisen tyynenä ja keskittyneenä silloin kun puolisosi tai muu rakas tärkeä ihminen on stressaantunut tai poissa tolaltaan?
7. Mitkä ovat terveitä ja merkityksellisiä tapoja, joilla lohdutat itseäsi tai pidät huolta itsestäsi ollessasi poissa tolaltasi ja puolisosi ei pysty auttamaan?

Edistynyt / Kypsä taso

8. Mitä haluaisit eniten muistaa puolisostasi, jos hän ei enää olisi paikalla tai elossa?
9. Mitä toivoisit, että puolisosi muistaisi sinusta, jos et olisi enää paikalla tai elossa?
10. Mitä toivoisit, että henkiin jäävä puoliso kykenisi muistamaan suhteestanne, kun kuolema lopettaa yhteisen aikanne?

Kysymyksiin voi olla vaikeaa vastata, älä kuitenkaan säikähdä tai luovuta.

Vain harvat ja onnekkaat yksilöt selviävät lapsuudestaan vahvalla tunteella itsestään.

(Dolan, 1998, 116)

Vahva tunne itsestä auttaa luomaan kyvyn lohduttaa itseä, vaikeissakin vastoinkäymisissä, suruissa ja murheissa. Mitä enemmän olen eriytynyt, minä itse, tietoinen siitä, kuka minä olen, erillään kumppanistani, vanhemmistani, lapsistani tai ystävistäni, sitä enemmän minulla on kykyä lohduttaa itseäni ja sitä enemmän pystyn kohtaamaan stressaavia elämäntilanteita, joita väistämättä eteeni aika ajoin tulee ja kestämään niistä minulle aiheutuvan ahdistuksen sekä epävarmuuden.

Tämä on juuri sitä paljon puhuttua itsetuntemusta, hyvän itsetunnon rakentamista, oppimista, vahvistamista, sekä toteuttamista. Itsetuntemuksemme ja itsetuntomme on oikeastaan kaiken olemisemme perusta, ainakin melkein kaiken.

Itsetunto näyttelee niin suurta osaa elämässämme, ettei sitä kannata missään nimessä vähätellä tai ohittaa. Hyvä itsetunto, tietämys siitä, kuka minä olen kaikista ihmissuhteistani riippumatta auttaa välttymään myös ihmisiltä, jotka pystyvät häikäilemättömästi käyttämään muita henkisesti hyväkseen.