Uskallatko sanoa #metoo narsismista aiheutuneille vakaville haitoille?

Yle:n A-studiossa keskusteltiin 31.1-18 #metoo -kampanjasta ja sen esiinnostamasta seksuaalisesta häirinnästä elokuva- ja kulttuuri-alalla.

A-studion keskustelussa mukana ollut Teatterikorkeakoulun näyttelijäntyön professorina toimiva Elina Knihtilä oli helpottunut, että elokuvaohjaaja ja elokuvakerronnan professori Lauri Törhösen nimi ja teot tulivat vihdoin esiin.

Lukuisten naisten mukaan Törhönen oli häirinnyt heitä seksuaalisesti ja ehdottanut heille seksiä muun muassa pääsykokeissa. Törhösen törkeä käytös oli saanut jatkua 1980- luvulta 2000-luvulle saakka. Asiasta tiedettiin, mutta se painettiin villaisella, siitä oltiin hiljaa. Miksi?

Vaikka moni tiesi asiasta ei siihen silti puututtu. Vaikka moni kärsi ja koki, siitä ei puhuttu ääneen, ei ainakaan tarpeeksi lujaa. Korkeassa virassa ja elokuva-alan ison tittelin takaa pystyi toimimaan miten tahtoi. Valta ja röyhkeys hiljensivät heikommassa asemassa olevia. Seurauksista ei kannattanut puhua, koska kukaan ei olisi välttämättä uskonut ja vaikka olisikin, olisi oma ura ja unelmat nuorena aloittelevana näyttelijänä voineet jäädä siihen.

Häpeä, jonka nöyryyttävä kokemus oli uhreissa aiheuttanut oli estänyt puhumasta tapahtumista.

Valitettavasti seksuaalinen häirintä tai hyväksikäyttö ei ollut ollut ainoa uhrien kokema nöyryytys, vaan se oli jatkunut joillakin myös niiden ihmisten myötä, jotka eivät olleet osanneet tai tienneet, miten ottaa kokemus vastaan tai miten reagoida siihen oikein. Vähättely, tapahtuneen mitätöinti ja maton alle lakaisemiseen kannustaminen olivat aiheuttaneet jopa vuosikymmeniä jatkuvaa tuskaa.

Asian salaaminen ja peittely olivat vieneet uskon omaan itseen, koko ammattikuntaan, sekä kadottaneet luottamuksen tunteen muita ihmisiä kohtaan.

Puhutaan kovempaa ja otetaan vastaan

”Ongelmat eivät pidä päivänvalosta” -kuuluttaa ratkaisukeskeinen sanonta.

Ongelmat eivät pidä siitä, että ne nostetaan esiin, eivätkä siitä, että niistä puhutaan lujaa ääneen ja niiden toimintaperiaatteet tutkitaan edestä ja takaa. Ongelmat kärsivät julkisesta keskustelusta, koska silloin voimme löytää niiden taltuttamiseksi uusia toimivia ratkaisukeinoja.

Yhtenä ratkaisuna seksuaalisen häirintään elokuva-alalle oli tehty yksinkertainen opas, joka kertoo mitä seksuaalinen häirintä on ja mitä häirinnän kohteeksi joutuneelle tulee sanoa ja tehdä.

Opas on hieno alku. Opas jättää kuitenkin suuren vastuun sitä lukevalle ja seksuaalisen häirinnän uhrin tarinan vastaanottajalle. Yhdelläkin kokemusta mitätöivällä tai vähättelevällä lauseella voi olla tuhoisat seuraukset.

Vertaan seksuaalisen häirinnän kokemusta nyt toiseen vähintäänkin yhtä vakavaan aiheeseen ja ilmiöön; narsimiin lähi-ihmissuhteissa, johon kohdistan terapia- ja auttamistyötäni. Narsismia ja lähisuhdeväkivaltaa kokeneiden ihmisten kokemuksia ei ole kukaan nähnyt, eikä kukaan muu ole niistä kuullut. Ulkopuolisille kokemukset eivät näy, eivät kuulu, eivätkä tunnu.

Kokemus narsimista ja lähisuhdeväkivallasta on uhrille aina hyvin henkilökohtainen ja raskas ja jota on tavallisesti äärimmäisen vaikea kertoa ulkopuolisille. Narsismiin kuuluva manipulointi ja patologinen valehtelu voivat saada uhrin kokemukset kuulostamaan väritetyltä ja hyvin liioitellulta sadulta, jossa ei ole päätä eikä häntää.

Narsismin aiheuttamat traumaattiset kokemukset voivat olla mahdottomia todistaa tapahtuneeksi, niin kuin on henkinen väkivaltakin. Jos läheiset tai ystävät eivät narsismista aiheutuneita kokemuksia ymmärrä tai osaa ottaa vastaan jää uhrille toivo ammattiavusta, jossa saisi viimein ymmärretyksi ja kuulluksi tulemisen tunteen.

Valitettavasti terapiatyöni arkipäivää on kuulla asiakkaideni kertovan häpeän ja surun tunteita siitä, kuinka eri auttaja-ammateissa olevatkaan eivät ole uskoneet heidän kokemaansa tai ymmärtäneet kuulemaansa. Onko oma kokemus silloin totta, jos ammattilainenkaan ei anna tukeaan tai apuaan?

Oma mielenterveys kyseenalaistetaan  ja keinot sen tasaamiseksi ja vahvistamiseksi ovat vähäiset.

Tiedosta, ymmärrä ja hyväksy

Otsikko kuvastaa narsismia kokeneen toipumisprosessin alkuvaihetta, jossa narsismin olemassaolo ja piirteet tiedostetaan. Sen jälkeen on mahdollista alkaa vahvistaa itseään, itsetuntoaan ja omia rajoja. On myös tiedettävä, että ainoa johon voi todella vaikuttaa on oma toiminta, ketään muuta emme voi muuttaa.

Tiedosta, ymmärrä ja hyväksy pätevät meihin kaikkiin. Narsististen piirteiden yleisyys ja niiden siirtyminen sukupolvilta toisille ovat olleet olemassa jo vuosikymmeniä. Muutokset kulttuurissamme ja helposti saatavilla oleva tieto aiheesta ovat tehneet niitä näkyvimmiksi. Siltikään emme vielä tiedä ja tiedosta tarpeeksi narsismin vakavuutta ja yleisyyttä. Haitat näkyvät yhteiskunnallisella tasolla muun muassa masennuksena ja sairauspoissaoloina.

Ratkaisukeskeisen ajattelutavan mukaan ihminen on itse oman elämänsä asiantuntija. Tämä pätee myös narsismin aiheuttamiin kokemuksiin. Narsismia, niin kuin muitakaan haitallisia kokemuksia ei voi täysin ymmärtää, ellei niitä ole itse kokenut.

Siksi ainoa mitä voi tehdä on kuunnella ja ottaa mahdottomiltakin kuulostavat kokemukset vastaan. Kun uhri on saanut kertoa kokemuksensa hänellä on mahdollisuus mennä eteenpäin. Ilman ymmärrystä voi eteneminen olla täysin mahdotonta.

Yksi tärkein kuulemani lopputulema A-studion keskustelussa oli:

Vain puhumalla lujaa ääneen voimme muuttaa vallitsevaa kulttuuria.

Kirjoittanut: Jenni Kiviniemi

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *