Ilman rajoja on vaarassa ajautua huonosta suhteesta toiseen

Minä ajelehdin jälleen kohti uutta myrskyä. Vedän puoleeni rajuilmoja enkä tiedä miksi. Haluaisin nähdä tyyntä ja lämmetä auringon lempeistä säteistä.

Ne eivät ole sinua varten -sanoi myrskyni ja roiskaisi päälleni mustaa myrkkyään ja jatkoi jälleen mylvimistään.

Vaikenin, koska niin oli parasta. Ärsytettynä se heiluttaisi minua niin kovaa, että kaatuisin. Oli parempi olla hiljaa ja tyytyä osaansa.

Ehkä jokin vielä joskus muistaisi minunkin olemassaoloni. Lentäisi ylle ja nostaisi pois. Aluksi palelisin, mutta toipuisin pian pelastajani lämmöstä. Hän huomaisi kärsimykseni ja eheyttäisi hyvyydellään.

Sitä minä toivon ja sitä minä odotan.

Vastuukysymys

Kuka on vastuussa onnellisuudestamme? Kumppanimme, ystävämme vaiko vanhempamme? Ketä syyttävän sormen tulee osoittaa, kun voi huonosti, niin huonosti, ettei elämä muista enää edes merkitystään?

Ajaudun ja ajaudun, yhä uudestaan ja uudestaan. Olen päätynyt jälleen samanlaiseen huonoon ihmissuhteeseen, jossa minulla ei ole arvoa.

Olen yrittänyt tehdä parhaani. Ehkä tämä on kohtaloni, rangaistukseni jostain pahasta mitä olen tehnyt.

Pitkään kestäneissä huonoissa ihmissuhteissa odotetaan usein toisen muuttuvan, jotta suhde ja oma olo paranisi. Usko rakkauden ja järkiperäisten puheiden voimaan on loputon.

Rakkaus ei valitettavasti muuta ketään toista. Muutos voi tapahtua vain jos itse tuntee tarvetta muuttua.

Uhriutumista vältettäessä on marttyyrilta muistuttava rooli elämän ja onnellisuuden hallitsemattomuudesta jätettävä ja otettava vastuu tärkeimmästä; itsestä.

Koska emme voi muuttaa muita on muutos kohdistettava itseemme. Mitä voisikaan tehdä, jotta muuttaisi itse elämän keulan suunnan ja etenisi kohti kirkkaampia vesiä?

Miten alkaa ottamaan vastuuta omasta onnellisuudestaan?

Rajat ovat tervettä rakkautta itseämme kohtaan

Rajat ovat rakkautta -sanoo vanha tuttu sanonta. Ilman selkeitä rajoja on vaarassa joutua ajelehtimaan myrskyisissä ihmissuhteissa.

Mitä kiltimpi ihminen, sitä tärkeämpää on tiedostaa omat rajat. Miten minua saa kohdella ja miten ei? Jos ei tiedä rajojaan, ei tiedä milloin huono kohtelu menee yli.

Rajojen ollessa selkeät pitää osata myös tunnistaa, jos joku yrittää ylittää rajoja. Tunteita on tärkeä kuunnella eikä niitä saa jättää huomiotta tai pyyhkäistä piiloon.

Tunnistaessa rajan ylittämisyrityksen on mahdollista pysäyttää huono kohtelu heti. Näin huono kohtelu ei saa lupaa jatkaa ja aiheuttaa suuria vaurioita.

Tavallisesti omista rajoistaan tullaan tietoisiksi vasta silloin, kun ne ovat pahasti ylitetty ja läjään poljettu. Siksi rajat ovat tärkeä nimetä yksitellen ja aloittaa pohdinta; minkä tekeminen ja mitä sanomalla näytän ensimmäisen, tärkeimmän rajani määritelmän?

Rajoista terveeseen itserakkauteen

Ollessamme tietoisia omista rajoista olemme asettaneet ympärillemme näkymättömän turvamuurin. Useimmille rajoja ei tarvitse sanoa edes ääneen. Terveissä ihmissuhteissa on jopa itsestäänselvää miten haluamme itseä ja muita kohdeltavan.

Aina näin ei ole ja silloin näkymätön suojamuuri on nostettava esiin sanomalla minkälaista kohtelua sinun kanssa tekemisissä oleminen vaatii ja tarvitsee.

Toistuvasti rajoja koettelavalla tai rikkovalla ei ehkä ole aikomustakaan kunnioittaa niitä. Tällöin yksinkertainen suositus on jatkaa matkaa, jotta suojaisi itseään joutumasta myrskyn silmään.

Rakastaessa ja kunnioittaessa omaa itseään ei anna muiden kohdella itseä huonosti. Itsestä on hyvä pitää huolta, kuin kalleimmasta aarteesta.

Mistä kauniista persoonapiirteestäsi sinä pidät tällä hetkellä itsessäsi kaikista eniten?

Mikä järkevä syy sinulla on suojata itseäsi tulevaisuudessa mustilta tuulilta ja kohdistaa voimasi etsimään ja löytämään yhä enemmän lämpöä hehkuvia hetkiä?

Kiitos, että luit kirjoitukseni. Toivon sen antavan sinulle toivoa, voimaa ja tahtoa tavoitella hyvää ja sinulle parasta mahdollista tulevaisuutta!