Miten itsetunto korjataan narsistisen parisuhteen jälkeen?

Olen pitänyt viime vuodesta alkaen pienryhmille kahden päivän kursseja narsistisesta parisuhteesta selviytymiseksi. Kiitollisena hyvästä palautteesta ja kursseilla vallinneesta lämpimästä ja turvallisesta ilmapiiristä, tulen pitämään lisää kursseja heti elokuusta alkaen.

Koska itsetunto näyttelee suurta osaa kaiken toimintamme ja ajattelumme taustalla, on tulevakin kurssini kohdistettu itsetunnon korjaamiseen, palauttamiseen ja eheyttämiseen.

Olen saanut viettää aikaa kurssipäivinä monien ihanien naisten kanssa, joiden tarinoista olen kuullut paljon samaa, kuin terapiavastaanotollanikin. Nuo naiset ovat vahvoja, kauniita, herkkiä ja hyvin empaattisia. He ovat ajautuneet elämän bussipysäkille, jossa on joutunut pakosta valitsemaan toisen linjan. Tuo suunnanvahto elämässä on voinut olla ehto henkiselle selviytymiselle, sekä eloonjäämiselle. Vaikka valinta ei ole ollut helppo, se on pitänyt tehdä.

Kuka oikein olen?

”Tuntui, kuin olisin yhtäkkiä hukannut itseni. En enää tunnistanut peilikuvaani, saatikka omaa toimintaani. Miksi minusta oli tullut tällainen? Olinko todella tulossa hulluksi vai kuvittelinkohan vain sittenkin kaiken tapahtuneen?”

Kertoisitko, mikä järkevä syy toimintasi taustalla oli? Miksi raivosit leijonan lailla ja heitit puhelimesi seinään?

”Koska en jaksanut enää. Hän oli nöyryyttänyt, alistanut, hallinnut pelolla ja kontrolloinut minua vuosia. Kun tajusin hänen tekevän samaa lapselleni en enää kestänyt. Menetin täysin itsehillintäni.”

Ahaa nyt ymmärrän, tunsit siis suurta vihaa, kun huomasit hänen kohtelevan kaltoin lastasi. Et sallinut sitä, halusit suojella ja puolustaa häntä. Hyvä! Löysit siis rajojasi ja ilmaisit sen, vaikkakin aika kovalla tavalla, mutta olisiko vähempi edes riittänyt, mitä luulet?”

”No ei, ei hän reagoinut tai ottanut kuuleviin korviinsa, kun yritin selittää asiallisesti ja saada ymmärtämään, ettei niin voi toimia. En vain enää kestänyt. Rajansa kaikella!”

Hienoa! Sallit vihan tunteen tulla, näytit sen ja sitä myötä sait itsekin huomata missä rajasi tällä hetkellä menevät. Vaikkakin olit antanut kohdella itseäsi huonosti jo vuosia, et sallinut sitä lapsellesi, hyvä! Mitä tuo tilanne sinulle opetti? Mitä voit ottaa tuosta mukaasi nyt myös itsesi suojelemiseen jatkossa?

”Minun pitää määritellä rajani ja opetella pitämään niistä kiinni. Tämä ei voi enää jatkua näin tai menetän kokonaan itseni ja lapseni.”

Hienoa, lupaan auttaa sinua siinä parhaani mukaan!

Mitä hyvä itsetuntoni oikein on?

Hyvä itsetunto – mitä se edes merkitsee? Psykiatri Ben Furman, jonka ajatuksista ja kirjoituksista kovasti pidän, puhuu itsetuntemuksesta You Tube -haastattelussaan.  Tuolla videolla hän kertoo meidän, sekä erityisesti itsetuntemuksemme, olevan pääosin kulttuurimme tuotosta.  On turha tavoitella itsetuntoa, jota esimerkiksi jotkut sosiaalisessa mediassa vahvoina naisina esiintyvät ihmiset kertovat sen olevan. Miksi? Koska he kertovat omasta tulkinnastaan, siitä miten he ovat ymmärtäneet hyvän itsetunnon tarkoittavan.

Se mistä naapurin Sannan hyvä itsetunto koostuu, ei välttämättä sovi minulle tai sinulle ollenkaan. Se mikä tekee Sannasta vahvan ja varman, voi tehdä minusta jopa heikon sekä aran. Miksi? Koska me kaikki olemme niin erilaisia. Koostumme erilaisista paloista, joiden muodot ja värit meidän on muovattava itse.

Keskustelimme kurssilaisten kanssa itsetunnon merkityksestä, jokainen vuorollaan. Käsitykset saattoivat poiketa toisistaan merkittävästi tai olla hyvin identtisiä. Kuka meihin olikaan asettanut valmiin kasetin, jonka soittamien sävelten mukaan etsimme itsetuntoa, jota uskoimme tarvitsevamme? Oliko se äitini ajatus vahvan naisen luonteenpiirteistä vai entisen kumppanini vaativa äänensävy piirteistä, joita minulla ei ollut? Ehkä se oli kaikki edellä mainitut yhdessä, emmekä olleet huomanneet niiden muovaamaa lopputulosta: minua tässä hetkessä ihmettelemässä valintojani, ajatuksiani ja tekojani.

Minä ennen ja minä nyt

”Ehkä en olisi tällainen nyt, ilman kaikkea sitä mitä koin. Ehkä en olisi pysähtynyt tähän hetkeen, yhdessä teidän kanssa. Ehkä etsisin vielä tuskissani jotain sellaista, mitä kaikki muut eteeni muokkaavat. On vaikea tietää mitä kohti mennä, ellei kuule omaa ääntä tai näe omaa päämäärää.”

Niin kauan, kuin mielesi keskittyy ja pystyy katsomaan vain menneeseen, niin kauan sen silmät ovat suljettu etsimään ja menemään kohti uutta. Mutta jos et kohtaa vanhaa ja pysähdy hetkeksi sen ääreen, se voi huokua esiin mustana möykkynä, sellaisena, jonka tunnet rinnassasi ja joka estää hengittämästä vapaasti.

”On helpottavaa ja hyvin vapauttavaa kuulla näitä samoja ajatuksia myös teiltä. Minussa herää toivo ja myös usko paremmasta. Huomaan, että olin menettänyt kokonaan toivoni. Pystyn näkemään nyt paremmin sitä mitä voi olla tulossa. Tiedostan, ettei sitä tuoda eteeni, vaan minun on itse aloitettava matka sitä kohti.”

On äärimmäisen tärkeä tietää, ettei sinun tarvitse yrittää selviytyä yksin. Pidän kovasti Tommy Hellstenin sanoista ”älä sairastu vahvuuteen, suurinta rohkeutta on näyttää omat heikkoutensa”. Me koostumme vahvuuksistamme ja heikkouksistamme. Kun oppii pitämään tuosta yhtälöstä on mukava ja helppo olla tämä minä, joka tällä hetkellä on. Yhdessä nykyisen ja vanhan minäsi ja kaikkien kokemuksiesi kanssa voit lähteä eteenpäin, kohti tulevaa, jonka sisältöä et yksinkertaisesti voi millään tietää.

”Onneksi tulevaisuus on ei kenenkään maa, jossa on tilaa kaikenlaisille haaveille ja toiveille.”

(Ahola T. & Ahola M., Väkivallasta turvallisuuteen. 2016. Lyhytterapiainstituutti Oy.)

Seuraavat kurssit

Lopuksi toivotan sinut lämpimästi tervetulleeksi seuraavalle kahden päivän (2x4h)  kurssille ”Vahvempi itsetunto – Vahvempi sinä” , joka järjestetään Helsingissä 2.8 & 9.8.2018. Kurssin vierailijaluennon tulee pitämään yhteistyökumppanini, ratkaisukeskeinen valmentaja, entinen radiojuontaja ja liikunnanohjaaja Akseli Ahola / Brainreaction.

Pidämme yhdessä Akselin kanssa, elo-syyskuussa myös kolme kertaa 4h ratkaisukeskeisen Workshopin ”Onnellisemmille ihmissuhteille”, joista saa mukaan uusia ratkaisukeskeisiä vaikuttavia työkaluja parempien ja hyvinvoivien parisuhteiden toimimiseksi, sekä luomiseksi. Workshopiin voit tulla joko yksin, tai yhdessä ystävän tai kumppanin kanssa.

Katso lisää tulevista kursseista, sekä Workshopeista:

jennikiviniemi.fi/kurssit/luennot/workshopit

Lämpimästi tervetuloa!

 

Kirjoittanut: Jenni Kiviniemi

 

 

Akseli Ahola, ratkaisukeskeisesti isältä pojalle

Kirjoitan teille otteen keskustelustamme, jota kävimme Akselin kanssa. Olimme lähdössä pian palaveriin, jossa suunniteltaisiin tulevia työkuvioita, joten ote keskustelusta poimii esiin hetkiä Akselin elämästä, joka pikku hiljaa johti hänen nykyiseen ammattiinsa, radiojuontajasta ratkaisukeskeiseksi, henkiseksi valmentajaksi.

”Sain sen jo äidinmaidossani, ratkaisukeskeisyyden. Ensimmäinen muistoni isäni työstä oli hänen jokin koulutusreissu, liittyen isän silloiseen työhön, joko Mannerheimin Lastensuojeluliitossa, A-klinikkasäätiöllä tai kesäyliopistolla. Siellä minulle kerrottiin isän olevan opettajien opettaja. Pikkupojan reaktio isän touhuiluihin oli: niin?

Muistan, kuinka ollessani viisivuotias pasianssipelikaverini, Amerikkalainen psykoterapeutti, nyt jo edesmennyt John Frykman kommunikoi kanssani pelkin hymähdyksin. Yhteistä kieltä ei vielä viisivuotiaan suomalaispojan kanssa ollut, mutta hymähdyksin ja elein hän kyseli miltä minusta tuntui ja peli eteni hyvin näppärästi. Ymmärrän nyt, että isä kollegoineen nosti aina esiin omaa ääntäni ja mielipiteitäni. Edelleen minulle on hyvin luonnollista se, että sanon avoimesti ajatuksiani ääneen. Joka paikkaan se ei ole aina sopinut, mutta elämä opettaa.

En tiennyt kaikkia vieraita, joita lapsuudenkodissani kävi. Myöhemmin kuulin heidän nimiään, mainittuina niiden ammattilaisten joukossa, jotka toivat ratkaisukeskeisyyttä Suomeen ja opettivat sitä muille, kuten siis isäni, Tapani Ahola.”

Ratkaisukeskeisyys jalkapallokentillä

”Muistan kuinka jalkapalloharrastuksessani isän ainutlaatuinen taito ratkaisukeskeisenä taitajana ja jalkapallovalmentajana näkyi kommenttina pelikaverilleni: Mikset sä syöttänyt?, pelikaveri sanoi: Mä yritin syöttää!, -isä: No mä näinki, et sä yritit syöttää, hienoa!

Ongelmapuheen sijaan isä osasi luonnostaan nostaa pienetkin aikeet tehdä tai onnistua ja vakkei pelikaveri olisikaan aikonut syöttää, hän oppi syöttämään, kun isäni tuki ja vahvisti ajatuksen, että niinhän hän tulee pian tekemään.

Isä tiesi aina mitä meidän fudisjoukkueelle kuului, koska se jutteli meille, brassaili, leikitteli. Isäni on ikuinen lapsi ja niin aion olla minäkin, koska on jotenkin paljon helpompaa kohdata asioita lapsen vinkkelistä.

Aikuisuuden kynnyksellä, 18-vuotis synttäreillä, kun valmistauduimme baariin lähtöön isä tuli kysymään kavereiltani mitä heille kuuluu. Muistan selvästi hänen kommenttinsa: Jos olisin teidän ikäinen nyt ja minulla olisi kaikki tietotaito mitä minulla nyt on, olisin ihan pitelemätön. Okei -sanoin ja pistin isäni menemään. Silloin en saanut kiinni mitä isä tarkoitti, nyt saan.”

Minä ja minun valintani

”Minä itse, minä kuljen omia polkujani. En seurannut isäni uraa, vaan halusin luoda oman ja päädyin radio-alalle. Radio Novan editoinnista tuottajaksi ja taloa vaihtamalla juontajaksi. Samaan aikaan isä vannoi vielä joku päivä opettavansa minulle nää jutut. Mietin silloin, että joo joo.

Jossain vaiheessa, kun kuulin ohimennen isäni ja perhetuttavamme psykiatri Ben Furmanin sunnittelevan seuraavaa juttua tai haastattelua naistenlehtiin ja kun Ben soitti tv-ohjelmansa jälkeen isälleni kysyen: No, miten meni? -aloin ymmärtää, että muutkin puhuivat näistä miehistä, kuin vain he itse meille, heidän työstään, sekä opeistaan.

Olisiko heillä sittenkin, minun isälläni, joku tärkeä pointti, jota en ollut vielä tarpeeksi hyvin ymmärtänyt? Taisipa olla. Nyt olen kouluttautunut ratkaisukeskeiseksi valmentajaksi ja perustanut oman yrityksen (Brain Reaction) vakuuttunut isäni opeista, sekä hyväksi ne havainnut. Siksi seuraan nyt isäni tekemää hienoa työtä ja haluan olla siinä vähintäänkin parempi kuin hän. (Tästä kommentista tulee sanomista.)

Nyt pystyn nielemään ylpeyteni ja seuraamaan sitä, mitä minulle on annettu tietämättänikin aina, kaikessa kanssakäymisessä pienestä pitäen. Nyt haluan viedä ja antaa eteenpäin sitä kaikkea ihmisten välistä vuorovaikutusta helpottavaa maanläheistä ja erittäin toimivaa menetelmää, ratkaisukeskeisyyttä.

Ratkaisukeskeisellä, henkisellä valmennuksella  pystyn nostamaan esiin ihmisen tämänhetkisen, minkä tahansa ongelman ydintä ja löytämään yhdessä hänen kanssaan ne juuri hänelle toimivat keinot, jotka vievät kohti oikeasti parempaa huomista ja tulevaisuutta.

Tulevaisuutta, joka isäni sanoin on maaperä, jota kukaan ei omista ja jossa on tilaa kaikenlaisille haaveille ja unelmille.

Huumori, yksi vahvuuksista

”Hurtti huumori perheessämme on ollut aina olemassa. Huumoriamme ja suhtautumistamme elämän vakavuuteen kuvaa mielestäni hyvin isäni veljen vene, nimeltään ”Väkivalta 1”. Sen seilatessa Rajavartiolaitoksen myötävirrassa oli meistä aina kovin hauskaa. (Vähättelemättä tietenkään väkivallan ja sen seurasten vakavuutta. )

Väkivalta 1:sen seilatessa Rajavartiolaitosta vastaan putkahti Aholan dynastiasta uusin kirja nimeltään ”Väkivallasta turvallisuuteen”. Rankka työ vaatii rankat huvit, tämänhän me kaikki jo tiesimmekin.”

Niin kutsuttu haastattelumme keskeytyi hervottomaan nauruun. Viimeisin kirjani, jonka tilasin ja jota suurella mielenkiinnolla terapiatyöni puolesta luin oli juurikin tämä kirja.

Haastattelu ja kirjoitus päättyy nyt tähän, on lähdettävä valmistautumaan asiakastapaamiseen.

Ratkaisukeskeisen menetelmän mukaan Akseli kertoi miettivänsä edellisiä onnistumisia ja jos ei niitä ole, niin hänen isänsä sanoin:

”Tullaksesi päiväperhoseksi, sinun on läpikäytävä koko toukkamaisuutesi”.


Katso lisää ja varaa aikasi Akselin ratkaisukeskeiseen valmennukseen:

brainreaction.fi

Valmennuksesta on hyötyä ja apua mihin tahansa elämän ongelmaan, painonpudotuksesta liikunnan aloittamiseen ja parisuhteen haasteista lasten kasvatukseen.


Kirjoittanut: Jenni Kiviniemi

 

Miten kohdataan inhimillisesti?

Kiitos Maaret Kallio sanoistasi ”inhimillisiä kohtaamisia”. Nuo sanat kuvaavat ja syventävät kauniisti ihmisten välisiä positiivisia ja luottamusta huokuvia kohtaamisia. Positiivisten kohtaamisten taustalla vaikuttava hyvä intuitio on turvallisuuden tunteesta huokuva, hyvä olo johon meidän kannustetaan luottavan.

Luottamus ei kuitenkaan synny hetkessä, se vaatii oman aikansa. Luottamus odottelee usein jopa vuoden ja joskus se saattaa olla heti reippaasti valmiina käytettävissä. Luottamus voi kestää myös liian pitkiä ja hämmästyttävänkin huonoja, jopa mustia aikoja.

Olen saanut kokea monenlaisia tapaamisia. Inhimillisiä, sekä hyvin epäinhimillisiä, pitkiäkin kohtaamisia.

Kaikkia noita kohtaamisia minä kiitän. Kiitän todella, koska ilman niitä minulla ei olisi tätä hetkeä, tässä ja nyt. Kiitän tässä hetkessä teitä mustat ajat. Ilman teitä en osaisi nauttia itkuisin silmin katupölyttömästä ilmasta, mustarastaan laulusta rapaisen Mätäjoen varrella, joka nimestä huolimatta on kovin kaunis pieni joki. Ihan oikeastikin on.

Niin kovin inhimillisiä kohtaamisia

Inhimillisin kohtaaminen tässä viikonlopussa oli kolmatta lastaan odottavan ihanan ystäväni Jennikän näkeminen. Se mikä mielestäni kohtaamisesta tekee inhimillisen on avoin ja luottavainen ilmapiiri, jossa intuitioonsa, omaan hyvään oloonsa juuri hänen seurassaan voi luottaa.

Epäinhimillisissä kohtaamisissa ilmapiiri kärsii luottamuksen puutteesta. Vaikka tunteet taustalla kertoisivatkin omaa totuuttaan, ne ohitetaan  harmillisen usein.

Se, miten epäinhimillisten, pahaa oloa tuottavien kohtaamisten arvo nousee yllättäviinkin sfääreihin, on tämän hetken ilo sateen jälkeisestä happirikkaasta ja lempeästä ilmapiiristä sekä vapaudesta nauttia siitä.

Sitä lisää, mikä toimii

Inhimillisiä ja rauhallisia, luottamuksellisia sekä arvostavia kohtaamisia. Niin oman, kuin muiden, aitoa epätäydellisyyden hyväksymistä.  Tasavertaisuuden ja tasapuolisuuden vaalimista. Oman erillisyyden löytämistä ja pitämistä omasta itsestä.

Epäinhimillisten kohtaamisten minimointia, oman sisäisen äänen kuulemista, voimistamista. Omien rajojen tunnistamista ja niiden kunnioittamista, niistä kiinni pitämistä.

Luottamista omaan itseen. Se, mikä on minulle tärkeää, ei ehkä ole sitä samaa sinulle. Siksi sinun tulee luottaa itseesi. Mikä sinusta tuntuu hyvältä? Entä kaikista parhaimmalta?

Mikä järkevä syy sinulla on kunnioittaa luottamuksen tunnettasi ihmisten välisissä kohtaamisissa?

 

Kirjoittanut: Jenni Kiviniemi