Suojele Suomi naisiasi väkivallalta

Kuuntelin asiakkaani tarinaa hiljaa keskittyen noin 15 minuutin ajan. Mietin jälleen, kuinka hänen kokemuksensa henkisestä väkivallasta oli kuin tarkka kopio usean muun naisen kokemasta. Tarinassa toistuivat julma kohtelu, alistaminen, julkinen nöyryytys ja manipulointi. Sanat joiden merkitystä niitä henkilökohtaisesti kokematon ei pysty täysin ymmärtämään.

Pientä lastansa suojellakseen nainen oli onnekseen päässyt lähtemään helvetillisestä suhteestaan, niin kuin hän itse sitä kuvasi, nopeasti ja salaa. Lähtö oli tapahtunut nopeasti toimien ja mitään sanomatta, jotta reitti olisi mahdollisimman turvallinen.

Sukulaisten huomaan pakeneminen oli pelastus. Pakoa seurasi kuitenkin useiden vuosien vainoaminen ja fyysinen seuraaminen, jota jätetty entinen puoliso toteutti välittämättä viranomaisten puhutteluista. Lähestymiskieltoa ei saatu, koska viranomaisten mukaan todisteita ei ollut riittävästi.

Tilanne rauhottui vasta, kun nainen muutti salaa toiselle paikkakunnalle ja rakensi elämäänsä uudestaan turvallisten ihmisten lähelle.

Kun muistelu kauhukokemuksista oli päättynyt kerroin tarinan kuulostavan tutulta ja pahoittelin tapahtunutta. Kehuin vahvuutta, jota hänessä oli täytynyt olla varsinkin lähdön hetkellä ja kaiken hänen kokemansa jälkeen. Naisen elämä oli nyt uomillaan, mutta muistot palasivat öisin traumaattisina unina, jotka vaikuttivat mielialaan vielä pitkälle päivään.

Tapaamisemme lopuksi sain huojentuneen kiitoksen. Se koostui kuulluksi tulemisen tunteesta ja siitä, että joku oli uskonut hänen kokemansa kauhutarinan ilman voimia vieviä vakuutteluja. Otin kertomuksen vastaan sellaisenaan, jonka nainen sanoi auttavan tietämään, ettei hän olekaan hullu ja ettei hän ollut syyllinen tapahtuneeseen.

Valitettavasti kuulen ja otan tämän tarinan vastaan useita kertoja viikossa eri ihmisiltä. Yleensä naisilta. Valitettavaa ei ole se, että näitä kokemuksia tuodaan ja annetaan minulle vaan se, kuinka paljon vastaavia kokemuksia on ja kuinka vähän niitä on asiakkaiden kokemuksien mukaan uskottu tai osattu ottaa vastaan.

Liioittelu, masennusdiagnoosi ja exän katkera mollaaminen ovat olleet yleisimpiä vääriä tulkintoja, niin ammattilaisilta, kuin läheisiltäkin henkistä väkivaltaa lähi-ihmissuhteissaan kokeneiden avunpyyntöihin.

Suojele Suomi naisiasi väkivallalta

Oikeusvertailun ja Yleisen oikeustieteen emeritaprofessori Kevät Nousiainen Turun yliopistosta sanoi Aamulehden nettisivuilla 20.7.2017, ettei Suomessa pystytä suojelemaan naisia väkivallalta tai sen uhkalta riittävän hyvin.

Nousiainen sanoi myös, että Suomessa väkivallalta suojeluun hakeminen on uhrin itsensä vastuulla, samalla, kun viranoimaiset keskittävät huomionsa vain tekijään.

Professori Nousiaisen mukaan Suomessa ei toteuteta Länsi-Eurooppalaista ajattelutapaa, jossa nainen on heikko ja lain tehtävä on suojella häntä väkivallalta. Nousiainen sanoo naisiin kohdistuvan väkivallan olevan erittäin vakava ihmisoikeusongelma Suomessa.

Länsiväylä uutisoi 23.7.2017 ”Huonoja uutisia; Istanbulin sopimus ei toteudu suomessa”. Se tarkoittaa sitä, ettei Suomi ole pystynyt toteuttamaan sitoumustaan 2015 vuonna allekirjoittamaansa sopimukseen, jonka mukaan Valtio kustantaa turvakotien toiminnan.

Väkivaltaa kokeneille tarkoitettuja Turvakoteja on avattu lisää tänäkin vuonna, mutta ne eivät silti riitä. Istanbulin sopimuksen määräämä luku ei toteudu.

”Lähes puolet avio- tai avoeron läpi käyneistä naisista kertoo kokeneensa vähintäänkin uhkailuja entisen puolisonsa taholta. ”              ( Väestöliitto.fi )

Ensi- ja turvakotien liiton perhe- ja lähisuhdeväkivallan ehkäisyn asiantuntija Johanna Matikka sanoo Länsiväylän uutisessa, että ”Turvakotiin pääsemiseksi riittää se, että pelkää olla kotona. Jatkuvassa pelossa eläminen ylläpitää stressitasoa ja on myrkyllistä terveydelle. Erityisesti lapsille uhan ja pelon ilmapiiri tekee hallaa, sillä heidän keinonsa säädellä sitä ovat rajalliset”.

Turvakodista apua hakevat eniten 25-40 vuotiaat äidit, joilla on pieniä lapsia. Heitä uhkaa Matikan mukaan useimmiten entinen tai nykyinen kumppani. Matikankin mukaan on hyvin tavallista, että perheväkivaltaa siedetään jopa useita vuosia, ennen kuin apua haetaan.

Häpeä on yksi suurimmista avun hakemista estävistä tekijöistä.

Turvakodeissa väkivallan kokemuksia ei tarvitse vakuutella. Turvakoti on paikka, jossa kokemukset osataan ottaa vastaan ja jossa ympäristö on tehty uhrille niin fyysisesti, kuin henkisestikin turvalliseksi.

Ken uskoisi tarinani?

Otan seuraavan asiakkaani vastaan ja pysähdyn kuuntelemaan. Tarina jatkuu siitä mihin edellisen asiakkaani kanssa jäin. Nyt sitä kertoo kuitenkin eri ihminen, nainen joka ihmettelee omia reagtioitaan, pohtii miten on joutunut näin vaikeaan tilanteeseen ja kyseenalaistaa jopa omaa mielenterveyttään.

Otan tarinan vastaan. En kyseenalaista. Tämä on hänen kokemuksensa ja nämä ovat hänen tunteitansa. Ymmärretyksi ja kuulluksi tulemisen tunteen arvo on jälleen korvaamaton.

Annan luvan tuntea ja sanoa, juuri niin kuin ne tunnetaan ja sanoitetaan. Väkivaltaisessa suhteessa eläneellä edellä mainitut asiat ovat voineet olla tähän asti kiellettyjä, vähäteltyjä ja pahasti vääristeltyjä. Niillä ei ole ollut lupaa olla olemassa sellaisenaan. Nyt niiden on kuitenkin saatava tulla näkyviin, jotta ihminen pystyy itse ymmärtämään tilanteensa. Sen missä on elänyt, mitä on kokenut ja mitä on nähnyt.

Ilman ymmärrystä ja myöntämistä tapahtuneista on vaikea jatkaa matkaa.

Miten sinä voit auttaa?

EU:n perusoikeusviraston vuonna 2014 tekemä tutkimus vahvistaa, että Suomi on naisille Euroopan väkivaltaisimpia maita.

Vain yksi maa menee ohi Suomen. Tutkimuksen mukaan 47 prosenttia suomalaisista naisista on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa 15 ikävuoden jälkeen

Ihmisoikeusliiton tutkimuspäällikkö Milla Aaltonen sanoi Ylen nettiartikkelissa jo 02/2015, että luvut naisiin kohdistuvasta väkivallasta Suomessa ovat järkyttäviä. Aaltonen kertoi naisiin kohdistuvan väkivallan oleva vakava ihmisoikeusloukkaus, jonka yleisyys on ollut pitkään tiedossa.

Väkivaltaa lähi-ihmissuhteissaan kokenut kertoo tavallisesti kokemastaan ensimmäiseksi läheisilleen, perheelle tai ystäville. On hyvin surullista ja henkisesti sairastuttavaa jos kokemuksia ei oteta vastaan, jos niitä ei uskota.

Väkivaltaa kokeneita naisia on maassamme siis paljon. Jos kukaan ei ole vielä kertonut sinulle ehkä uskomattomaltakin kuulostavaa tarinaa, on hyvin todennäköistä, että joku tulee sen joskus vielä kertomaan. Sen tapahtuessa kuuntele ja tue, älä painosta. Älä syyllistä, se pahentaa asiaa.

Tärkeintä kaikista on ottaa todesta. Ei painaa villaisella, ei vähätellä. Ei hakea syytä toisaalta, vaan ottaa vastaan juuri se mitä annetaan.

”Jos arvelet läheisesi kohtaavan väkivaltaa, mutta hän ei itse kerro sitä, kysy rohkeasti. Hän voi myös kiistää väkivallan. Kerro, että olet tukena ja olet käytettävissä myös myöhemmin, jos tuntuu siltä.”                               ( Mtkl, Henkinen ja fyysinen väkivalta )

Kirjoittanut: Jenni Kiviniemi, 24.8.2017

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *